Treeniä & tenttejä

Treeniä ja senttejä. Tervetuloa treenejä ja tenttejä podcast-sarjan uuteen jaksoon. Jossa tota esitellään meidän hämeen-ammattikorkeakoulun vuoden 2026 kummiurheilijat ja tällä kertaa ollaan saatu tänne vieraita Riihimäen kampukselta. Niko mantere. Mainiko ja tervetuloa kiitos. Tuota meidän podcastiin ja haluaisitko alkuun vähän esitellä itseäsi ja kertoa että että tota kuka oot mitä harrastat tai tai mikä on sun urheilulaji? Ei tästä tässä aina puhutaan harrastuksesta tai tulee mun suusta, mutta täytyy muistaa että se on varmaankin. Tässä tapauksessa vaan lähempänä sitä työtä, että että se ei ole enää mitään harrastusta, mutta joka tapauksessa niin sun laji ja ja mitä opiskelet hamkissa.

Jes joo 26 vuotias oon laji on karate ja tota karatessakin meillä on. Meillä on tota 2 eri eri. Niin kuin eri tavallaan lajia siinä sisällä, että meillä on liikesarjat kata ja sitten ottelu eli kumite niin mulla on se kumite. Mä ottelen ja taustaa on silleen, että oon nähnyt valokuvia missä oon. Oon tota karate salilla ihan silleen pienenä varmaan alle yksivuotiaanakin jo että iskän sylissä ihan vauvana että pitkä pitkä tausta siinä karaten osalta ja hamkissa. Opiskelen nyt ekaa vuotta niin. Monimuotoinen tieto ja viestintätekniikkainsinööriksi.

Hamkista ei ole kuvia yksivuotiaana, että olisit ollut täällä iskä.

Ei ei ole.

Että Urheilu on vähän pidempi.

Juu tää on vähän uudempi juttu.

Että joo tota. Ihan kiinnostaa tuosta kun sanoit sen sen lajin sisältä, että että karatekin voi olla niinku monelle voi olla hyvinkin tuttua, mutta mutta tota itsellekin on vähän vieraampi laji, niin miten se valinta tehdään? Siinä se, että kumpaan sitten lähtee ja ja mitkä oli sitten sun niinku semmoiset syyt lähtee sille ottelupuolelle.

Joo no. Mulla se meni silleen että että tota silloin kun olin ihan junnu ja aloitti niin kilpailemista niin niin harjoiteltiin aika lailla molempia ja niinku kannustettiin meidän seurassa kilpailemaan molemmissa että käy tekee kataa, käy tekee kumite ja tota molempia tein. Tein ja tota ei siinä sen ihmeempää tykästyin ottelemisesta enemmän, että ehkä siinä tulee niinku erilaisia tilanteita, että sitten kun katossa se on, se on että ennalta määritetyt liikesarjat mitä pyritään sitten hiomaan silleen ihan huippuunsa. Sitten kuitenkin se on, kun sinne mennään tekemään niin se on sitten teet sen tietyn liikesarjan tietyt liikkeet mitkä ovat. Olet tota minkä olet valinnut sieltä. Siellä on semmoinen lista mistä valitaan minkä tekee niin mä tykkäsin. Tykkäsin siitä että. Se suoritus on erilainen joka kerta tai sillä lailla, että siellä vaikuttaa myös vastustaja ja pitää reagoida kun tulee. Yllättäviä tilanne tykästyin siihen.

Onko semmoisia karatekoja jotka tekee molempia?

On joo, että tietty omat haasteensahan se tuo sitten jos yrittää niin kun molempiin panostaa ja molemmissa pärjätä tosi hyvin se on mahdollista. Ne kuitenkin tukee toisiansa jotka Katan kautta saa hyvää perustekniikkaa ja niin kun ymmärrystä ja. Saa niitä hermoratoja harjoiteltua ja sitten taas ottelusta tulee sitten räjähtävyyttä ja tämmöistä niin kun vähän ehkä erilaista nopeutta ja kehonhallintaa niin ne tukee toisiansa että sellaisia on jotka jotka tota. Tosi hyvälläkin tasolla pystyy tekemään molempia, mutta itse ei, ei tota itseltä ei kyllä onnistu.

Joo silleen kysyy että että kaikki varmaan tai kaikki ja kaikki, mutta mutta moni muistaa tän tota mahtavan karate kid elokuvan, niin siinähän se kaveri teki tota. Hyvinkin paljon näitä liikesarjoja pesi autoja ja ikkunoita ja kaikkea ja ja sitten myös otteli että tota tuli tämmöinen mieleen vaan niinku että että tota varmaan molemmista on niinku hyötyä hyötyä. No tota miten sitten toi sun? Sä opiskelet insinööriksi, joka vaatii tietynlaisia taitoja. Ehkä aika tarkkaa semmoista myöskin niinku siellä on matikkaa ja ja pitää laskea erilaisia asioita että ne ne hommat toimii. Ja ja sitten myöskin toi sun laji on varmasti aika lailla semmoinen niinku mikä vaatii aika paljon keskittymistä ja ja missä niinku on tosi niinku tavallaan aika kurinalaiset ne ne asiat mitä siinä tehdään niin mitä sä itse näet niinku. Tukeeko ne toisiaan silleen, että tavallaan sun henkilökohtaiset ominaisuudet niin sopii molempiin. Onko siinä just semmoinen että oot sä niinku synnynnäinen insinööri ja synnynnäinen niinku karateka siinä.

Tota tietyillä osin joo että mulla on niin kun, mitenhän mä tän sanoisin. Mä tykkään ajatella ja niin kuin ongelmanratkaisuasiat on silleen lähellä sydäntä. Mä tota nautin ratkaista ongelmia.

Ja.

Se on kiva, kun pääsee käyttämään päätä ja ottelijanakin mä oon. Mä oon enemmän sitten silleen painotuu taktiselle puolelle. Just niinku näkyy näkyy sillä tavalla sitten sitten siinä, että on suunnitelmallinen ja tykkään suunnitella. Tykkään. Tykkään niinku käyttää päätä, että ehkä se on se mikä yhdistää sitten noita 2 eniten.

Tosi mielenkiintoista koska tota sitten. Siinä ottelussa varmaan niinku sun pitää lukea sitä vastustajaa ja ja tota miettiä sitten omia liikkeitä sen perusteella ja sitten taas koulussa kun sä avaat matikan kirjan niin sun pitää miettiä että mitä siellä mitä se haluaa susta se yhtälö ja ja ne asiat silleen että niinku. Varmaan on paljon yhteistä. Tuollä perusteella tuntuu siitä ja tota. Ehkä se onkin et et aina hyvä et jos ihminen löytää itselleen semmoisen niinku just se Urheilu ja sitten se opiskeltava ala mikä niinku tukee tai niinku säkin sanoit niin oot huomannut et et se sopii silleen että et tykkäät ajatella ja sitten se ohjaa myös sun tekemistä. Että minkälainen urheilija sä oot ja ehkä minkälainen opiskelijakin sä oot?

Joo.

sä opiskelet monimuodossa, niin onko niissä niin kun sillä hetkellä kun sä teet sitä joko urheilua tai opiskelua niin onko siinä semmoista yhteistä että että urheilutilanteessa? Vaikka sä oot yksin niin sulla on vastustaja ja sulla on yleisöä. Sulla on valmentajia. koulussa Sulla saattaa olla niinku myös tehdä yksin, mutta on myöskin se oma ryhmä niin miten sä koet itsesi että että tota. Oletko sä joukkuepelaaja vai yksilöurheilija enemmän?

Oi jai tuota noin hyvä kysymys. Kyllä molempia että että yksilöurheilukin niin harvoin on sitten oikeasti yksilöurheilua että että tota. Jos haluaa pärjätä niin se vaatii sitten sen että on on tota hyvät niinku olosuhteet ja just niinku valmennuksen kanssa toimii kaikki ja treenikaverit on silleen just hyvät pystyy niin kun puskemaan eteenpäin toisia että yksin on tosi vaikea. Vaikea pärjätä ja sitten kyllä koulussakin niin mä tykkään. Tykkään tehdä yksin tehtäviä omaan tahtiin, mut sitten myös se on kivaa vaihtelua kun välillä on vaikka ryhmätehtäviä että pääsee silleen just. Niin kuin ryhmän kanssa miettimään ja toimiin osana osana tiimiä, että mä tykkään siitäkin kyllä paljon hankala kysymys.

Mutta ehkä se on just niin kuin että että vaikka on tietynlainen vaikka opiskelee niin kuin monimuotona ja vaikka on yksilölaji, niin. Sitten sitä pystyy kuitenkin muokkaamaan sitä omaa tekemistä sen myötä, että kummasta enemmän nauttii, että että haluaako enemmän tehdä vaikka niitä tehtäviä itsekseen ja ja muuta vai että sopiiko vaikka jotain opintopiirejä ja tekee kavereiden kanssa niitä ja ja ja tota sama urheilussa sen oman porukan kanssa sitten niinku että.

Kyllä joo pystyy vaikuttamaan.

Niin.

Että.

Joo hyvä no tota miten se sitten se Urheilu ja opiskelu limittyy keskenään eli eli tota miten sä pystyt sen jos ajatellaan sun niinku vaikka en tiedä nyt vuosikalenteria esimerkiksi niin niin tota. Miten ne limittyy keskenään? Tuleeko aikoja että on on enemmän se opiskelu on pääosassa ja sitten aikoja? Milloin se karate on pääosassa ja ja voiko niitä tehdä niinku samaan aikaan kuinka?

Joo no pystyy tekemään samaan aikaan aikaan kyllä. No huipulle kun tähtää, niin kyllä se pitää pitää se Urheilu olla silleen niinku tavallaan pääprioriteettina, mutta sitten silleen siitä jää kuitenkin aikaa aikaa tehdä muutakin, että ei koko aikaa voi olla vaikka treenaamassa, että välillä pitää pysähtyäkin niin niin. No eka vuosi menossa. Mä haen vielä vähän sitä, että miten miten tota sen saa yhdistettyä parhaiten, mutta tällä hetkellä mä oon koittanut päivää rakentaa sinne suunnitelmaa, että että tavallaan aikatauluttaa. Mikä auttaa sitten sitten siinä että saa aikaiseksi asioita että niin kun. Yleensä aamuisin vaikka siinä kun ottaa aamupalan niin siinä voi tehdä koulu kouluun jonkun aikaa ja sitten. Vaikka aamutreenille sitten sen jälkeen kun on siinä vähän vähän aikaa tehnyt ja sitten tota. Sitten mulla on töitä vielä. Lisäksi tässä kolmantena et mulla on 4 tuntia päivä iltapäiväkerhossa ohjaamista niin sitten treenin jälkeen yleensä töihin ja. Sitten on vielä koulua tai tai sitten treenit illalla. Ehkä joskus saattaa olla vapaa iltakin pääsee lepäämään.

Mitä toi vaatii ton palapelin niinku on tai menestyksekäs kokoaminen?

Se on vielä vähän haussa. Me tota kun äiti on mun valmentaja myös, niin pohdittiin tota kun me vähän valittelin sitä, että haluaisin suunnitelmallisuutta enemmän tohon niin yhdessä sitten rakennettiin tommoinen runko, että eri päivät tietty vaihtelee, mutta toi on tavallaan semmoinen perusajatus että olisi niinku se olisi niinku. Koulutehtäviä ja sitten olisi treeniä ja töitä ja sitten se vähän niinku elää.

Joo.

Mutta kyllä se niinku itsekurii vaatii ja sen huomaa kun on sitten niitä hetkiä kun vähän väsyttää, niin sitä itsekuria välttämättä ole niin sitten saattaa vaikka puhelimelle jämähtää vähän skrollailemaan ja ja tota. Sitten pitää sitten vaan päästä irti ja palata takaisin siihen. Mutta kyllä se on hyvä kun on selkeä. Tavallaan semmoinen aikataulutettu ohjelma tai suunnitelma.

Sä kaipaat semmoista että sä tunnistat että se toimii niinku.

Se auttaa mua paljon kun on on tota että nää tehdään niin sitten se on semmoinen konkreettinen että että. Nämä tehdään.

Kyllä joo tota miten sitten tavoitteet? Eli eli jos ajatellaan niinku tähän mennessä mitä sulla on on menestystä urheilussa. Koulussa sun menestys on se, että sä oot päässyt opiskelemaan ja ja tota näin niin mitä sanoisit siitä että mitä sä oot nyt saavuttanut tähän mennessä versus siihen että jos me puhuttaisiin kun tää homma 10 vuoden päästä uudestaan niin niin mitä olisi tapahtunut ja ja tota mitä sä olisit voittanut ja saavuttanut sillä aikavälillä?

Joo tällä hetkellä on Suomen mestaruuksi. On on kertynyt jonkun verran ja ja tota pohjoismaiden mestaruuskisoista se on ollut mulle aina jotenkin semmoinen. En en sinänsä niinku. Usko tommossiin juttuihin, mutta se on semmoinen joka epäonninen kisa että.

OK.

Sieltä on korkein tota korkein saavutus on pronssi, niitä on muutama tai sitten joukkueen kanssa ollaan saatu hopeata joskus, mutta tota yksilösarjoista, että ne on jotenkin mennyt aina penkin alle. Koitan sen ainakin muuttaa. Ja sitten näissä ulkomaan kisoissa niin tämän maailmankarateliiton tota noin virallisissa series kilpailussa tai premierkilpailuissa, niin kyllä sielt on tavoitteena saada mitali sitten tässä lähivuosina, että et. Tota se on ehkä semmoinen tän hetken ykköstavoite ja tällä hetkellä on tullut vaan niin kun otteluvoittoja sieltä on päässyt kierroksi eteenpäin, mutta en ole vielä mitaleille asti päässyt siellä niin se pitäisi korjata kanssa.

Mites sitten täällä koulun puolella?

Koulun puolella niin.

Oletko 10 vuoden päästä valmis?

Joo se se on se on kanssa tavoite, että tää siis siis kivaahan tää on kyllä, mutta silleen.

Omalla rytmillä ja omalla aikataululla niinku urheilijat meillä tekee että tota.

Ehkä kymmenen vuoden päästä.

Ne on.

Kuitenkin.

Se on ihan ihan hyvä tavoite. Pakko kysyä tuosta urheilusta vielä, että onko karatessa miten noi arvokisat menee ja onko sulla semmoisia tavoitteita, että pääsisi edustamaan niinku sitten?

On on joo jäi sanomatta tossa. Mutta siis no euroopan mestaruus kisat on kerran vuodessa. Niin tietty sielläkin on tavoittena mitali siellä olisi kanssa tosi kova juttu ja sitten silleen mä oon. Ehkä mä oon miettinyt tätä asiaa, että kyllä niinku haluan tietysti että kaikkihan nyt haluaa urheilijat olla euroopan mestareita maailmanmestareita, mutta sitten siinä on. Se et se on yks kisa kuitenkin niin tavallaan jos se olisi vaikka päätavoitteena, niin se olisi sitten hankala, koska ehkä silleen mentaalipuolella, koska sitten se on se yksi päivä kun sun pitää olla niin kun pitää olla ihan valmis ja pitää olla se hyvä päivä osua just siihen. Urheilussa tulee väkisin hyvin ja huonoja päiviä niin sitten tota jos asettaa sen tavoitteen, niin sitten se on se yksi mahdollisuus aina vuodessa, että ehkä se on semmoinen vähän mentaalinenkin kikka että ei, ei nosta sitä silleen tommoisia. Mestaruuskisoja niin ihan niin korkealle silleen varsinaisena tavoitteena, vaikka tietysti niin siellä on ja maailmanmestaruuskisat niin 2 kertaa niinku kerran 2 vuodessa niin sinne taas valintaprosessi on. Just itse asiassa muuttunut tässä vähän vähän aikaa sitten, että sinne karsitaan karsitaan tällä hetkellä jonkun verran. Olisiko 32 osallistujaa? Ehkä en ole ihan sama varma ja tota. Se menee sitten niin kun erinäisiä reittejä, että en ole ihan varma, että nyt tässä oli. Viime vuonna oli MM. Kisat niin seuraaviin on pari vuotta aikaa. En ole ihan perillä että miten tällä hetkellä menee ne karsinnat kun sitä tulee rankingista ja sitten tulee jostain karsintakisoista ja voi päästä montaa reittiä sinne.

No sen on huomannut sitten kun itsensä löytää sieltä kisoista.

Niin.

Hyvin on mennyt karsinnat.

Kerron sitten.

Niin tota vielä tästä urheilun ja ja opiskelun yhdistämisestä tai siitä, että että että kun sä valitsit sen tavallaan reitin että sä haluat. Opiskella samaan aikaan ja haluat tutkinnon niin ajatteletko sä sitä niinku urheilun jälkeistä elämää nimenomaan siinä, että ettei putoa sitten tyhjän päälle? Ja vai mikä sulla oli siinä se ajatus.

Kyllä joo ja siis mä mullahan on kävin. Lukion jälkeen mä kävin oppisopimuksella liikunnanohjauksen perustutkinnon Pajulahdessa eli mulla on on periaatteessa niin kun ammatti valmiina mitä voi sitten lähteä sitä liikunta-alaa tekemään. Mut sitten sitten tota oli niinku tullut. Mä oon on niin kun. Miettinyt, että joku ammattikorkeatutkinto olisi hyvä ja mulla oli niin kuin suunnitelmissa fysioterapeuttia ja tämmöistä, että mä oikeastaan lukion jälkeen blokkasin kaikki tämmöiset insinöörialat ja tällaiset niin kuin koska silloin lukioaikana ei. Niin nuorena kun siellä oli, niin ei oikein jaksanut keskittyä kunnolla ja meni aika minimiefortilla se läpi niin sitten samalla tuli vähän semmoinen fiilis, että mä oon tyhmä että ei niinku vaan tartu päähän mikään tommoinen että ei niinku blokkasin vaan että ei tommoisia voi opiskella ja. Sitten mä vaan tajusin tuossa silleen vähän ennen noita hakuja kun oli haut kouluun niin olin miettinyt että fyssariksi voisin hakea että se on semmoinen liikunta-ala, että se siitä on osaamista ja näin ja kiinnostaa. Mutta sitten sitten mä tajusin sen että niin että kun juttelin asioista että. Täällä opetetaan kuitenkin ne asiat. Se on vähän se pointti koulussa, että niitä tullaan opettelemaan, että ei tarvitse niinku valmiiksi osata, niin sitten mua alkoi kiinnostaa ja mä katselin että mitä mitä aloja oli se sitten löysin ton tieto ja viestintätekniikan ja se vaikutti tosi kiinnostavalta.

Joo.

Niin.

Eli ei ei tarvitse lyödä niinku liian aikaisin lukkoon noita elämän valintoja, että niitä ehtii niinku myöhemmälläkin iällä ja.

Juu.

Ja tota ehkä se opiskelukin on vähän erilaista silleen 2 kutosena kun kun sitten ihan silloin kaksikymppisenä niin.

Niin tota kyllä vaan mut jotenkin. Mietin joo sitä, että mitä sitten urheilun jälkeen, että liikunta-alahommia on nyt ollut vähän hankala saada saada ja näin niin ajattelin, että katsellaan että mitä muutakin keksii, että ei ole silleen. Yksi juttua, että kuitenkin kiva kokeilla ja tehdä muutakin.

Ja niinku alussa puhuit niin niin ainakin sulla niinku luonne luonteenpiirteille ja ominaisuuksille ehkä sopii niinku toi.

Joo.

Joo insinööriopinnot hyvin niin niin oot ihan hyvällä tiellä siinä sitten ihan loppuun lyhyesti vielä niin tota mä oon vähän kysellyt tämmöisestä niinku. Taikauskoista tai rutiineista liittyen siihen urheiluun ja ehkä siihen opiskeluunkin. Ja ja niin toi veera veera günther sanoi tuossa meidän yhdessä jaksossa, että että hän piirtää aina tietyn värisillä tussilla golfpalloa ja ja tota sitten oli jotain muitakin niinku tämmöisiä tota. Tapoja mitä on tullut, mutta onko sulla jotain semmoista mikä sun on pakko tehdä ennen vaikka tärkeätä ottelua tai tai vaikka ennen tärkeätä tenttiä? Miten sä itseäsi niinku saat siihen fiiliksen?

Ei mun silleen ei ei oo semmoista niinku mitään. Pakottavaa tarvetta, mutta on on tietty jotain jotain rutiineita, että no esimerkiksi vähän ennen matsia mä yleensä taputtelen jalat ja kädet, silleen aika aika kovaa että saadaan semmoinen niin kun vähän silleen adrenaliinia tulee. Semmoinen tekemisen meininki vähän herättää itseänsä, mutta. Mutta tota ei mulla silleen muuten mitään tommoista.

Niinku taikauskoa.

Ei.

Ehkä ne ei sovi insinöörille. Siinä pelataan ihan niinku tosiasioiden niinku kanssa. Hyvä hei tota. Kiitos oikein paljon niinku oli tosi mielenkiintoista juttua ja ja ja keskustelua ja tota me palataan sitten seuraavassa jaksossa taas seuraavan urheilija opiskelijan kanssa. Kiitos.

Kiitos.

No niin tervetuloa hamkin kummiurheilija videohaastattelujen toiseen osaan ja tällä kertaa ollaan etäyhteyden välityksellä ja meillä on on ruudulla. Meidän 2026 kummiurheilija helena leveelahti moikka helena no.

Moikka moi.

Ja tuota haluaisitko ihan alkuun ihan nopea esittely, että kuka olet mistä tulet ja ja mikä on sun sun urheilulaji?

No joo siis mä oon helena leveelahti ja mä oon kotoisin virroilta ja nykyään olen sitten pidän kortteeria tampereella ja täältä. Mä myös treenaan sitten ja teen etänä sitten koulu asiat sitten mustialaan.

Joo eli tampereella tällä hetkellä ja tota ei ole. Ei ole ulkomaan leiri just käynnissä, että oltaisiin päästy katselemaan jotain espanjan hienoja maisemia ikkunasta, mutta.

No ei ole vielä, että sitten tässä reilun kuukauden päästä mä lähden käymään yksissä kisoissa kroatiassa ja jonka jälkeen mä sitten lähden justiin sinne.

Treenileirille no niin. Joo, katsotaan sitten maisemat uudestaan.

Kyllä.

Ei siinä mitään Tampereen maisemissakaan vikaa ole tietysti, mutta nyt koitetaan. Tässä tuli mieleen justiin että että tota katsotaan saadaanko kerralla kerralla purkkiin vai meneekö niinku 5 kierrosta niinku. Kiekonheitos, eikö teillä 5 ole siellä 6 6 mahdollista?

Tai siinä on 3 plus 3 että tässä voi jo karsiutuakin pelissä.

Ai niin jos vedetään tota liian heikko suoritus tähän 3 kertaa niin se on yritykset siinä mutta katsotaan saadaanko kerralla. Eiköhän tota. Kerrotko sä alkuun vähän että että mitä kautta sä kiekonheittoon päädyit ja ajauduit että että minkälainen reitti sulla oli ja mahtuiko sinne mahdollisesti jotain muita muita urheilulajeja mukaan?

No siis kyllä mä aloitin itse asiassa yleisurheilun about viisi-vuotiaana 5 kuusivuotiaana kun porukat vei, vei mut vaan niin kun seuran treeneihin ja siellä tehtiin sitten tietysti tosi laajasti niinku kaikkia lajeja mä oon tehnyt kaikkia lajeja paitsi estejuoksua. Kisoissa niin hyvin tämmöinen laaja skaala. Mulla on niin kun juniorisarjoista ja sitten mä kanssa nuorena harrastin paljon ratsastusta ja suunnistusta ja hiihtoa, että paljon tullut tehtyä lajeja, mutta silleen. Hyvin nuoresta pitäen mulle niin kuin tuli niin kuin heitto oli, että ihan ykköseksi, että kun olin niin kuin vahva nuorena ja tykkäsin siitä ja sitten toinen, mistä mä tykkäsin kauheasti ja oli mun lempilaji, niin oli korkeus, mutta siinä mä en sitten käynyt kauhean nopeasti kehittynyt, niin jäätiin sitten näihin heittolajeihin ja. Niitä mä sitten tein oikeastaan 2015 asti. Mä tein niin kuin kiekkoa kuulaa moukaria tein niin kuin 3 heittolajia, että keihästä mä en osaa heittää, niin se jäi tosi nopeasti pois. Ja silloin 2015 mä olin ekaa kertaa junnujen arvokisoissakin viisitoistavuotiaana, että siitä mä sitten keksin, että mä voisin tätä tehdä niin kun ihan ammatiksenikin ja sitten jäätiin sille uralle. Onko se yleisurheilussa niinku aika tavallinen polku se että että tota. Ehkä lähdetään semmoisista yleisurheilukouluista ja ja käydään niinku sitä yleisurheilua noin niinku lajina läpi ja ja mitä kaikkea siihen liittyy ja eri eri lajeja sen yleisurheilun sisällä ja sitten valikoituu se, että onko se se normaali polku vai? Vai onko se että että tiedetään jo jo heti lapsena, että että mikä se oma juttu tulee olemaan?

No jos sä tiedät jo viisivuotiaana että sä niinku tulet heittämään kiekkoo tai moukarii tai hyppään korkeutta, niin siinä saa olla sitten kyllä aikamoinen hurjapää. Mutta kyllä sitä on se, että monipuolisuus on tärkeätä ja se on tosi tärkeätä lähteä niinku nuorena tekemään liikku. Liikkumaan ylipäätänsä, että sitä kautta mä justiin mentiin, että kerran viikossa oli seuran treenit ja niissä sitten käytiin ja muut ajat sitten tehtiin muita juttuja, että se on niinku tosi yleinen niin kun tapa millä sitten päästään niin kun pikkuhiljaa kasvamaan tähän lajiin.

No mitäs kun sä sanoit että nuo heittolajit on ollut sulla? Semmoinen juttu niin ne on yksilölajeja ja ja tota toki yleisurheilu noin niinku pääosin onkin kaikki mitä mitkä lajit siihen liittyy on yksilölajeja niin miten miten se yksilölaji niinku sopii sulle ja sun luonteenpiirteille ja ja tota. Miten sitten sä näet vastapainona sen tolle sun opiskelulle ja sille alalle? Mihin sä oot opiskelemassa että sopiiko sulle enemmän niinku se yksin tekeminen? Vai jos ajatellaan joukkueurheilu ja sitten ehkä ehkä joku muualla sitten niinku täältä opiskelusta.

No kyllä se niinku. Mä olin pitkään, ekana mä tein treenasin kun mä asuin vielä virroilla niin treenasin yksin, mutta sitten muutin tänne Tampereelle niin siinähän oli sitten iso treeniporukka ympärillä sillain 5 7 urheilijaa heittäjää oli kanssa niinku samassa ryhmässä niin sehän meni vallan mukavasti. Mutta nyt sitten kun mä oon taas vaihtanut valmentajaa, niin siinä sitten tuli tää että mä joudun nyt paljon hyvin treenaamaan yksin, mutta sitten kun hallilla treenipaikalla on niin kun paljon tuttuja ja muita yleisurheilijoita niin siinä tulee kuitenkin sitä kontaktia muihinkin urheilijoihin. Paljon että. Mä oon kyllä siitä nauttinut silleen että saa niin kun yksin tehdä ja yksin miettiä vähän ja sitten välillä voi sitten vähän keskustella muiden urheilijoiden kanssa sitten treeneistä ja muista elämän asioista ja tää niinku hyvin vertautuu siihen, että miten niinku maatalousalalla ollaan niin kuin aika niin kuin yksin. Tehdään töitä paljon, mutta kuitenkin sitten lähdetään hakea aina sitä apua. Ehkä vähän muualtakin, mikä on niinku tärkeää ottaa huomioon.

Kyllä, eli tavallaan tossa tulee myös niinku vähän molemmat puolet että että tota se sun suoritus on kiinni. Periaatteessa pelkästään susta itsestä.

Juu.

Nyt siellä kiekkorilla.

Ei valmentaja voi mennä heittää mun puoleksi.

Niin eikä ne ollut.

Ihan.

Itse.

Tehtävä.

Eikä joukkuekaverit että tota mut sitten treeneissä niin sitä seuraa kuitenkin löytyy.

Joo, sitä löytyy sitten hyvin sieltä, että aina on vähän joille jutella sitten heittojen välissä ja liikkeiden välissä että se on se on kivaa. No mitä noi noi? Sun niinku tavallaan jos 2 päätyötä puhutaan tällä hetkellä eli eli kiekonheitto ja sitten opiskelu niin mitä ne on toisilleen opettanut ja ja minkälaista se tuki toisilleen niinku on niitten kannalta vai? Vai löydätkö sieltä semmoista että. Niin sellaisia.

Ominaista maltillisuuden löytämistä silleen, että kuitenkin täällä vaan niin kun parantua tosi nopeasti ja tehdä niin kun paljon asioita niin aina sitten välillä pitää ottaa vähän steppiä niinku taaksepäin että pysyy niin kun junan kyydissä mukana, että ei aina vaan voi mennä niinku pää edeellä.

Kummassa kehittyy nopeammin kiekonheitossa vai maatalous tota ammattilaisena?

No kyllä mä veikkaan että kyllä niinku varmaan maatalousalalla ollaan niinku se on ehkä. No se on se riippuvaista, mutta sä pystyt vaikuttamaan siihen kanssa niinku tosi erillä lailla. Kun sitten taas sä oot niinku urheilussa sä oot tosi paljon niin kun no sä oot siinä kanssa niinku itsesi orja että se se vaihtelee.

No mitäs tota kun sä paljon tietysti leireilet ja ja tota on on kotimaassa ja ja oon ulkomailla niin. Tuleeko itse siellä koulukirjat mukaan? Eli eli haetko sitä vastapainoa myös siellä niinku siitä opiskelusta ja sitten ihan mielenkiinnosta että kuin yleistä se on että ootko nähnyt? Joko harjoituskavereilla tai kilpakumppaneilla, että jollain olisi olisi tuota matikan kirja mukana ja ja pänttäisi sitä siellä iltaisin tai tai treenien välissä välissä.

Siis kyllä se on ihan yleistä silleen. Kyllä se mullekin tuo semmoista vastapainoa niinku tähän urheiluun, että pari kautta mä ehdin urheilemaan silloin näiden koulujen välillä. Edellisen koulun ja nykyisen koulun välillä, että olin ihan vaan urheilija, niin kyllä siinä mulla vähän niinku pää kärysi että sitten vaan niinku mietti liikaa urheilua että se ei ollut niinku mitenkään helppoa vaikka sen luulisi vaan että sä vaan urheilet sitä vaan niinku olla vaan niinku rennosti loppuajan. Mutta mulla kyllä siinä lähti niin karyään. Päässä että se ei niinku mulla onnistu ja sen takia mä oon hankkinut vähän näitä tämmöisiä lisäaktiviteettejä niin kuin koulun kautta sitten tähän elämään että pysyy semmoinen parempi rytmitys ja pystyy niinku vaihtaa niitä ajatuksia. Sitten jos ei treenissä ei ihan mennyt niin hyvin, niin sitten pystyy tekee kouluhommia paremmin.

Joo no tota. Kun sä oot yksilöurheilija niin niin voisi kuvitella että siihen sisältyy jonkunlainen. En mä nyt tiedä täydellisyyden tavoittelu, mutta semmoinen niinku kuitenkin kun se tulos tulee susta itsestä niin. Kummassa on on on helpompi sietää epäonnistumista koulussa vai vai urheilussa ja kuinka hyvä sä oot siinä?

No urheilussa kyllä pettymykset osuu kyllä syvälle. Välillä, että jos on niinku hyvässä kunnossa ja sitten ei vaan niinku useamman kilpailun jälkeen lähde niinku onnistumaan niinku nää kisoissa sitä tulosta niin kyllä siinä alkaa sitten olemaan jo pinna vähän kireällä että puolisokin voi olla jo vähän niinku. Vähän varovaisena kysymässä, että miten menee, mutta sitten koulussa taas on silleen, että koulun mä otan paljon niinku rennommin en ota niinku siitä niin paljon paineita että se menee silleen omalla painolla paljon helpommin.

Joo eli ei harmita niin paljon jos kokeilee.

Että ei tarvita että.

Jos.

Tulee vaikka kakkonen kurssista nimenomaan silleen että jes, tää meni läpi ja sitten voi niinku omalla ajalla sitten vähän lisää kartuttaa sitä tietoa.

Sitten ja senhän voi ajatella niin, että se on karsinnasta läpi kuitenkin. Kun niin siis se on justiin.

Näin.

Pääsee eteenpäin.

Niin just näin. No mitkä tota mitkä sä näet että on tärkeimmät ominaisuudet niin niinku siellä kiekonheittoringissä, mutta sitten myöskin tuolla tota sun alalla minkälaiset ominaisuudet?

Niinku rauhallisuus, että kiekko ei kyllä lennä jos sä yhtään yrität.

Joo.

Että sille pitää kiekolle pitää puhua vaan niin kauniisti ja silleen että en mä tässä yritä edes heittää pitkälle, että mä tässä vaan niinku käyn vähän tepastelemassa ringissään sitten.

En mä halua että suhun sattuu

Ja sama se on niinku eläinten kanssa, että sä et siellä niinku saa hätkyillä että ne niinku aistii susta sen heti jos sä oot niinku jotenkin niinku vihasella siellä päällä tai äkki. Päällään, että siitä ei sitten tule kyllä yhtään mitään.

Kyllä tota minkälainen kilpailukalenteri sulla tänä vuonna tulee olemaan että että missä me missä me pystytään sua seuraamaan?

No. Tällä hetkellä mulla on SM kisat meni ja sitten nyt sitten meillä on epäviralliset talvi-euroopan mestaruuskisat epäviralliset tuolla kroatiassa reilun kuukauden päästä et mä oon sinne menossa edustamaan ja sitten tulee tommoinen niin kun. niinku kuuluu talvikauteen, mutta sitten lähdetään kesäkauteen, niin siellä se on vielä silleen aika tyhjänä, mutta kyllä sieltä niinku Kalevan kisat löytyy ja EM kisat löytyy. Ja sitten ruotsi-ottelu tietysti, että kyllä siinä ihan on tämmöisiä. Hyviä TV kisoja.

Löytyy seurattavaa. Se on oikein hyvä vinkki meidän opiskelijoille ja ja tota henkilökunnalle. No jos joulukuussa kysyisin sulta sitten että että tota mikä teki kaudesta onnistuneen tai tai. Sitten vastaavasti ei niin onnistuneen niin miten sä sanoisit urheilussa sekä opiskelussa, että missä joulukuussa ensi joulukuussa kun vuosi vaihtuu, niin mikä olisi tehnyt tästä hyvän vuoden kummallakin puolella?

Se olisi kyllä jos EM-kisoissa pääsisi. 12 sakkiin niin se olisi kyllä tosi iso onnistuminen. Se on ollut kyllä niinku tosi hurjaa toi euroopan mestaruus tai euroopan taso niinku kiekonheitossa on ollut niinku järisyttävän kovaa tässä viime vuosina, että jos siellä pääsisi finaaliin niin se olisi kyllä tosi onnistuminen. Ja koulun osalta olisi kiva onnistuminen, jos mä valmistuisin sitten joulukuussa.

No niin näitä me peukutetaan kyllä kyllä kaikki kaikki sulle ja sitten tota ihan viimeisenä tässä tehdään silleen silleen aina tässä meidän urheilijasarjassa, että edellinen urheilija saa. Esittää kysymyksen seuraavalle haastattelevalle niin niin tota haastateltavalle, niin tosiaan meidän golffari veera günther täältä tota Hämeenlinnan liiketalouden opiskelija halusi tietää sun ennätyksen kiekonheitossa.

Mun ennätys on 57 0 9.

No niin tämä kaikille tiedoksi veeralle ja muille ja ja tota joulukuussa se ennätys varmaan alkaa sitten kutosella.

Toi kyllä mä toivon kyllä kovasti. No niin mahtavaa. Hei kiitos tosi paljon helena, että olit mukana meidän meidän tota urheilijahaastatteluissa ja ja tota paljon onnea tulevaan vuoteen niin niin täällä koululla kun sitten myöskin siellä eri kentillä missä menetkin.

No niin kiitos. Saanko mä kanssa kysyä jonkun?

Aivan tosi hyvä idea. Tää tää tota nimittäin veera kysyi sen kameroiden ulkopuolella niin mä en muistanut tätä sen jälkeen mutta tota.

Mä en sitten voisin.

Kysyä, oot kyllä hienosti hereillä.

Mikä on sun sielun eläin?

Mikä on sun sielun eläin?

Joo.

Tää on mahtava kysymys seuraava, että katsotaan kuinka meidän seuraava tuota haastateltava on niin kysytään tää jes.

Joo.

Hyvä. Kiitos moikka.

Moi.

Tervetuloa seuraamaan vuoden 2026 ensimmäistä hamkin kummiurheilija videohaastattelua. Mun nimi on jari virtanen ja mä oon liikuntasuunnittelija hamkissa ja tässä sarjassa on tarkoitus. Käydä läpi haastattelujen myötä meidän kaikki vuoden 26 7 kummiurheilijaa. Ensimmäisenä kunnian saa tämän sarjan aloittaa meidän golffari verra gynter. Tervetuloa veera.

Kiitos.

Tähän ensimmäiseen jaksoon. Kertoisitko aluksi hieman, että kuka sä oot? Mistä sä tuut ja ja tota mitä sä opiskelet? Ja no mä sun lajin jo tossa paljastinkin ja se löytyy ehkä tuostakin se vihje tosta pöydältä, mutta. Vähän itsestäsi alkuun, että millainen ihminen meillä täällä on.

Joo no tosiaan oon veera ja golfaan ja täältä Hämeenlinnasta lähtöisin asunut koko ikäni täällä ja golffaan aulangolla ja mä opiskelen nyt ensimmäistä vuotta liiketaloutta.

Liiketalouden opiskelija.

Kyllä.

Joo miten on opinnot tähän mennessä sujunut ja ja tota tai kysytään näin päin, että miten on opiskelu ja ja toi golfin yhdistäminen tähän mennessä sujunut.

No ihan hyvin alkuun oli vähän kun oli kaikki oli uutta ja tuli paljon niinku. Paljon kamaa niin oli silleen että golfi vähän jäi ja oli pakko keskittyä niinku kouluun kouluun enemmän ja silleen. Mutta nyt kun niinku nyt kun on niinku kolmas jakso meneillään niin on kyllä aika paljon silleen saanut totuttua tähän ja. Sitten se on niinku rutiineja niinku tuotua että golfi ja koulu on alkanut sujumaan ihan hyvin ja silleen.

Siinä varmaan pitää jonkin verran ajankäyttöä suunnitella tossa niinku urheilun ja ja opiskelun yhdistämisessä.

Todellakin. Mä tein itse asiassa silleen, että mä aina sunnuntaina illalla luon seuraavalle viikolle niinku suunnitelman, että mitä kouluhommia on ja mitä treenejä pitää tehdä ja missä välissä kerkeää vähän nähdä kavereitakin ja tälleen.

Ihan mahtavaa ajankäytön suunnittelua. Sitten mä kyselen sulta tästä vähän niinku tämmöisiä mä suunnittelin että nää olisi semmoisia jarin pahat kysymykset sarjaa, mutta tämmöisiä ihan nopeita kysymyksiä niin tota ihan mua kiinnostaisi sun. Taikauskot mahdolliset taikauskot liittyen sun lajiin ja ja siihen urheilusuoritukseen. Kun ajattelisin, että monella urheilijalla ja tuommoinen niinku golf on semmoinen että se vaatii tota henkistä niinku voimaa aika paljon ja kykyä keskittyä niin onko sulla jotain tiettyjä taikauskoja? Tai rutiineja mitä sä teet ennen suorituksia?

Mä en nyt taikauskoisi mut kyllä mulla niinku selkeä rutiini on aina niinku ennen kisaa se on niin kun se lähtee edellisestä illasta. Miten niinku hoitaa valmistelut kaikki kamat valmiiksi kaikki ja sitten kun saapuu niinku kisapaikalle niin mulla on pakko mennä ne tietyssä järjestyksessä asiat niinku läpi tai sitten mulla on silleen että että nyt ei niinku ei voi onnistua. Mulla on aina tietty niinku aika että kuinka paljon mulla on esimerkiksi niinku lämppää varattu aikaa ja. Missä kohtaa pitää siirtyä klubille valmistautua lähtöön ja sitten kaikki vaikka niinku pallot kun merkkaa puttiviivat piirtää niin se pitää olla aina tietty väri. Mulla on niinku oma väri että mä tykkään sinisellä piirtää ja sitten mulla on tietty niinku oma merkki minkä mä sinne heitän ja. Silleen, mutta en mä tiedä onko mulla mitään isompaa semmoista. taikausko? Ei mulla ole niinku.

Ei ole mikään tietyt sukat jalassa. Pitää olla ihan että kun pelaa.

Ei ainakaan

Mitä sitten jos se ei olekaan se peli sujunut niin mietitkö sä koskaan että pitäisiköhän käyttääkin vihreää tussia sen sinisen sijaan.

Kyllähän mä niinku haluaisin niinku syyttää kaikkea muuta niinku itseäni tietenkin siitä, että on mennyt huonosti, mutta en mä.

Ne pysyy ne asiat samalla.

Kyllä välillä golf välillä sujuu ja seuraavana päivänä ei niinku.

Älä juo.

Sitä.

Onko opiskeluun? Tullut tämmöisiä, että aika rutiineja, että aamulla kun lähdet lähdet niin pitää penaalissa olla. Tietyn väriset kynät ei ole.

Ei ole, ei vielä.

Joo ennen kokeita rutiini. No tota. Mikä sun paras saavutus on nyt ja ja mikä sun paras saavutus on kun mä kysyn tän saman kysymyksen sulta 30 vuoden päästä.

Mun paras saavutus. Sanoisin että oli viime vuoden alle kaksikymmentäyksivuotiaitten reikäpelin SM kulta Oulussa. Ja sitten sillä itseasiassa samalla kisareissulla onnistuin myös tekemään elämäni ensimmäisen holarin harkkakierroksella. Se oli semmoinen mikä jäi mieleen varsinkin ja 30 vuoden päästä. Sanoin että mun. Paras saavutus on joku kansainvälisen naisten kisan voitto. Se on semmoinen pidemmän tähtäimen tavoite.

Mahtavaa eli 30 vuoden päästä sovitaan tässä.

Joo.

Sama paikka ja. Katsotaan minkä kisan sä oot voittanut. Joo tää on pakko sanoa että mä oon yhtä hyvä golffari kuin sä koska mä oon myös tehnyt hole in onin äsken sä ehkä kuulitkin tuon joo työhuoneessa mä kehuin sillä, mutta tota joo mä lopetin sitten siihen mulle mitä mailaa ilman. Sä tulisit kentällä toimeen ja sitten siihen lisäkysymys, että mitä opiskeluainetta ilman sä tulisit sun elämässä toimeen.

No. Ei ainakaan rauta kasi sen voin sanoa. Mulla on se tässä mukanakin. Se on mun lempimaila. Sen huomaa myös kyllä kripistä, koska se on hyvin kulunut.

Joo.

Mutta sanoisin, että ehkä. 54 asteinen vedge se on semmoinen.

Että sillä ei ole väliä vaikka se.

Harvemmin käytän.

Joo no mikäs oppiaine on semmoinen mitä ilman sä luultavasti tulet pärjäämään sun elämässä?

Toi on paha.

Mut ei opettajat ei katso tätä en.

Tiedä. En mä nyt oikein vielä.

Kaikki on tuntunut semmoisilta vähän niinku tarpeelliselta.

No joo.

Tää on. Ehkä se on vielä vähän vaikea.

Sanoa niin vielä vaikea en mä hirveämmin mitään ole. Meillä on opiskellut, mutta.

Kyllä ja sitten.

Niinku varmaan joku itsenäinen, tosi tärkeä kurssi mikä on tehty vähän silleen huitasemalla.

Liikunnasta hyvinvointia.

Niin.

Se ei ole kyllä missään nimessä. Joo. Mikä yhdistää sun mielestä golfia ja liiketalouden opinnot tai liiketalouden niinku alan? Onko niissä jotain yhteistä?

No.

Molemmissa tehdään rahaa.

Ehkä semmoinen niinku tietynlainen tarkkuus ja että niinku nykyään nyt kaikissa niinku aloilla täytyy niinku harjoitella ja opetella että tulee paremmaksi. Mutta. Esim nyt mitä kirjanpitoa ja talouslaskentaa on tai saanut tehdä, niin kyllä siinä niinku aika tarkkaan saa numeroiden kanssa ollaan. Ja kyllä golfissakin niinku on tarkka laji että niinku lyöntiin vaikuttaa tosi monet jutut että jos lapa on vaikka asteen vinossa niin sekin niinku. Tekee jo siitä erilaisen ja tälleen.

Toi on muuten hyvä huomio että että molemmat on varmasti semmoisia että jos menee vaikka pilkku väärään kohtaan tai sitten tulee joku laskuvirhe niin se vaikutukset voi olla tosi isoja ja sitten sama siellä kentällä että jos niinku. Ottaakin sen viisinelosen eikä sitä suosikkimailaa niin sitten voi olla huono juttu tai tai just se keskittyminen siihen, niin suoritus on aika herkkä. Ehkä molemmissa sitten kuitenkin.

Kyllä.

No siellä golfkentällä ollaan. Aikalailla itsekseen kuitenkin.

Joo.

Niin miten sä näet sitten ton sun opiskelualan? Onko niissä jotain samaa vai onko se jopa niinku hyvä vastapaino että tossa tehdään varmaan aika paljon sitten niinku ryhmissä töitä tossa. Mitä sä opiskelet?

Juu, kyllä meillä on siis oikeastaan pelkästään niinku ryhmätöitä, ryhmätöitä mitä tehdään, että kyllä se musta on kiva että kun tulee kouluun niin on niinku on ryhmä sen kanssa työskennellään siinä niinku saa sosialisoitua ja jutella ja sitten kun mä menen golffaamaan niin sitten se on vaan niinku. Minä ja mun juttu.

Onko se ihan susta niinku OK että sä sä viihdyt myös niinku itseksesi siellä kentällä ja ja tavallaan se ei niinku ole ikinä tuntunut siltä että olisi kivempi sitten pelata. Ehkä jotain tai harrastaa jotain joukkuelajia.

No onhan se niinku. Välillä iskee silleen, että olisi sitten kiva, että olisi vaikka treenatessa niinku kavereita tai pääsisi niinku muidenkin kanssa tekemään sitä. Vaikka toki voi ihan niinku treenata niinku porukalla tai silleen, mutta kyllä se silti niinku on aina se oma juttu, että kyllä sitä on tullut mietittyä että koska niinku. Kaikkiä kuin joukkuelaji tai joku missä oikeasti olisi niinku muitakin. Mutta sitten kyllä mä tykkään siitä että niinku se mun niinku mitä mä teen niin se on niinku se mun oma suoritus ja vaan mä voin vaikuttaa siihen.

Kyllä totta. Hyvä pointti. Onko sulla hyvät hermot?

Kyllä mä sanon.

Koulussa ja kentällä.

Ihan hyvät ehkä niinku en välttämättä näytä sitä, että jos niinku pinna menee niinku ulospäin nyt se niinku on. Kyllä mä sanoisin, että kyllä hyvin kyllä golf on niinku auttanut siihen että on saanut niinku siellä on pakko. Niinku jos tulee huono lyönti niin se on pakko niin kun nollata että sitten seuraavat 10 lyöntiä ei niinku siitä sen takia niinku mene pieleen ja pakko niinku aina miettii vaan sitä niinku sitten seuraavaa liikettä.

Opettaa kärsivällisyyttä varmasti. OK sitten vielä vielä semmoinen että tota nyt kun sä opiskelet liiketaloutta, mä en nyt tiedä enkä enkä tota haluakaan tietää tähän kysymykseen pohjaksi siitä, että mikä mikä se sun niinku erikoistuminen siellä on tai tai mitä sä ajattelet että mihin sä suuntaudut mahdollisesti, mutta me kuvitellaan nyt että sä oot markkinoinnin opiskelija.

OK.

Ja sä saat oppimistehtävän joltain golf klubilta tai seuralta, että markkinoi golfia opiskelijoille. Miksi tota? Miksi kannattaa tulla kokeilemaan golfia mitkä on sun lajin? Mitä sä ajattelet? Miten ihmiset saa sen lajin pauloihin? Koska mä veikkaan ainakin sitten voisin kuvitella, että sitten kun sä saat ihmisen sinne kentälle. Niin sitten on ne isot mahikset, että se myös tulee seuraavan kerran jos se koukuttaa se peli niin päälle. Miten sä saat ihmisen sinne?

No.

Mitkä on golfin parhaat puolet?

No mä itse tykkään siitä että. On saa olla ulkona saa niinku siellä ollaan se 4 5 tuntia jossa käydään kiertää, aurinko paistaa, saa raitista ilmaa saa siinä on hyviä askelia käveltyä hyötyliikuntaa niinku siinä samalla kun pelaa ja. Sä tykkäät siinä samalla pystyy kuitenkin vaikka niinku ihan tosissaan pelaisi, niin pystyy kavereitten kanssa juttelee ja pystyy niinku käymään läpi mitä on niinku tapahtunut kuulumisia ja sitten mä tykkään erityisesti siitä, että kuin paljon niinku on kehityttävää golfissa et kuin paljon niinku. On mahdollista kehittyä aina vaan lisää ja lisää että aina niinku pystyy asettamaan uusia tavoitteita ja treenaan niinku niitä kohti.

Eli se haastaa.

Todellakin

Itseensä ja ja tota. Sitten siinä on terveysvaikutukset ulkoilma ja sitten siinä on sosiaaliset.

Kyllä.

Vaikutukset vieläpä. Ja kun puhuttiin äsken, että golf on tavallaan yksinäinen laji tai silleen, mutta sehän ei välttämättä ainakaan tuommoiselle niinkuin harrastetasolla ole, koska sinullahan on usein se. Peli seurue, jotka saattaa olla ihan vieraitakin ihmisiä muitten kanssa. Siinä sitten voi tutustua niin silleenhän se on myös sosiaalinen laji.

Kyllä.

Hyvä se meni läpi se se kysymys ja tehty.

Jes.

Hienosti. Onko sulla jotain vielä mitä sä haluut tuoda esiin? Omasta lajista tai tuosta kummiurheilijuudesta. Tai onko sulla jotain mitä sä haluaisit kysyä minusta ja golfista? Ei siinä ole paljon kysyttävää, mutta.

En mä tiedä toi oikein kaikki vaan.

Kaikki on. Entä niin?

Kaikki vaan kentälle.

Niin ja. Sanottakoon, että mehän puhuttiin vähän siitä, että jos koittaisi järkätä jonkunlaista. Toivottavasti en puhu nyt omiani. Ei kyllä oikein kyllä, että tota jonkinlaista niinku golf-tapahtumaa tai tai kisaa tai jotain niinku hamkilaisille tässä tota. Tulevan varmaan sitten niinku kesän jälkeen ajankohtana niin niin tota sitten katsotaan miten noi sun markkinointipuheet on.

Joo.

Joo mutta kiitos tosi paljon veera. Tulit.

Kiitos.

Vieraaksi.

Oli kiva tulla

Ja kaikkea hyvää tähän kummiurheilijavuoteen ja sun niinku kilpailuihin sekä myös tänne tota opiskeluihin ja muista ne oikeat värit ja putit.

Joo.

Hyvä. Kiitos. Tästä jatketaan seuraavassa jaksossa seuraavan urheilijan ja lajin parissa.