Pakkauslasin kierrätysjärjestelmää kehitetään kuluttajia ymmärtämällä

Ympäröivän maailman muutokset heijastuvat jätehuoltoon siellä käsiteltävien esineiden ja materiaalien monipuolistumisena. Lisäksi lainsäädäntö ja ymmärrys luonnonvarojen rajallisuudesta kannustavat materiaalien yhä tarkempaan talteenottoon.

Kotitalouksissa syntyvien jätteiden lajittelu on keskeinen osa uusiutuvien materiaalien ja energian kiertotaloudessa. Parhaimmassa tapauksessa hyödynnettävät jätteet osattaisiin viedä niille tarkoitettuihin erilliskeräyksiin, jolloin syntyvän sekajätteen määrä olisi pieni. Tavallisesti erilliskeräyksiin laitetaan kuitenkin jonkin verran sinne kuulumattomia jätteitä, joiden seulominen materiaalimassan joukosta on työlästä. Toisaalta erilliskerättävää materiaalia joutuu myös hukkaan sekajätteen joukossa, kun sitä ei lajitella. Nämä jätteiden käsittelyn kustannukset ja muun muassa EU:n asettamat kierrätystavoitteet aiheuttavat jätehuollossa kehittämispaineita. Kotitalouksia tulisi neuvoa ymmärrettävästi ja erilaisia jätteiden lajittelua tukevia palveluita kehittää.

Osana Kuluttajien osallistaminen jätteiden syntypaikkalajittelun edistämiseen -hanketta (KOTILO) haluttiin tutkia jätteiden matkaa kiertotalouden eri vaiheissa. Eri jätejakeita on paljon, joten kaikkien tutkiminen ei olisi ollut mielekästä käytössä olleilla resursseilla. Tarkasteltavaksi jätejakeeksi valikoitui Forssan seudulta kerätty pakkauslasi, jonka lajitteluonnistumisesta kertovaa koostumusta tutkittiin kuormantarkistuksilla. Samalla pyrittiin tavoittamaan saman alueen kuluttajia ja kotitalouksia viestinnällisellä kyselytutkimuksella, jolla kartoitettiin kuluttajien lajitteluun ja kierrätykseen liittyviä kokemuksia. Tutkimus tehtiin yhdessä Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n (LHJ), Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy:n ja Uusioaines Oy:n kanssa. Tutkimusaineisto on julkaistu avoimessa digitaalisessa arkistossa (ks. Rantala ym., 2025).

Lasin kierrätyksessä materiaalipuhtaus on tärkeää

Lasi on materiaalina kiitollinen kierrätettävä, sillä sitä voidaan sulattaa ja muotoilla uudelleen lähes loputtomasti. Riittävän puhtaasta kierrätyslasista valmistetut tuotteet ovat laadultaan moitteettomia. Lisäksi lasin kierrätys säästää energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja, sillä kierrätetyn lasimateriaalin sulatus vaatii vähemmän energiaa kuin lasin valmistaminen neitseellisistä, kallioperästä peräisin olevista raaka-aineista. Vuonna 2019 Rinki Oy:n teettämän selvityksen mukaan Suomessa lasipakkausten lajittelu ja kierrätys vähensivät kasvihuonepäästöjä 2,1 kiloa per asukas vuodessa (Rinki Oy, 2020). Kotitalouksissa pakkauslasi on varsin hyvin tunnistettu jätejae, ja pakkauslasin kierrätysaste on pysytellyt vähintään 90 prosentissa vuodesta 2016 asti (Pirkanmaan ELY-keskus, 2020, 2024). Valitun materiaalin tutkittavuutta hankkeessa helpotti myös, että jätejakeena pakkauslasi ei herätä samanlaisia voimakkaita tunnereaktioita kuin vaikkapa biojäte.

Kerätyn pakkauslasin seassa saa olla vain muutamia prosentteja epäpuhtauksia, jotta se vielä kelpaa kierrätykseen ja jatkojalostukseen (Friedrich ym., 2020). Esimerkiksi keramiikka pakkauslasin seassa aiheuttaa räjähdysuhan lasimassaa sulattaessa ja riskin kierrätyslasista valmistetun lopputuotteen viallisuudesta, jolloin vaikkapa kierrätyslasista valmistettu pullo ei kestä siihen kertyvää painetta. Yhteistyökumppaneilta saadun tiedon mukaan juuri keramiikka, kivi ja posliini eli CSP (ceramics, stone and porceline) olisi yleisin epäpuhtaus pakkauslasin keräyksessä. Myös erilaisten lasilaatujen sekoittuminen vaikeuttaa kierrätetyn lasimassan hyödyntämistä. Lasilaatujen kemialliset koostumukset eroavat, ja siksi vaikkapa kuumuutta kestävästä lasista tehtyä uunivuokaa tai kerroksellisesta tasolasista valmistettua peiliä ei saisi laittaa pakkauslasin keräykseen. Varsinkin pieniksi sirpaleiksi murskautuneesta sirumassasta on kallista erottaa muut lasilaadut kierrätykseen kelpaavasta pakkauslasista, eikä epäpuhtauksiin liittyviä riskejä haluta ottaa. Materiaalihukan välttämiseksi Uusioaines Oy:ssä kertyvä sirumassa käytetäänkin mieluummin vaahtolasin valmistuksessa (Rauha, 2019).

Suuremmalle yleisölle on raportoitu lähinnä sekajätteen koostumustutkimuksia (mm. Saarinen, 2025; Kivo, n.d.), minkä tarkoituksena on ollut kiinnittää huomiota erityisesti kierrätysasteen kehittymiseen. Erilliskerättyjen jakeiden kuormantarkistusten tulokset on taas yleensä jaettu vain jakeiden kerääjien, tuottajayhteisöjen ja jatkojalostajien tietoon. Aiempaa kokemusta lasijätteen kuormantarkistusten ja viestintäkampanjan yhdistelmästä löytyi Lahden seudulta, jossa paikallinen jätehuoltoyhtiö Salpakierto Oy (ent. Päijät-Hämeen Jätehuolto), Rinki Oy, Remeo ja Lassila & Tikanoja järjestivät kuluttajia lasipakkausten kierrätyksestä valistavan kampanjan vuonna 2020 (Salpakierto Oy, 2020). Lahdessa kerätyn lasipakkausjätteen laatu ei merkittävästi muuttunut kampanjan aikana (Rinki Oy, 2021), joten muutosta Forssan seudun lasipakkausjätteen laadussa ei ollut odotettavissa tutkimuksen aikana.

Kuormantarkistuksissa näkyy lajittelun lopputulos

Pakkauslasin kierrätystä tutkittiin siis kahdella tavalla, sekä kuormantarkistuksilla että kyselyillä. Lasikuormantarkistuksien tavoitteena oli saada arvio, kuinka suuri osuus kustakin kuormasta on keräykseen haluttua pakkauslasia, ja toisaalta kuinka suuri osuus keräykseen kuulumatonta, epätoivottua jätemateriaalia. Arvio pohjautui näytteeseen, joka otettiin soveltamalla Rinki Oy:n käyttämää lasipakkausjätteen laadunvalvontaohjetta. Tämän ohje puolestaan pohjautuu Euroopan komission (2004) julkaisemaan ohjeistukseen kotitalouksien sekajätteiden koostumustutkimusten vähimmäisvaatimuksista.

Käytännössä näytteet otettiin niin, että kulloinenkin lasikuorma jaettiin silmämääräisesti kuuteen osaan. Näistä kuudesta osasta otettiin kustakin yksi osanäyte lapioimalla lasijätettä yhteen 10 litran ämpäriin. Jos lasikuorma oli pieni, se levitettiin mahdollisimman tasaiseksi ja näytteet otettiin tällöin samalta tasolta. Suurempien kuormien kanssa näytteitä otettiin vaihdellen kasan keskeltä tai reunoilta sekä eri tasoilta eli niin kasan pinnasta, sen keskitasolta kuin pohjalta.

Näytteet lajiteltiin käsin viiteen eri jakeeseen. Näistä ensimmäinen oli keräykseen kuuluva ja toivottu pakkauslasi. Pakkauslasin lisäksi lajiteltiin erikseen ei-toivottuja jakeita, jotta saatiin käsitys lajittelun yleisimmistä virheistä. Näitä olivat jo aiemmin mainittu CSP eli keramiikka, kivi ja posliini; muu lasi, kuten peili- ja ikkunalasi, lämpölasista valmistetut lasiastiat, lääkelasi; metalli; sekä muovi ja muu sekalainen jäte. Näin saadut eritellyt jakeet punnittiin. Punnitustuloksien perusteella lasketut painoperusteiset prosenttiosuudet näytteestä kullekin jätejakeelle on esitetty taulukossa 1.

Tarkistuspäivämäärä	20.5.2024	11.6.2024	14.8.2024	9.9.2024
Pakkauslasin osuus näytteestä (%)	72,1	92,8	95,1	92,2
CSP:n osuus näytteestä (%)	1,6	0,2	0,3	0,4
Muun lasin osuus näytteestä (%)	23,1	5,2	3,7	6,9
Metallin osuus näytteestä (%)	–	0,9	0,3	–
Muovin ja muun sekalaisen jätteen osuus näytteestä (%)	0,4	0,9	0,6	1,3
Pieni sirumassa (%)	2,8	–	–	–

Neljästä kuormasta kolme oli yli 90 prosenttisesti toivottua pakkauslasia. Tuon yhden poikkeavan kuorman tulosta heikensi pakkauslasin joukkoon heitetty peililasi, jonka takia kyseisestä näytteestä ei pystytty varmasti lajittelemaan kaikkein pienintä sirumassaa. Kaikissa näytteissä painollisesti yleisin epäpuhtaus oli muu lasi.

Kyselytutkimuksessa käyvät ilmi kotitalouksien haasteet

Kuormantarkistusten lisäksi tehtiin pakkauslasia koskeva kyselytutkimus Microsoft Forms -palvelussa. Kyselyn osallistumislinkkiä levitettiin isännöitsijöiden ja opiskelijoiden avulla sekä liimaamalla osallistumisohjeet Forssan seudun yleisille jätekeräyspisteille ja jakamalla tiedotteita postilaatikoihin ja rappukäytäviin.

Kyselyn rakenteessa pyrittiin käyttämään selkeitä ja yksiselitteisiä sanavalintoja. Lisäksi käytettiin aihetta selittäviä tekstejä ennen varsinaista kysymystä. Näillä selitysteksteillä pyrittiin levittämään tietoa vastaajien tietotason kartoittamisen lisäksi, eli kyselyä käytettiin myös viestinnän välineenä.

Kyselyyn osallistui 55 vastaajaa. Kyselytutkimuksen tuloksien perusteella vastaajat olivat pääsääntöisesti ympäristötietoisia ja halusivat lajitella ja kierrättää jätteensä mahdollisimman hyvin. Tunnistettavien jätejakeiden joutuminen sekajätteeseen herätti monissa hankalia tunteita ja ekologista huolta. Joskus vähäisen määrän lajittelua ei mielletä tärkeäksi:

”Omalla kohdallani kyse on siitä, että minulta ei tule juurikaan lasijätettä. Vuodessa ehkä 8 lasipurkkia. Toisaalta tämä on yksi syy, miksen välttämättä kierrätä näitä laseja. Verrattuna metalliin: metallijätettä minulta tulee todella paljon ja koen, että siitä syystä minun on panostettava sen kierrättämiseen.” (Vastaaja #49)

Vastaajista 90 prosenttia tiesi, etteivät CSP-esineet kuulu lasinkeräykseen, ja vielä 69 prosenttia tiesi olemassa olevan eri lasilaatuja ja etteivät kaikki lasilaadut kuulu lasinkeräykseen. Vapaasti kirjoitetuista vastauksista on kuitenkin löydettävissä syitä myös siihen, miksi esimerkiksi juomalasi voi virheellisesti joutua pakkauslasin keräykseen: lasi ja lasitteet tunnistetaan materiaalina niin helposti, ettei juomalasin kuuluminen sekajätteeseen tule edes mieleen. Terävät lasinsirpaleet sekajätteessä herättivät myös huolta turvallisuudesta, ja joissakin vastauksissa tuotiin esiin nykyisen järjestelmän työläyttä ja vaativuutta kuluttajille. Pakattujen tuotteiden hinnassa mukana oleva kierrätysmaksu oli 65 prosentille vastaajista uusi asia.

Yhteistyökumppaneiden toiveesta tutkimuksessa kysyttiin myös kysymyksiä, joilla oli tarkoitus löytää selityksiä pakkauslasijätteen epätasaiseen kiertoon eli siihen, miksi vaikkapa yleisten keräyspisteiden astiat joskus täyttyvät nopeasti ja toisinaan todella hitaasti. Lähes kaikki vastaajat kuitenkin kertoivat käyttävänsä lasipakkauksia tasaisesti ympäri vuoden ja vievänsä lasipakkaukset melko säännöllisesti keräykseen. Ainoana suurempia kertamääriä selittävänä tekijänä vastauksista erottui pitkä, kymmenen kilometrin matka keräyspisteelle, minkä vuoksi vastaaja kerrytti kierrätettävää ennen sen viemistä keräykseen. Epätasaisen täyttymisen taustalla lienee siis tiedostamattomia syitä tai sellaisia käytösmalleja, joita kyselymme vastaajat eivät noudata.

Aiemmin tehtyjen kyselyjen perusteella lasin kierrättämisessä suurimmat vaikeudet liittyvät säilytystilojen puutteeseen asunnoissa sekä pitkät kuljetusmatkat keräyspisteelle. Nyt tehdyn kyselyn perusteella näiden lisäksi vastaajia mietitytti etenkin lasipakkausten käsittely kierrätyskelpoisiksi. Hankalina koettiin esimerkiksi purkkien tyhjäämiseen liittyvän biojätteen inhottavuus ja hajut, pakkauksen liottamisen ja pesemisen työläys sekä kuivatus. Vastaajille ei myöskään ollut selvää, pitääkö kaikki muuta materiaalia olevat osat, kuten muoviset tai metalliset korkit ja etiketit, irrottaa. Vapaasti kirjoitetuista vastauksista erottui erityispiirre, joka tulisi huomioida pakkauslasin kierrätysjärjestelmässä: pakkauslasista kuuluva kova ääni, joka syntyy lasin tiputtamisesta keräysastiaan.

Vastaajien motivoitumista kartoitettiin pyytämällä vastaajia kuvittelemaan tilanne, jossa hänen oli mahdollista nähdä eri sisältöisiä palautteita viedessään pakkauslasia keräykseen. Vastaajan tuli arvioida, miten tällainen tieto vaikuttaisi heidän lajittelumotivaatioonsa (kuvio 1). Kiinnostavimmaksi annetuista vaihtoehdoista nousi tieto siitä, mihin kerättyä pakkauslasia hyödynnetään keräämisen jälkeen. Tämä tieto lisäisi motivaatiota lajitella 87 prosentilla vastaajista ja lopuilla vastaajilla tieto ei vaikuttaisi lajittelumotivaatioon. Muut tarjotut tiedot kerätyn pakkauslasin materiaalipuhtaudesta, määrästä, tai jätteenkerääjän kannustava palaute, vaikuttaisivat lajittelumotivaatioon myönteisesti 50–60 prosentilla vastaajista.

Samalla tavoin vastaajia pyydettiin kuvittelemaan tilanne, jossa keräysastian luona olisi mahdollista nähdä vertailutietoa niin oman kuin muiden lajittelun onnistumisesta. Vastaajat suhtautuivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vertailutietoihin joko myönteisesti tai neutraalisti, ja suhtautuminen jakautui melko tasan näiden vaihtoehtojen välillä. Tuo mainittu poikkeus oli, että kaksi vastaajaa koki motivaatiota vähentäväksi, jos oman kotitalouden sijoittuminen näkyisi yleisellä keräyspisteellä. On mahdollista, että näihin vastauksiin liittyi esimerkiksi huoli yksityisyyden suojasta. Jos vastaukset jaottelee tasoille ”kotitalous”, ”astia”, ”naapurusto/kortteli” tai ”kunta/kaupunki”, on näistä viimeisin motivaatiota lisäävin vaihtoehto.

Lasinkeräyksen kehitystarpeet

Kuormantarkistuksien tulokset antoivat varsin myönteisen kuvan pakkauslasinkeräykseen tulevien kuormien koostumuksesta. Yleensä kuormat ovat yli 90 prosenttisesti pakkauslasia, mutta varsinkin pieniksi paloiksi murskautunutta lasia voi olla työlästä erottaa keräykseen kuulumattomasta lasista. Yhdessä kuormassa ollut peililasi heikensi pakkauslasin lajittelutulosta noin 70 prosenttiin, ja lajittelematta jäi juuri tuota pientä sirumassaa.

Yhteistyökumppanien antama tieto siitä, että suurin epäpuhtaus pakkauslasin joukossa olisi CSP, ei tuloksiemme valossa pitänyt paikkaansa. Tästä huolimatta keräyslasin seassa oleva pienikin CSP-määrä aiheuttaa merkittäviä ongelmia varsinkin, jos sitä ei saada poistettua lasin seasta tehokkaasti. Koska sekä keraamiset että esim. kuumuutta kestävästä lasista valmistetut astiat ovat merkittävä ongelma pakkauslasin joukossa, olisi harkinnan arvoista järjestää näille oma keräys. Vaikka kerättävällä materiaalilla ei heti olisi käyttökohdetta, saataisiin pakkauslasi kerättyä puhtaampana. Uusi keräysjae voisi myös tarjota uudenlaista pohjaa liiketoiminnalle. Sekalainen lasimateriaali voitaisiin hyödyntää valamalla se uunissa muotin avulla haluttuun muotoon, vaikkapa eräänlaiseksi tiileksi (Bristogianni & Oikonomopoulou, 2023). Lasin erityispiirteisiin jätejakeena kuuluu tulosten perusteella myös siitä lähtevä epämiellyttävä ääni. Tämä voisi olla jotain, mikä pitäisi huomioida jätehuoltopalveluissa samalla tavalla kuin vaikkapa biojätteen inhottavuutta on pyritty vähentämään astioiden säännöllisillä pesuilla.

Kyselyn yhtenä tavoitteena oli vastauksien saamisen lisäksi levittää tietoa kotitalouksiin. Tässä onnistuttiin, sillä saimme vahvistettua esimerkiksi vastaajilla jo ollutta tietoa CSP-jakeen kuulumattomuudesta pakkauslasinkeräykseen ja eri lasilaatujen eroista. Erityisesti tieto pakattujen tuotteiden hintaan sisältyvästä kierrätysmaksusta oli monelle vastaajalle uusi. Toisaalta vastaajien vapaasti kirjoittamista vastauksista on nähtävissä, että lisää tietoa ja neuvontaa kaivataan esimerkiksi monimateriaalipakkausten käsittelystä ja noin yleisesti nykyisen jätehuollon toiminnasta. Vastauksista löytyvä sana ”kaatopaikka” ja erään vastaajan selitys, ettei hän haluaisi laittaa jätteeksi mitään maatumatonta materiaalia, kielivät siitä, että vuosikymmenten takainen mielikuva vanhanaikaisista jätepenkoista elää yhä vahvana. Uusien käsitteiden ja vanhojen mielikuvien muuttaminen vaatii ajan lisäksi aktiivista termien aukaisua, käytännön esimerkkejä ja tarinallistamista (ks. Sjöblom & Virsu, 2022).

Vapaasti kirjoitetuista vastauksista välittyy pääosin kuva, että vastaajat ovat ympäristöasioista välittäviä ja haluavat osallistua kiertotalouteen parhaan kykynsä mukaan. Lajittelun ja kierrätyksen esteinä ovat kuitenkin arkipäiväiset ongelmat, kuten jätteiden tunnistuksen, käsittelyn, säilytyksen ja keräysastiaan kuljettamisen työläys. Vastausten perusteella jotkut päätyvät ylisuorittamaan pakkauslasin puhdistuksen poistamalla jopa etiketit, kun taas toiset alisuoriutuvat. Jätteiden lajittelun ja kierrätyksen pitäisi helposti solahtaa osaksi muita rutiineja, jotta se tulisi tehtyä. Havaintomme vastaa aiempaa tutkimustietoa kierrätyskäyttäytymiseen vaikuttavista rutiininmuodostuksesta, arvoista ja koetuista esteistä (ks. Smeesters ym., 2003). Motivaatiota käsittelevien kysymysten kohtien vastaukset antavat rohkaisua siihen, että jäteviestintää kannattaa kehittää. Esimerkiksi tiedon jakaminen siitä, minne kukin pakkauslasikuorma on viety ja mitä siitä mahdollisesti jatkojalostetaan, lisäisi monen vastaajan motivaatiota. Tällöin lajittelun ja kierrätyksen eteen nähty työ tuntuu merkityksellisemmältä, kun jäte ei vain ”katoa mustaan aukkoon”. Voidaan myös ajatella, että läpinäkyvyys kierrätyksen materiaalivirroissa ja ehkä jopa lajitteluastioissa lisää kuluttajien luottamusta jätehuoltoon.

Kirjoittajat