Laillistujien polku suomalaiseen sairaanhoitoon – Kokemuksia SAILA-hankkeen kliinisestä hoitotyön taitojen opetuksesta

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) terveysala oli mukana vuosina 2024–2025 valtakunnallisessa SAILA-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena oli luoda valtakunnallinen toimintamalli, jonka avulla EU/ETA-maiden ulkopuolella sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneet ammattilaiset voivat hakea laillistamista Suomessa. Hankkeessa oli mukana 20 ammattikorkeakoulua, jotka toteuttavat sairaanhoitajakoulutusta Suomessa. Rahoittajana hankkeessa toimivat Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Yhteistyössä oli ammattikorkeakoulujen lisäksi vahvasti mukana sekä Valvira että työelämän edustajia. (SAILA, 2024) HAMKin pilottiryhmässä 15 sairaanhoitajaa, jotka ovat saapuneet EU/ETA-maiden ulkopuolelta, täydensivät osaamistaan suomalaisen sairaanhoitajan työssä vaadittavilla tiedoilla ja taidoilla. Hyväksytysti suoritetun koulutuksen jälkeen osallistujat voivat hakea Valviran lupaa toimia sairaanhoitajana Suomessa. (Vikberg-Aaltonen & Inovaara, 2025) Tässä artikkelissa kuvataan HAMKin pilottiryhmän opetuksesta saatuja kokemuksia.

SAILA-hankkeen toimintamallin osana laillistumiskoulutukseen osallistuvien tuli suorittaa 5 opintopisteen laajuinen kliinisen hoitotyön kokonaisuus, joka sisälsi teoriaopetusta, itsenäistä opiskelua, käytännön harjoitteluja taitopajoissa sekä simulaatio-opetusta. Hankkeessa käytettiin osallistujista nimitystä laillistuja. Harjoittelujaksoilla laillistujat pääsivät myös harjoittelemaan ja syventämään lisää opintokokonaisuudessa läpi käytyjä taitoja. Opintojen tavoitteena oli varmistaa laillistujien osaaminen suhteessa suomalaiseen yleissairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin (Silén-Lipponen & Korhonen, 2020). Lisäksi pyrittiin syventämään heidän kliinisiä valmiuksiaan sekä tutustuttamaan heidät suomalaiseen hoitotyöhön ja sen erityispiirteisiin. Pilottiryhmän kanssa työskentelivät yliopettaja, kaksi hoitotyön lehtoria, suomen kielen lehtori sekä koulutussuunnittelija projektikoordinaattorina.

Opiskelijoiden lähtökohdat ja osaamisen kartoitus

Aluksi perehdyttiin hankkeeseen valittujen laillistujien tutkinto- ja työtodistuksiin. Tämän jälkeen osallistujat haastateltiin ja heidän osaamisensa kartoitettiin erityisesti kliinisen osaamisen osalta. Tässä oli apuna yleissairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin (Silén-Lipponen & Korhonen, 2020) perustuva lomake. Näiden perusteella muodostui käsitys siitä, mitä osaamista laillistujien tulee täydentää, ja tämän pohjalta laadittiin opetuskokonaisuudet koko pilottiryhmälle sekä henkilökohtaiset suunnitelmat yksilöllisistä täydennystarpeista. Erityisesti täydentämisen tarvetta ilmeni ikääntyneiden, lasten ja nuorten hoitotyössä, sekä mielenterveys- ja päihdehoitotyössä. 

Opetuksen tavoitteena oli vahvistaa laillistujien osaamista suomalaisen terveydenhuollon toimintatavoista, potilaslähtöisestä hoitotyöstä ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka vuorovaikutustaitoihin, kirjaamiseen ja näyttöön perustuvaa tietoa voidaan hyödyntää käytännön työssä. Taitopajoissa harjoiteltiin esimerkiksi steriilin ympäristön luomista ja siinä toimimista, katetrointia, infuusioiden ja suonensisäisen lääkityksen aloittamista, sairaalaelvytyksen toteuttamista sekä riskitilanteiden tunnistamista erilaisten apuvälineiden avulla. Oppimisympäristönä käytettiin oikeaa potilastyötä simuloivia ympäristöjä. Opiskelijoiden aiempi osaaminen huomioitiin yksilöllisesti, ja heitä rohkaistiin tuomaan esille omia vahvuuksiaan sekä kokemuksiaan eri maista ja kulttuureista. Kaikki opetus, harjoitukset ja simulaatiot toteutettiin suomeksi, jolloin samalla harjoiteltiin suomen kieltä hoitotyön monipuolisissa ympäristöissä. Laillistujilla oli pääasiassa hyvät kädentaidot ja monet hoitotoimet sujuivatkin heiltä vahvalla ammattitaidolla. Aseptiikassa laillistujien taidoissa oli kuitenkin jonkin verran eroa verrattuna suomalaiseen näyttöön perustuvan toimintaan. Näihin asioihin kiinnitettiin erityistä huomiota ja niitä harjoiteltiin lisää. Myös potilaan ohjaaminen oli monille hankalaa osin puutteellisen suomen kielen taidon vuoksi. Moni laillistuja puhui hyvin suomea, mutta kun kieltä piti käyttää uudessa, erilaisessa tilanteessa, se olikin vaikeampaa.

Opit ja kehitetyt käytännöt

Harjoitukset ja opiskelu huipentuivat keväällä 2025 järjestettyyn yhteiseen simulaatioharjoituspäivään Tampereen ammattikorkeakoulun simulaatiokeskuksessa. Hamkilaisten lisäksi mukana oli laillistujia Tampereen ammattikorkeakoulusta (TAMK) ja Seinäjoen ammattikorkeakoulusta (SeAMK). Eri oppilaitoksista tulleista laillistujista muodostettiin sekaryhmiä, joissa he työskentelivät päivän ajan. Kaikki pääsivät toimimaan yhdessä erilaisissa simuloiduissa hoitotyön tilanteissa, ja näin jakamaan osaamistaan ja toimintatapojaan. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka laillistujat hyödynsivät aiemmin oppimiaan taitoja ja osoittivat osaamistaan todentuntuisissa tilanteissa. Päivä koettiin onnistuneeksi. Se vahvisti kaikille tunnetta osaamisesta ja yhteistyön merkityksestä sekä loi yhteisöllisyyden tunnetta koko laillistujien joukon kesken.

Laillistujien kanssa käytiin ohjauskeskusteluita heidän opintojensa etenemisestä ja yksilöllisiä tarpeita vastaavia opetussisältöä järjestettiin opintojen edetessä. Jatkuva palautteen antaminen ja ohjaavat keskustelut muodostuivatkin tärkeiksi työkaluiksi osaamisen kehittymisen seurannassa. Koko terveysalan työyhteisö oli myös mukana mahdollistamassa sitä, että laillistujia voitiin integroida joustavasti tutkinto-opiskelijoiden ryhmiin aina tarpeen mukaan. Myös esimerkiksi ikääntyneiden, lasten ja nuorten hoitotyöhön sekä mielenterveys- ja päihdehoitotyöhön laadittiin täydentävät opinnot, kun kartoituksessa todettiin näissä asioissa aukkoja useiden laillistujien taidoissa. Nämä osa-alueet eivät täysin vastanneet hankkeessa mukana olevien hoitotyön lehtoreiden osaamisalueita, joten mukaan pyydettiin hetkeksi juuri näiden alojen asiantuntevat kollegat opettamaan hankkeen laillistujaryhmää. Tämä yhteistyö onnistui joustavan ja osaavan työyhteisömme ansioista hyvin nopealla aikataululla. Hankkeen myötä rakentui kliiniseen hoitotyöhön toimiva opetusmateriaali, jota voidaan jatkossa käyttää laillistujien opetuksessa. Lisäksi nähtiin, että myös yksilöllinen ohjaaminen ja säännöllinen osaamisen etenemisen kartoitus ovat tärkeässä roolissa. Tähän on hyvä liittää myös harjoittelujaksot ja niiden suunnittelu yhdessä, ja lisäksi on tärkeää kuljettaa suomen kieltä vahvasti mukana läpi opintojen. Valtakunnallista toimintamallia laadittaessa tuli hyvin esiin sairaanhoitajan ydinosaamisen vaatimusten laajuus erityisesti kliinisessä hoitotyössä. Kyseessä on laaja osa-alue, joka vaatii laillistujalta monipuolista osaamista, erilaisten hoitotyön taitojen yhdistämistä sekä hyvää suomen kielen taitoa. Näihin haasteisiin ja vaatimuksiin meidän tulee ammattikorkeakouluissa jatkossakin pystyä vastaamaan.

Kirjoittajat