Luomuopetus osaksi Hämeen ammattikorkeakoulua

Luomutuotannon merkitys on osa kestävää ruokajärjestelmää. Alan osaajilta vaaditaan ymmärrystä luomuelintarvikkeista, niiden tuotannosta ja lainsäädännöstä. Lisää luomuosaamista ruokaketjun koulutuksiin (LuomuOpe) -hankkeen myötä lähdimme Hämeen ammattikorkeakoulussa pohtimaan, kuinka voisimme vahvistaa bio- ja elintarviketekniikan opiskelijoiden luomuosaamista osana opintoja. LuomuOpe-hanke toimi osaltaan herättäjänä ja innoittajana koulutuksen kehittämiseen. Tavoitteena oli, että työelämään sijoittuvat opiskelijat saisivat perustietoja luomusta ja pystyisivät työskentelemään luomutuotteiden tuotannon, hankinnan ja tuotekehityksen parissa. Artikkelin tavoitteena on kertoa, kuinka hanke muuttui teoiksi opetuksen arjessa.

LuomuOPE-hankkeen tavoite on lisätä luomuosaamista ruokaketjun koulutuksiin, vahvistaa opettajien luomuosaamista, lisätä yhteistyötä ja koota verkostoja. Hanke pohjautuu Luomuopetuksen nykytila ja kehittämistarpeet (LUKOKE) -hankkeessa todettuun koulutustarpeeseen (HAMK, n.d.). LuomuOpe-hankkeen päätavoitteena on parantaa ruokaketjun opettajien luomusaamista ja edistää verkostoitumista. Tavoitteen saavuttamiseksi järjestetään koulutusta, kartoitetaan olemassa olevaa ja tuotetaan uutta oppimateriaalia ja koulutustuotteita sekä rakennetaan opettajaverkostoja.

Mitä luomulla tarkoitetaan ja luomu osana kestävää ruokajärjestelmää

Luomu eli luonnonmukainen tuotanto on EU-lainsäädäntöön perustuva laatujärjestelmä, joka ohjaa elintarvikkeiden tuotantoa koko arvoketjussa alkutuotannosta vähittäiskauppaan. EU:n luomuasetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2018/848) on määritelty kokonaisvaltainen tuotantojärjestelmä, jonka tavoitteena on edistää ympäristön kannalta kestäviä tuotantomenetelmiä, varmistaa eläinten hyvinvoinnin korkea taso sekä tarjota kuluttajille laadukkaita ja luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita. Luomujärjestelmässä toteutuvaa toimintaa valvotaan vuosittaisilla tarkastuksilla, joilla varmistetaan asetettujen vaatimusten täyttyminen. Näiden teemojen tunteminen on tärkeää myös tuleville elintarvikealan asiantuntijoille. (Pro Luomu, n.d.) Bio- ja elintarviketekniikan insinööri voi elintarviketeollisuudessa toimia esimerkiksi tuotekehityksen, laadun tai tuotannon tehtävissä, jolloin luomutuotteen raaka-aineiden käsittely, varastointi ja pakkausmerkinnät tulee hallita vallitsevan lainsäädännön mukaisesti.

Maailman kasvintuotanto on keskittynyt vahvasti vain muutamiin kasvilajeihin: satokilon perusteella noin kaksi kolmasosaa tuotannosta on yhdeksän viljelykasvilajin varassa (FAO, 2019). Tämä tekee ruoantuotannosta haavoittuvan ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Viljelylajikkeiden monimuotoisuuteen ja paikalliseen sopeutumiseen kiinnitetään luomutuotannossa huomiota. Luomuviljely voi vähentää paikallista vesistöihin kohdistuvaa typpikuormitusta ja maataloudesta aiheutuvaa kemikaalikuormitusta sekä tukea maaperän kasvukunnon säilymistä ja maatalousympäristöjen monimuotoisuutta. Nämä ympäristöhyödyt ovat merkittäviä myös silloin, kun luomutuotannon ilmastovaikutukset tuotettua satokiloa kohden eivät olennaisesti eroa tavanomaisesta tuotannosta. (Talgre ym., 2014). Luomutuotannossa energiankulutus on yleensä vähäisempää, mikä pienentää samalla riippuvuutta fossiilisista energialähteistä (FAO, 2019). Luomulla on paikkansa osana kestävää ruokajärjestelmää.

Hankkeen opit käytäntöön ja osaksi opintoja

Vastataksemme luomuosaamisen tarpeeseen kehitimme vuoden 2025 opetussuunnitelman uudistamisen yhteydessä kolmannen vuosikurssin soveltavan elintarviketekniikan opintojaksoa. Päätimme integroida luomuun liittyviä sisältöjä osaksi opintojaksoa, minkä tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia toimia luomuelintarvikkeiden kehittämisen ja valmistuksen parissa.

Osana opintojaksoa luomuasiantuntija piti opiskelijoille vierailijaluennon luomutuotannosta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Lisäksi opiskelijat perehtyivät luomuelintarvikkeisiin ja laativat niistä esseetyyppisen kirjoitelman. Opiskelijoille arvottiin markkinoilla olevista luomutuotteista yksi tuote, jonka he analysoivat luomulainsäädännön näkökulmasta. Tehtävässä he perehtyivät raaka-aineisiin, valmistusmenetelmiin, markkinointiviestintään, tuotteen pakkauksen ravitsemus- ja laatuväitteisiin sekä valmistajatietoihin. Tehtävä vaati tiedonhankinnan ja tiedon soveltamisen kykyä sekä haastoi opiskelijoita pohtimaan aihetta itsenäisesti. Oppimistehtävän purkutilaisuudessa opiskelijat pääsivät vertaamaan omia vastauksiaan mallivastauksiin sekä keskustelemaan luomuraaka-aineista, viljelymenetelmistä, eri merkinnöistä ja säädöksistä.

Opiskelijoiden palaute tehtävästä oli erittäin myönteistä. Erityisesti yhteinen purkukeskustelu koettiin hyödylliseksi, sillä se tarjosi mahdollisuuden reflektoida omaa oppimista sekä syventää ymmärrystä luomutuotannon käytännöistä ja vaatimuksista. Tehtävä opetti tiedon soveltamista, joka on kolmannen vuosikurssin opintojen ydintavoitteenakin.

Hankkeen vaikutus verkostoihin ja osaamisen jakamiseen

Luomuosaamisen vahvistamisen lisäksi LuomuOpe-hankkeen toinen tavoite on tiiviimmän asiantuntijaverkoston rakentaminen, jota on edistetty arvokkailla verkostotapaamisilla. Asiantuntijaverkostoon kuuluu opettajien lisäksi myös tutkijoita, viljelijöitä ja luomutuotteiden jälleenmyyjiä. Tapaamisissa osallistujat voivat jakaa kokemuksiaan ja kehittää opetusta yhdessä. Pääsin esittelemään omaa opintojakson toteutustamme hankkeen osallistujille ja sain samalla uusia näkökulmia opetuksen edelleen kehittämiseen. Luomuhankkeen tapaamisiin osallistuminen on ollut erittäin hyödyllistä, sillä verkostoituminen muiden opettajien, tutkijoiden ja luomualan toimijoiden kanssa on tarjonnut uusia ideoita ja vahvistanut omaa luomuosaamistani.

Luomuosaaminen vaatii yhteistyötä

Luomutiedon ja sen merkityksen jakamisella varmistamme jatkumon osaamiselle, sillä uudet työelämään siirtyvät alan ammattilaiset voivat näin soveltaa uusinta tietoa käytäntöön. Verkostoni on täydentynyt luomuasiantuntijoilla, joiden kanssa opetuksen kehittäminen voi jatkua hankkeen ulkopuolella LuomuOpe-hanke osoittaa, kuinka yhteistyön ja yhteisen kehittämisen avulla luomuosaamista voidaan tuoda entistä vahvemmin osaksi korkeakouluopetusta. Samalla varmistetaan opiskelijoiden valmiuksia luomutuotteiden kehittämisessä ja tuotannossa.

Kirjoittaja