Hoitonurmikoiden tutkimuksella kohti hiilineutraaliustavoitteita
Hiilineutraalius on yhä useammin kiinteä osa suomalaiskaupunkien ja -kuntien ilmasto- ja ympäristötavoitteita, ja viheralueilla on keskeinen rooli näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Lepaan koekentillä tekememämme kaksivuotinen tutkimus osoitti, että hoitonurmikoiden perustamis- ja hoitotoimenpiteet vaikuttavat niiden hiilensidontaan. Tulokset tarjoavat käytännönläheistä tietoa erityisesti viheralueiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ammattilaisille.
Hoitonurmikot ovat nurmikoita, joiden kunnossapidosta vastaavat viheralan ammattilaiset. Tutkimme Digitaalinen kaupunkihiili 2.0 Kanta-Häme -hankkeessa kolmen erilaisen viheralalla yleisesti käytössä olevan perustamistavan sekä kolmen erilaisen leikkuutähteiden käsittelytavan vaikutusta hiilensidontaan kahden kasvukauden ajan. Tutkimuksesta kävi ilmi, että hoitonurmikoilla hiilensidonnan kannalta ihanteellisinta on säilyttää ja kunnostaa olemassa olevaa maaperää perustamisen yhteydessä ja jättää nurmikon leikkuusta syntyvä ruohosilppu paikoilleen.
Olemassa olevan kunnostaminen kannattaa
Tutkimme hankkeessa kolmea yleisesti käytössä olevaa nurmikoiden perustamistapaa. Olemassa olevaan maahan nurmikot voidaan perustaa joko kunnostamalla kohteessa olevaa maata tai massanvaihdolla, jolloin maan pintakerros korvataan tuotteistetulla kasvualustalla. Uudiskohteissa sekä tiiviissä kaupunkiympäristöissä nurmikot perustetaan useimmiten murskepetien päälle erilaisten kuivattavien rakenteiden väliin.
Saamamme tulokset osoittivat, että murskepedin päälle perustetuilla koeruuduilla hiilivarastojen suuruus vaihteli merkittävästi. Vaikka murskepedeillä käytetty tuotteistettu kasvualusta on kehitetty kasvun maksimointiin, murskeen eristävä vaikutus rajoitti maaperäeliöstön leviämistä hidastaen maaperän biologista kehitystä. Maaperän hiilivarastojen muutokset olivat murskepedille perustettujen nurmiruutujen välillä sattumanvaraisia.
Niillä koeruuduilla, jotka oli perustettu kunnostamalla vanhaa puutarhamaata, maayhteys puolestaan säilyi, mikä ylläpitää maaperän tasapainoa ja tukee hiilensidontaa. Jyrsinnän todettiin pitäneen maaperän hiilivarastot vakiona, joskin jyrsinnän myötä parantunut maan kunto ja lisääntynyt juuribiomassa voivat lisätä orgaanisen aineksen määrää maaperässä.
Koeruuduilla, joilla pintamaa vaihdettiin tuotteistettuun kasvualustaan hiilivarastot eivät muuttuneet merkittävästi, vaikka kasvusto kehittyi nopeasti ja oli silmämääräisesti rehevää. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että olemassa olevan maaperän säilyttäminen ja kunnostaminen vain tarvittavilta osin voi olla hiilensidonnan ja maaperän monimuotoisuuden ylläpidon kannalta ihanteellisin vaihtoehto.
Hoitokäytänteet vaikuttavat pidemmällä aikavälillä
Perustamistavan lisäksi kunnossapidon käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiseksi hoitonurmikon hiilitase kehittyy sen elinkaaren aikana. Tarkastelimme koeruuduilla leikkuujätteen käsittelytapojen vaikutusta maan hiilensidontaan: valitut käsittelytavat olivat leikkuutähteiden poisto, paikalleen jättäminen tai tuplaaminen, joista viimeinen kuvastaa erityisesti niitä tilanteita, joissa orgaanista ainesta synty nurmikolle myös muista lähteistä, kuin itse nurmikosta. Koeruutujen nurmikko leikattiin kahden viikon välein.
Millään tutkituista kunnossapidon käytänteistä ei havaittu vaikutuksia maaperän hiilimääriin kaksivuotisen seurantajakson aikana. Tekemämme mallinnuksen mukaan pitkällä aikavälillä leikkuujätteen tuplaaminen kuitenkin ylläpiti maaperän hiilivarastoja paremmin kuin pelkkä leikkuujätteiden paikalleen jättäminen tai poistaminen.
Saamamme tulokset tukevat kaupunkien kaavoitusta, viheralueiden suunnittelua ja kunnossapitoa tarjoamalla tietoa siitä, minkälaisilla käytänteillä hiilihyödyt voidaan saavuttaa kaupunkien viheralueilla: tämä on tärkeä osa suomalaiskaupunkien ja -kuntien hiilineutraaliuteen tähtäävää työtä ja kansallisten tavoitteiden saavuttamista.
Tästä on kyse
Digitaalinen kaupunkihiili 2.0 Kanta-Häme -hanke toteutettiin ajalla 1.9.2023–31.12.2025, ja se oli Euroopan unionin osarahoittama. Hanketta koordinoi Suomen ympäristöopisto SYKLI, ja mukana olivat HAMK, Ilmatieteenlaitos sekä Maanmittauslaitos.
Lisätietoja
