Hyppää sisältöön
Home Jokainen ihminen on erilainen

Jokainen ihminen on erilainen

Ida Mauko opiskelee HAMKissa sosionomiksi. Näkövammansa vuoksi hän kulkee kampuksella opaskoiran kanssa.

”Minulla on sairaus, joka rappeuttaa verkkokalvoa ja kaventaa näkökenttääni. Retinitis pigmentosa aiheuttaa sen, että näen asiat kuin putken läpi. Kun normaalinäköisen näkökenttä on 180 astetta, minulla on jäljellä keskeltä noin viisi. Käytännössä en siis esim. näe ihmisen kasvoja kokonaan, vaan noin silmän kokoisen alan kerrallaan. Sama teksteissä: näen lukea, mutta vain kirjaimen tai pari kerrallaan. Tästä syystä minulla kuluu lukemiseen huomattavasti kauemmin kuin kokonaisia sanoja tai virkkeitä hahmottavalta opiskelukaverilta. Tämän päälle kärsin vielä samanaikaisesti hämäräsokeudesta ja valoherkkyydestä – sekin on mahdollista”, Ida naurahtaa.

Ida aloitti opiskelut tänä syksynä. ”Olen alanvaihtaja. Toimin aiemmin hierojana, mutta en olisi pystynyt jatkamaan niin fyysistä työtä. Sosionomiopinnot olivat juuri sitä mitä halusin: ihmisten kohtaamista ja heidän auttamistaan.”

Yksilölliset järjestelyt ja apuvälineet mahdollistavat opiskelun

Opinnoissa ei ole tullut isompia haasteita vastaan. ”Valintakokeen suorittamiseen sain lisäaikaa. Opiskelussa minua auttaa se, että saan opettajilta materiaalit etukäteen. Näin voin lukea ne siinä ajassa, kuin mitä siihen minulta kuluu.”

Tietotekniikka auttaa Idaa arjessa. Oma tietokone on tärkeä työkalu niin opiskelussa kuin muussa asioiden hoitamisessa. Ida on säätänyt läppärinsä juuri itseään palvelevaksi: kirjasinkoko on iso, ja käänteiset värit – eli valkoinen teksti mustalla pohjalla – tarjoavat juuri Idan näölle tarvittavan kontrastin.

”Näkövammat ovat erilaisia. Eivät kaikki käytä ruudunlukuohjelmaa, vaikka se on monelle sokealle ehdoton edellytys. Aiemmissa opinnoissani meitä näkövammaisia oli samassa ryhmässä kolme, ja jokaisella oli erilainen näkövamma ja erilaiset apuvälineet.”

Ida onkin toiminut omassa opiskeluryhmässään kokemusasiantuntijana ja avannut näkeville, millaisena arki avautuu hänelle. Hän kuitenkin painottaa, että on vain oman näkövammansa asiantuntija. Opiskelukavereitaan Ida kiittää avoimesta suhtautumisesta ja yhdessä oppimisesta.

Fyysinen esteettömyys tärkeää

Kampuksella kulkeminen on helpottunut harjoittelun myötä. – Kun tulen ensimmäistä kertaa täysin vieraaseen paikkaan, pyrin saamaan jonkun kaveriksi ja silmiksi, vaikka olisinkin tutustunut opaskarttoihin etukäteen. Käytän paljon karttapalvelua, ja saan ohjeet koordinaattien perusteella. Olisikin tärkeää pinnata paikan sijainti täsmälleen pääoveen. Tai jos ovesta kuuluisi nakutus samoin kuin liikennevaloista, se olisi helpompaa löytää.

Korkeakoulukeskuksen pääovia ollaan muuttamassa automaattisesti avautuviksi. Tämä on Idalle ilouutinen.

Sisätiloissa Idalle tärkeitä ovat riittävät tummuuserot eli kontrastit. Tämä koskee niin ovia kuin opasteita. ”Jos ovi on täysin samanvärinen kuin seinä, minun on vaikeaa havaita sitä. Jos opaste, esim. huoneen numero tai WC-kyltti, on minimalistinen tai katon rajassa, en välttämättä huomaa sitä. Olenkin joskus hakenut inva-WC:tä etsimällä ovesta lukkoa, kun en ole löytänyt opastetta! Minulle lasiovet ovat hankalia, samoin sävy sävyyn olevan kahvan löytäminen niistä. Tässä havaitsemisessa auttaisi esim. kahvan taustalla oleva tarra.”

Kohtaa ihminen

Esteettömyys ja saavutettavuus tarkoittavat sitä, että mahdollisimman moni ihminen pystyy toimimaan mahdollisimman itsenäisesti mahdollisista rajoitteistaan huolimatta. Nämä voivat liittyä näköön, kuuloon, motoriikkaan, kognitioon… Vaihtelua on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Rajoitteet voivat olla pysyviä, kuten Idan silmäsairaus. Ne voivat olla myös väliaikaisia (silmätulehdus) tai tilannekohtaisia (huono valaistus). Eri tilanteissa toimintakin on erilaista.

”Kepin tai koiran kanssa kulkeva henkilö ei välttämättä tarvitse joka tilanteessa apua, ja Suomessa ihmisen itsenäisyyttä kunnioitetaankin hyvin. Kuitenkin jos ihminen on selkeästi hämmentyneen näköinen, kannattaa kysyä, voiko auttaa. Tällaisessa tilanteessa itsekin pyydän apua matalalla kynnyksellä. Ja jos kyseessä on mahdollinen vaaratilanne, pitää siihen tietenkin puuttua”, Ida ohjeistaa.

Ja vielä se vaikea asia: opaskoira on valjaissa ollessaan töissä ja se pitää jättää huomiotta. Tärkeää on kohdata ihminen.

Ida Mauko opaskoiransa kanssa