Sairaanhoitajien laillistamisväylä (SAILA) mahdollistaa uran suomalaisessa terveydenhuollossa

Sosiaali- ja terveysalan työvoimapula on ollut viime vuosina todellisuutta suomalaisessa terveydenhuollossa, ja tämän seurauksena Suomeen on rekrytoitu sairaanhoitajia ulkomailta, lähinnä EU/ETA-alueen ulkopuolelta (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2024, ss. 11–14). Usein nämä ammattilaiset ovat sijoittuneet lähihoitajan töihin esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen turvin. Suomeen on lisäksi saapunut koulutettuja ja kokeneita sairaanhoitajia muun muassa Ukrainan sotatilanteen takia.

EU/ETA-maiden ulkopuolella koulutetuilla sairaanhoitajilla on koulutus ja vahva motivaatio työskennellä koulutusta vastaavassa työssä, mutta ei Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontaviraston (Valviran) edellyttämää lupaa toimia sairaanhoitajina Suomessa. Ammatinharjoittamisoikeuden saaminen edellyttää ammattia täydentäviä opintoja ja kielitaidon osoittamista. Eri ammattikorkeakouluissa on aiemmin kehitetty monenlaisia tapoja täydentää opintoja, ja siksi on tunnistettu tarve yhtenäistää käytäntöjä ja siten tarjota yhdenvertainen väylä laillistua Suomessa sairaanhoitajaksi. Tämän julkaisun tarkoituksena on kuvata kouluttajien kokemuksia sairaanhoitajien laillistamisväylän kehittämisestä ja pilotoinnista.

Laillistamisväylän koulutuspilotti HAMKissa

HAMKin terveysala on ollut mukana Sairaanhoitajan laillistaminen Suomessa -hankkeissa (SAILA1, 2024; SAILA2, 2024). Niiden tavoitteena on ollut kehittää osaamisen arvioinnin, täydentämisen ja testaamisen malli, ja luoda ammattikorkeakouluille yhteiset toimintatavat laillistujien kouluttamiseen. Osaamista ja sen kehittymistä on tarkoitus jatkossa arvioida kolmella pakollisella kuulustelulla, joista ensimmäinen täytyy suorittaa hyväksytysti ennen työharjoittelun aloittamista. Saila-hankkeessa on tuotettu edellä mainittuja kuulustelumateriaaleja ammattikorkeakoulujen käyttöön, jotta laillistujien osaamisvaatimukset olisivat yhdenvertaiset. 

Sairaanhoitajien koulutus on yhteydessä kunkin maan palvelu- ja koulutusjärjestelmään. Siksi opintojen suunnittelun lähtökohtana ovat sekä henkilökohtaiset opintojen täydennystarpeet että sairaanhoitajien osaamisvaatimukset Suomessa. Kehitteillä olevassa koulutusmallissa kaikille yhteiset opinnot käsittävät 15 opintopisteen teoreettiset opinnot, 8–12 opintopisteen työelämäharjoittelun ja näitä tukevan urasuunnittelun. Teoreettisissa opinnoissa paneudutaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään, potilasturvallisuutta vahvistaviin käytäntöihin, ammattieettisiin periaatteisiin, kliiniseen hoitotyön ja turvallisen lääkehoidon edellyttämiin teoriatietoihin ja käytännön taitoihin. Laillistujilta edellytetään sellaisia suomen kielen taitoja, että opiskelu suomeksi on mahdollista.

Laillistujat suorittavat opintojen aikana Savonia-ammattikorkeakoulun tekemät suomen kielen verkkokurssit, jotka vastaavat eurooppalaisen kielitaitotasoasteikon mukaan A2-, B1- ja B2-tasoa. Laillistujille järjestetään myös ryhmäkohtaista suomen opetusta tukemaan ammattikielen kehitystä. Ammatillisen suomen kielen oppiminen ja vahvistaminen on yksi keskeinen tavoite myös työelämäharjoitteluiden aikana, mikä edellyttää yhteistyötä suomen ja hoitotyön opettajan, harjoittelun ohjaajan sekä laillistujan kesken.

Kokemuksia SAILA-hankkeesta

HAMKissa hankkeen pilottikoulutukseen haki 89 laillistujaa, joista koulutukseen voitiin ottaa 15 sairaanhoitajaa. Osallistujien lisäopintojen tarve arvioitiin yksilöllisesti. Pakollisten opintojen lisäksi laillistujat tarvitsivat lisää muun muassa ikääntyvien hoitotyön, lasten hoitotyön ja mielenterveys- ja päihdetyön osaamista. Nämä hoitotyön opinnot edellyttivät tutustumista palvelujärjestelmään ja asiakas- ja potilasryhmien hoitopolkuihin. SAILA-teoriaopinnot järjestettiin ryhmämuotoisesti kahden lukukauden aikana. Laillistujat tekivät harjoitteluja omien aikataulujensa mukaan, mihin vaikuttivat kunkin mahdollisuus irrottautua omasta työstä ja harjoittelupaikkojen saatavuus.

SAILA-laillistujien työharjoittelut ovat olleet uudenlainen tilanne työyhteisöille. Useat tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajat kokevat eri maissa kulttuurista ja kielellistä eristämistä ja syrjintää sairaanhoitajaopintojen aikana (Kalembo, 2025, ss. 840–875). Organisaation vahva tuki ja esihenkilöiden positiivinen asenne maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta kohtaan on ollut ratkaisevan tärkeää. On ollut hienoa huomata, miten esihenkilöt ovat vahvistaneet positiivista ilmapiiriä ja rohkaisseet hankkeen myötä sekä ohjaajia että laillistujia yhteistyöhön. Turvallinen ilmapiiri ja hyvin suunniteltu harjoittelu ovat mahdollistaneet ammatillisen ja kielellisen kehittymisen.

Kouluttajat ovat käyneet työyksiköissä keskusteluja osaamistavoitteista ja kielellisistä valmiuksista niin laillistujien kuin ohjaajienkin näkökulmasta. Työharjoitteluiden järjestyminen ja harjoittelujen tavoitteiden sopiminen on edellyttänyt yhteistyötä Oma Hämeen opiskelijatoiminnasta vastaavien, työyksiköiden esihenkilöiden, ohjaajien ja laillistujien kesken. Tähän tarvittavan ohjauksen tueksi hyvinvointialue on tuottanut työntekijöille materiaalia, kouluttanut ohjaajia ja järjestänyt aiheesta infotilaisuuksia.

Kouluttajat ovat käyneet työharjoittelupaikoissa kertomassa SAILA-laillistumisväylästä ja harjoittelujen ohjaukseen liittyvistä kysymyksistä, kuten suomen kielen oppimisen tukemisesta. Onkin nähty, että nämä tapaamiset ovat madaltaneet kynnystä vastaanottaa kielitaidoltaan kehittyviä ammattilaisia. Lisäksi jokaisen laillistujan harjoittelujakson alussa on järjestetty keskustelu, jossa laillistuja, ohjaaja ja hoitotyön sekä suomen kielen opettaja ovat sopineet konkreettisista tavoitteista.

Kehitystyön edellytyksenä on vahva yhteistyö

Laillistujat ovat työharjoitteluissa vahvistaneet sairaanhoitajan työssä vaadittavaa kielitaitoa ja tehneet vertailua suomalaisista hoitokäytänteistä suhteessa lähtömaihinsa. Harjoittelut ovat tarjonneet näköaloja suomalaiseen terveydenhuoltoon ja kontakteja oman uran suunnittelua varten. Työharjoittelut ovat samalla kuitenkin tarkoittaneet yhteensä jopa 12 viikon palkatonta jaksoa ja poissaoloa omasta työstä, mikä on ollut sekä taloudellisesti että oman jaksamisen kannalta erittäin vaativaa. Jatkossa tulisikin kehittää työkiertojärjestelyjä tai sairaanhoitajan sijaisuuksissa rajatuin valtuuksin työskentelyä, mikä mahdollistaisi palkallisen harjoittelun.

HAMK on tehnyt alueellista yhteistyötä TAMKin ja SEAMKin kanssa hankkeen eri vaiheissa. TAMKissa on kokemusta laillistuvien sairaanhoitajien koulutushankkeista, mitä on voitu hyödyntää esimerkiksi työelämäyhteistyön suunnittelussa, pulmatilanteiden konsultoinnissa ja laillistujien yhteistapaamisissa. Tämän kokemuksen hyödyntäminen on ollut arvokasta hankkeen toteutuksen kannalta.

EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien laillistuminen ja oikeudet harjoittaa ammattiaan Suomessa on osaltaan ratkaisu alan työvoimatarpeeseen. Siksi tämän koulutusmallin edelleen kehittäminen on yhteiskunnallisesti merkittävää ja tulee jatkumaan pilotointivaiheen jälkeenkin. SAILA-hankkeessa on ollut mukana 20 ammattikorkeakoulua eri puolilta maata, ja SAILA-hankkeen pääkoordinaattorina on toiminut Metropolia Ammattikorkeakoulu. SAILA1-hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ja SAILA2-hanketta Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA). Kehitetyn sairaanhoitajien laillistumisväylän kuvaus julkaistaan vuoden 2025 loppuun mennessä.

Kirjoittajat