Opiskelu-uupumus ja opiskeluinto – opiskeluhyvinvoinnin kaksi puolta

Opiskeluhyvinvointi on korkeakouluissa ajankohtainen teema. Vaikka korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumus on koronapandemian jälkeen vähentynyt, vuoden 2024 korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan 35 % opiskelijoista raportoi kokevansa opiskelu-uupumusta (YTHS, 2025). Opiskelu-uupumus kehittyy, kun opiskelija kokee jatkuvaa stressiä ja kuormitusta. On täysin normaalia kokea joskus stressiä, kunhan siitä myös palautuu. Jos vaatimusten, eli esimerkiksi tehtävämäärän, ja käytettävissä olevien resurssien, kuten tehtäviin käytettävissä olevan ajan, välinen epätasapaino kuitenkin kasvaa kohtuuttomaksi, uupumusriski kasvaa (Bakker & Mostert, 2024; Lesener ym., 2020).

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) vuosittaisessa LearnWell-oppimiskokemuskyselyssä kartoitetaan opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta, oppimisympäristöstä ja opiskeluhyvinvoinnista. Opiskeluhyvinvointia tarkastellaan kyselyssä muun muassa opiskeluun liittyvän uupumusriskin ja opiskeluinnon näkökulmista. Tässä artikkelissa pohdimme, mistä ulottuvuuksista kyseiset käsitteet koostuvat ja miten opiskelijat ja opettajat voivat edistää opiskeluhyvinvointia.

Opiskelu-uupumus koostuu kolmesta ulottuvuudesta: uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisyydestä ja riittämättömyyden tunteesta (taulukko 1). Opiskelu-uupumus ilmenee usein ensin uupumusasteisena väsymyksenä, joka pitkittyessään voi altistaa kyyniselle suhtautumiselle opiskeluun ja lisätä riittämättömyyden tunteita (Salmela-Aro, 2009). Opiskelu-uupumus muodostaa myös riskin oppimiselle ja hyvinvoinnille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opiskelu-uupumus on yhteydessä heikompaan opintomenestykseen ja opiskelutyytyväisyyteen sekä korkeampaan asioiden lykkäämisen, mielenterveyshaasteiden ja opintojen keskeyttämisen tasoon (Bakker & Mostert, 2024).

Ulottuvuus	Kuvaus	Esimerkki
Uupumusasteinen väsymys	Voimakas kokemus energian puutteesta opinnoissa, jännittyneisyys, väsymys ja huoli.	Opiskelija kokee jatkuvaa väsymystä ja huomaa, ettei jaksa keskittyä luennoilla tai edistää tehtäviä.
Kyynisyys	Kiinnostuksen, motivaation ja mielekkyyden menettäminen opintoja kohtaan.	Opiskelija suhtautuu opintoihin välinpitämättömästi ja ajattelee, ettei kurssin sisällöllä ole merkitystä omalle tulevaisuudelle.
Riittämättömyyden tunne	Kokemus siitä, että opiskelu on yrittämisestä huolimatta hyödytöntä ja ettei saa samalla tavoin aikaiseksi kuin aikaisemmin.	Opiskelija kokee, etteivät hänen taitonsa enää riitä opintojen vaatimustasoon, ja turhautuu siitä, ettei saavuta itselleen asettamiaan tavoitteita.

Opiskeluinto tai opiskelun imu kuvaa tilaa, jossa opiskelu tuntuu merkitykselliseltä ja opiskelija kokee energisyyttä, uppoutumista ja innostusta opintojaan kohtaan (taulukko 2). Opiskeluinto rakentuu usein pienistä kokemuksista, kuten kuulluksi tulemisesta, selkeistä tavoitteista ja siitä, että opiskeltava asia tuntuu ymmärrettävältä ja mielekkäältä. Kun opiskeluintoa riittää, opiskelu sujuu paremmin ja tehtävät etenevät. Aiemmissa tutkimuksissa opiskeluinto on yhdistetty esimerkiksi parempaan jaksamiseen, pienempään opintojen keskeyttämisriskiin ja sujuvampaan opintojen etenemiseen (Kahu & Nelson, 2018; Reyes-de-Cózar ym., 2023). Toisin sanoen, opiskeluinnolla on merkittävä rooli sekä opiskelijan hyvinvoinnissa että oppimistuloksissa.

Ulottuvuus	Kuvaus	Esimerkki
Tarmokkuus	Energinen ja elinvoimainen tila, jossa jaksaa panostaa tekemiseen ja pysyä sinnikkäänä.	Opiskelija tuntee olevansa täynnä intoa ja energiaa, kun opiskelee.
Omistautuminen	Opintoihin liittyvä vahvan sitoutumisen, merkityksellisyyden ja ylpeyden kokemus.	Opiskelija kokee opinnot merkityksellisinä ja innostavina ja haluaa sitoutua niihin, vaikka ne olisivat toisinaan vaativiakin.
Uppoutuminen	Syvä keskittymisen tila, jossa opiskelija on niin uppoutunut toimintaansa, että ajan kulku hämärtyy ja irrottautuminen tehtävästä on vaikeaa.	Opiskelija työskentelee opinnäytteensä analyysin parissa ja huomaa yhtäkkiä, että kolme tuntia on kulunut huomaamatta. Hän on ollut täysin uppoutunut aineistoon ja kirjoittamiseen, eikä ole huomannut nälkää, puhelimeen tulleita viestejä tai ympäröivää hälinää.

Aiempi tutkimus on osoittanut, että opiskelu-uupumus ja opiskeluinto eivät ole toisiaan poissulkevia asioita: on mahdollista kokea voimakasta opiskeluun liittyvää intoa ja toisaalta samaan aikaan olla kuormittunut esimerkiksi opintojen työmäärän vuoksi (Räihä ym., 2024; Salmela-Aro & Read, 2017).

Mitä opiskelija voi tehdä vähentääkseen opiskelu-uupumusriskiä ja ylläpitääkseen opiskeluintoa?

Opiskelija voi tukea omaa jaksamistaan tunnistamalla ja säätelemällä opintojen vaatimuksia suhteessa omiin voimavaroihinsa. Tällöin voi kysyä: Ovatko vaatimukset ja voimavarat tasapainossa? Jos eivät, tilanteeseen voisi tehdä mahdollisesti muutoksia, kuten keventää opintotahtia, priorisoida tehtäviä tai sopia joustoista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että opiskelu-uupumuksen taustalla on usein yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös rakenteellisia tekijöitä, joihin opiskelija ei itse pysty vaikuttamaan. Näitä voivat olla opintojen rakenteet, aikataulutus sekä korkeakoulun käytännöt ja saatavilla oleva tuki, ja näihin voidaan opetuksen osalta vaikuttaa esimerkiksi selkeyttämällä vaatimuksia, rytmittämällä palautuksia ja tenttejä tasaisemmin sekä varmistamalla, että ohjausta ja matalan kynnyksen tukea on helposti saatavilla. Jos lepo ei enää auta tai opintojen edistäminen alkaa tuntua ylivoimaiselta, opiskelijan on kuitenkin tärkeää hakea tukea ajoissa myös esimerkiksi opiskelijahyvinvointipalveluista, terveydenhuollosta tai muulta luotettavalta taholta.

Opiskeluintoa voi vahvistaa monin pienin teoin. Opiskelijan on tärkeä pysähtyä toisinaan pohtimaan, mikä opinnoissa on itselle tärkeää ja merkityksellistä. On hyvä oppia tunnistamaan, minkälaisissa tilanteissa kokee opiskelun olevan energisoivaa ja innostavaa ja toisaalta, miten omista opinnoista voisi tehdä vielä merkityksellisempiä. Tämä liittyy myös opiskelun tuunaamiseen (Kosenkranius, 2025). Tärkeää olisi myös opiskella yhdessä toisten kanssa, hyödyntää vertaistukea ja osallistua mahdollisuuksien mukaan erilaisiin yhteisöllisiin opiskeluun liittyviin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. On hyvä muistaa, että opiskeluinto on luonteeltaan vaihtelevaa, eli välillä se voi olla vahvaa ja välillä taas kadoksissa. Tämä on täysin normaalia.

Miten opettaja voi tukea opiskelijoiden psykologista hyvinvointia?

Opettajalla on keskeinen rooli oppimisympäristön rakentamisessa. Opettajana voit tukea opiskelijoiden kuormituksen säätelyä ja vähentää stressin kokemusta tekemällä opintojakson vaatimuksista selkeitä, kohtuullisia ja ennakoitavia. Epäselvät odotukset ja epätasaisesti kasaantuva työmäärä lisäävät kuormitusta ja voivat vaikeuttaa oppimista ja ajanhallintaa. Kun opintojakso on realistisesti mitoitettu ja opiskelijalla on selkeä käsitys siitä, mitä tehdään ja milloin, opiskelun hallinnan tunne vahvistuu. Opettajana voit tukea tätä suunnittelemalla opintojakson työmäärän realistisesti ja linjakkaasti osaksi moduulia niin, että tavoitteet, tehtävät ja arviointi tukevat johdonmukaisesti toisiaan. On tärkeää huolehtia myös siitä, että opiskelijoiden tarvitsemat resurssit kuten ohjaus, materiaalit ja aikataulut ovat helposti saatavilla. Kuormitusta ja epävarmuutta vähentää myös se, että asetat vaatimukset realistisiksi ja teet odotukset näkyviksi: opiskelijoiden on hyvä tietää selkeästi, mitä heiltä odotetaan, millä kriteereillä suoriutumista arvioidaan ja milloin tehtävät on palautettava.

Opiskeluintoa voi vahvistaa erityisesti luomalla myönteisen, turvallisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa opiskelija uskaltaa kokeilla, kysyä ja epäonnistua. Niin oppimisen kuin opiskeluinnonkin tukemisessa on tärkeää sitoa opittavat asiat käytäntöön, opiskelijoiden kiinnostuksen kohteisiin ja heidän tulevaisuuden osaamistarpeisiinsa. Opettaja on keskeisessä roolissa siinä, että opintojakso- tai kurssitasolla on olemassa selkeä rakenne ja realistiset vaatimukset, jotta opiskelija hahmottaa, mitä häneltä odotetaan, miten hänen tulee edetä ja milloin ja mistä tukea tai apua on saatavilla. Toisin sanoen, opettajan tekemillä pedagogisilla ratkaisuilla ja linjakkaalla opetuksen suunnittelulla on suuri merkitys opiskeluinnon tukemisessa.

Yhteinen keskustelu vahvistaa opiskeluintoa

Opiskeluintoa voidaan rakentaa myös yhdessä koko koulutuksen tasolla. Yhteiset keskustelut opettajien ja muun henkilökunnan kesken saattavat auttaa tunnistamaan toimivia käytäntöjä ja kehittämiskohteita. Voitte koulutuksessa pohtia esimerkiksi seuraavia asioita: Mitkä tekijät oppimisympäristössämme tukevat opiskeluintoa? Miten voisimme vahvistaa näitä tekijöitä yhdessä? Toisaalta voi olla mielekästä pohtia intoa ja imua myös opettajan työn näkökulmasta: Mikä oppimisympäristöissämme tukee opettajan työn imua? Rakentamalla innostusta tukevaa oppimis- ja opetusilmapiiriä luomme pohjaa opiskelijoiden pitkäjänteiselle ja hyvinvointia rakentavalle oppimiselle ja ammatilliselle kasvulle.

Kirjoittajat