Tulevaisuuden osaamistarpeet kotihoidossa, hanketyö osaamisen kartoittajana

Johdanto

Toimintaympäristöt ja osaamistarpeet muuttuvat nopeasti. Tämä edellyttää osaamisen ja ajattelun jatkuvaa kehittämistä. (Arola ym. 2022) Työelämätaidot muodostuvat tulevaisuudessa muun muassa joustavuudesta ja keskeneräisyyden sietokyvystä sekä työntekijän uskalluksesta mennä oman osaamisensa ulkopuolelle (Kulmala ym., 2023, s. 7).

Sosiaali- ja terveysalalla nopeasti muuttuvat uudet osaamisvaatimukset, jotka liittyvät digitaaliseen toimintaympäristöön, haastavat alalla toimijoita (Sanerma ym., 2021). Pirkanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) toteuttamassa osaamisen ennakoinnin työpajasarjassa katsottiin, että teknologian suhteen tulevaisuuden osaamistarpeet kasvavat niin verkkotyöskentelyn ja someosaamisen, järjestelmäosaamisen, tiedolla johtamisen kuin potilastietosuojan ja tietoturvan hallinnankin osalta. Näiden lisäksi työpajasarjassa keskityttiin digiosaamiseen liittyviin tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Ne liittyivät digi- ja teknologiaosaamiseen sekä analyysitaitoihin ja datan analysointiosaamiseen. Tulevaisuuden osaamistarpeisiin sisältyi myös tekoälyn hyödyntäminen ja robotiikkaosaaminen. Näiden lisäksi ammattiosaamisen yhdistäminen dataosaamiseen on tulevaisuudessa tärkeää. (Kulmala ym., 2023, ss. 6–7)  

Näiden ohella myös kansalaisten digitaalisten taitojen vahvistamisen tärkeys on huomioitu jo Euroopan unioninkin tasolla. EU julkaisi tähän liittyen vuonna 2013 DigiComp (European Digital Competence Framework) -viitekehyksen (European Commission, n.d.), joka kuvaa digitaalisen kompetenssin keskeisten alueiden tunnistamista ja kuvaamista. Tämä viitekehys pyrkii vastaamaan kasvaviin digitaalisen lukutaidon vaatimuksiin, joita syntyy uusien teknologioiden kehittymisestä. Ensiesittelyn jälkeen viitekehystä on kehitetty edelleen, ja sen tämänhetkinen versio on 3.0. Viitekehys kuvaa viisi osaamisaluetta, jotka ovat (1) tiedonhaku, arviointi ja johtaminen, (2) vuorovaikutus ja yhteistyö, (3) sisällön luominen, (4) turvallisuus, hyvinvointi ja vastuullinen käyttö sekä (5) ongelmien tunnistaminen ja ratkaiseminen. (European Commission, n. d.) 

Teknologisoitumisen seurauksena myös kotihoidossa työskentelevien osaamisvaatimukset ovat laajentuneet kliinisen hoitotyön osaamista huomattavasti laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Tässä artikkelissa kuvataan tulevaisuuden osaamistarpeiden kartoittamista kotihoidon toimintaympäristössä, jota tehtiin osana DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hanketta. Osaamistarpeita kartoitettiin niin etäkotihoidon asiakkaiden kuin hoitajienkin näkökulmista.

Muuttuvat toimintaympäristöt muuttavat osaamistarpeita

Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiota koskevan Sotedigi-selvityksen (Tepponen ym. 2023) mukaan tekoälyn soveltamisen mahdollisuus on nähty tärkeänä. Tekoälyn käytön osaaminen kuitenkin koettiin puutteelliseksi, vaikka Sotedigi-kyselyn vastaajat luottivatkin omaan kykyynsä oppia tekoälyä hyödyntäviä työmenetelmiä. Sen sijaan heikoimmaksi vastaajat arvioivat kykynsä helpottaa nykyistä työtään tekoälyä soveltavilla ohjelmistoilla. Lisäksi tekoälyä hyödyntävien työmenetelmien kehityksessä mukana pysyminen koettiin haasteelliseksi. Vaikka asenteet tekoälyä kohtaan olivat sosiaali- ja terveysalan sektorilla kuitenkin myönteisiä, kaiken kaikkiaan selvityksessä korostui, että asiasta on tärkeää järjestää riittävän koulutusta. (Tepponen ym., 2023, s. 61)

Opetushallituksen Osaamisen ennakointifoorumin mukaan tärkeimmät tulevaisuuden työelämän osaamisalueet ovat digitaalinen turvallisuusosaaminen ja kestävyystoiminta (Opetushallitus, 2023, ss. 18, 27). Digiturvallisuus arvioitiin erittäin tärkeäksi myös Sotedigi-selvityksessä, jossa vastaajat kokivat ihmisten toiminnan suurimmaksi tietoturvauhkaksi digitaalisten järjestelmien kanssa toimittaessa. Erityisesti tietoturvan vaikutusten arviointiin ja konkreettisiin varautumistoimenpiteisiin liittyvälle osaamiselle koettiin olevan tarvetta. (Tepponen ym. 2023, s.  42)

Eurooppalaisen kestävän kehityksen osaamiskehyksen luominen on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (Bianchi ym., 2022). Tämän viitekehyksen tarkoituksena on kestävän kehityksen vahvistaminen EU:ssa, ja sen osa-alueissa painottuivat muun muassa tietoisuus kestävyyskysymyksistä, tuote- ja materiaaliosaaminen sekä kestävyys osana arkityötä (Opetushallitus 2023, s. 4). Kestävyysosaamisen osaamisalueiksi viitekehyksessä on kuvattu systeeminen ajattelu, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaidot, ennakointiosaaminen, sopeutumiskyky, kokeileva ajattelutapa ja kestävyystoiminta (Opetushallitus 2023, s. 10). Osaamisen ennakointifoorumin kyselyssä ongelmanratkaisutaidot arvioitiin tärkeimmäksi ja korkeinta osaamista vaativaksi kestävyysosaamiseksi, mutta lisäksi työskentelytapojen kriittinen arviointi ja valveutuneisuus erilaisten toimintatapojen suhteen todettiin kestävyystoiminnan edellytykseksi. (Opetushallitus 2023, ss. 22–23)

Suomessa on pohdittu myös ohjaukseen liittyviä osaamistarpeita. Koulutuksen tutkimuslaitos on kirjannut ehdotuksen kansallisesta osaamiskehyksestä, joka liittyy ohjausalan ammattilaisten osaamiskuvauksiin. Nämä osaamiskuvaukset muodostuvat professionaalisuudesta, asiakastyöosaamisesta ja systeemisestä osaamisesta. Professionaalisuudella tarkoitetaan tässä toimintaa, jossa noudatetaan alaa koskevia säädöksiä sekä ammatin ja ammattikunnan eettisiä periaatteita. Asiakastyöosaamisella puolestaan viitataan kykyyn työskennellä asiakkaiden kanssa ammattimaisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Systeeminen teoriaosaaminen taas sisältää kyvyn nähdä, kuinka ohjaus toimii osana ohjattavan henkilön elämänsuunnittelua ja laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. (Vuorinen ym., 2023, ss. 9–12) Myös eettinen osaaminen on tärkeä kaikille yhteinen osaamisala sosiaali- ja terveysalalla, ja eettisesti haasteellisten tilanteiden tunnistaminen on oleellinen osa tätä osaamista. (Sanerma ym., 2021)

Tulevaisuuden osaamistarpeiden kartoittaminen etäkotihoidossa

Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeen ensimmäisessä työpaketissa tavoitteena oli kuvata kotihoidon asiakkaiden ja henkilökunnan kokemuksia digitaalisten ja teknologisten laitteiden käytöstä etäkotihoidon palveluissa sekä niistä syntyneitä osaamistarpeita. Tavoitteena oli myös löytää yhdessä työskennellen ratkaisuvaihtoehtoja asiakkaan hoidossa käytettävään digitaalisten ratkaisuiden hyödyntämiseen ja siihen liittyvään osaamiseen ja ohjaamiseen. (Laurea, 2026) Tässä vaiheessa hanketta tuotettiin kuvaukset kotihoidon henkilöstön ja asiakkaiden käyttämistä teknologisista ratkaisuista ja digitaalisista palveluista sekä niiden käyttökokemuksista ja siitä, miten tällaista käyttöä oli tarve ohjata. Lisäksi tulevaisuuden digikotihoitoa kuvattiin asiakkaiden, palvelujen ja työn näkökulmista ja tarkasteltiin siihen liittyviä osaamistarpeita asiakkaan, työntekijän ja johtamisen kautta.

Ennen kuin aineiston keräys aloitettiin, anottiin Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettiseltä toimikunnalta puolto kehittämistyöhön. Aineistoa varten tehtiin yksilöhaastattelut neljälle etäkotihoidon hoitajalle ja 13 etäkotihoidon asiakkaalle. Molempien ryhmien haastattelut nauhoitettiin ja kirjoitettiin sanasta sanaan. Sen jälkeen haastatteluiden sisältö käytiin läpi ja niistä muodostettiin erilaisten analysointivaiheiden avulla teemoja, eli niihin sovellettiin induktiivisen analyysin menetelmää (Elo ym., 2022). Tuloksien käsittelyä jatkettiin kolmessa yhteiskehittämisen työpajassa, joiden pohjana käytettiin haastatteluista kerättyjä näkökulmia. Työpajaan osallistuneet henkilöt osallistuivat joko yhteen, kahteen tai kaikkiin työpajoihin. Ensimmäisessä työpajassa tarkasteltiin tuloksia etäkotihoidon asiakkaiden näkökulmasta ja toisessa etäkotihoidon työntekijöiden näkökulmasta. Kolmatta työpajaa varten edellä mainitut aineistot oli analysoitu ja yhdistetty, ja niiden pohjalta pohdittiin tilanteita ja niihin liittyviä tulevaisuuden osaamistarpeita (kuva 1).

Haastattelujen keskeiset tulokset

Etäkotihoidon asiakkaat kertoivat haastatteluissa kokeneensa, että kotiin vietävä teknologia on helppokäyttöistä. He myös luottivat siihen, että saisivat sen avulla apua ja hoivaa. Kokemus etälaitteiden käytön osaamisesta ja siitä, kuinka niiden avulla saatu ohjaus tuki arjessa selviytymistä, vahvisti asiakkaiden omasta elämästään kokemaa hallinnan tunnetta. Lisäksi etähoivan toteutuminen mahdollisti heille sosiaalisen vuorovaikutuksen toteutumisen niin etähoitajien, etäpäivätoiminnan ryhmän kuin heidän läheistensäkin kanssa. Etäkotihoidon toteutumisessa koettiin tärkeäksi myös yksityisyyden säilyttäminen, koska tämä lisäsi turvallisuuden tunnetta, kun kotiin ei saapunut vieraita henkilöitä.

Etäkotihoidon hoitajat korostivat vaadittavan osaamisen merkitystä ja osaamistarpeeseen vastaamisen tärkeyttä. Hoitajien haastatteluvastauksista välittyykin, että toimintaprosessien onnistuneet muutokset edellyttäisivät hyvää ennakointia ja sen kautta valmistautumista. Lisäksi he katsoivat, että etähoivan onnistumiseen vaikuttaa vahvasti myös se, että sen asiakkaiksi valitaan henkilöitä, joille tämä palvelumuoto soveltuu. Oikeiden asiakasvalintojen merkitys on huomattava myös silloin, kun asiakkaita valitaan etäpäivätoiminnan ryhmiin. Mikäli asiakkaat ovat esimerkiksi kognitiivisesti tai henkisesti riittävällä tasolla, onnistuu ryhmän toiminta tavoitteiden mukaisesti.

Työkuorman jakautuminen koettiin ajoittain osin epätasaiseksi. Eri asiakkaat vaativat esimerkiksi ajallisesti eri tavoin ohjausta, mikä saattaa vaikuttaa asiakkaille tehtävien soittojen ruuhkautumiseen. Tällöin ongelmaksi muodostuu se, että hoitajat joutuvat ottamaan työhön lisäaikaa omista tauoistaan.

Turvallisuuteen liittyviä tekijöitä havaittiin aineistossa niin hoitajien kokemana asiakkaiden kannalta kuin heidän oman ammattikuntansa näkökulmista. Esimerkiksi hoitajien kokemusta hoidon turvallisuuden tunteesta asiakkaan näkökulmasta lisäsi se, että etäkotihoidon asiakas sai etäyhteyden aikana valvotusti otettua oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Lisäksi etähoivan asiakkaana olevan henkilön turvallisuutta lisää se, että jos etähoitajalla on huoli asiakkaan mahdollisesti muuttuneesta tilanteesta, perinteinen kotihoito käy varmistamassa asiakkaan tilanteen. Tämän ohella fyysinen tai sanallinen turvallisuusuhka, jota hoitajat ovat kokeneet tiettyjen asiakkaiden luona, laski kohtaamisten tapahduttua etänä.

Haastatteluaineistosta muodostui neljä teemaa: johtamisen käytänteet, osaaminen, ohjaus ja vuorovaikutus. Nämä neljä teemaa toimivat työpajojen aineistojen deduktiivisen analysoinnin lähtökohtana.

Tulevaisuuden osaamistarpeiden määrittely

Osaamista voidaan tarkastella eri luokitteluiden kautta. Yksi luokittelu jaottelee osaamisen koviin (hard skills) ja pehmeisiin (soft skills) taitoihin. Tällaisen ”kovan osaamisen” taidot ovat omaksuttavissa koulutuksen avulla, ja lisäksi ne ovat helposti havaittavissa, kuvattavissa ja mitattavissa. Tällaiset taidot ovat myös edellytys työtehtävien suorittamiselle. (Lamri & Lubart 2023, ss. 3–4) Pehmeät taidot puolestaan sisältävät henkilökohtaisia ihmissuhteisiin ja itsensä tuntemiseen liittyviä kykyjä, jotka ovat välttämättömiä työpaikalla. Tällaisia pehmeitä taitoja ovat esimerkiksi tunneäly, viestintä, luovuus, ongelmanratkaisu, tiimin rakentaminen ja stressinhallinta. (Lamri & Lubart 2023, ss. 3–4) Jokaisen haastatteluista nousseen neljän teeman ja niiden sisältöjen kohdalla tuloksia tarkasteltiin tämän luokituksen kautta.

Lisäksi osaamistarpeet jaoteltiin geneerisiin taitoihin, yleisiin työelämätaitoihin ja ammattikohtaiseen osaamiseen. Näiden kahden tarkastelukulman kautta muodostuivat aineistosta havaitut tulevaisuuden osaamistarpeet. Tulokset raportoitiin kotihoidon asiakkaan, kotihoidon palvelun, kotihoidossa työskentelyn ja johtamisen/organisaation näkökulmista.

Tulevaisuuden osaamistarpeet etäkotihoidossa DigiKH -hankkeen aineiston perusteella

Kotihoidon asiakkaan näkökulma

DigiKH-hankkeessa kerätyn aineiston perusteella kotihoidon asiakkaan tulevaisuuden osaamistarpeet näyttivät muodostuvan kolmesta osa-alueesta. Ensimmäinen osaamistarve liittyy kykyyn käyttää palvelujen tukena etäkotihoitoon liittyviä ja muitakin teknologisia välineitä ja digitaalisia sovelluksia itsenäisesti tai ohjauksen jälkeen avustettuna. Tässä huomattiin, että on tärkeää myös varmistaa tarvittava etätuki näiden palveluiden ja välineiden käytölle. Toinen osaamistarve kotihoidon asiakkaan näkökulmasta oli digitaalinen turvallisuusosaaminen. Kotihoidon asiakkaiden on välttämätöntä osata toimia tietoturvallisesti ja niin, että heidän tietosuojansa säilyy, jotta organisaatio voi taata tietoturvallisen etäpalvelun. Kolmas etäkotihoidon asiakkaan tulevaisuuden osaamistarve on hallita omassa tai läheisen käytössä olevien teknologisten laitteiden ja/tai etätutkimuslaitteiden käyttö ja hyödyntäminen.

Kotihoidon palvelun näkökulma

Tulevaisuuden osaamistarpeet kotihoidon palvelun näkökulmasta puolestaan sisältävät osaamistarpeita teknologian, vuorovaikutuksen ja kestävyysosaamisen alueilta. Digitaalinen turvallisuusosaaminen on tärkeä kaikissa tarkasteltavissa näkökulmissa. Palveluita tuottavien ja toteuttavien henkilöiden osalta tämä näkyy siinä, että yksi tulevaisuuden osaamisen ydinalueista on nimenomaan tietoisuus tietoturvaan liittyvistä tekijöistä ja siihen liittyvien turvallisten toimintatapojen noudattaminen kaikessa toiminnassa. Kotihoidon piirissä toimivien palveluntarjoajien on hallittava käytössä olevat teknologiat ja osattava myös hyödyntää niitä asiakkaiden hoidossa. Tähän sisältyy myös etälaitteiden hallitseminen. Myös tekoälyn käyttö yleistyy, mutta sen hyödyntäminen etäkotihoidossa vaativat muun etäkotihoidon osaamisen lisäksi vielä uudenlaista osaamista.

Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden palveluissa korostuvat digitaaliset palvelut, mikä luo uudenlaisia digitaalisten kommunikaatiotaitojen osaamistarpeita palvelua tuottaville organisaatioille ja toimijoille. Lisäksi on huomioitava, että tiedon käsittely ja onnistunut jakaminen digitaalisessa ympäristössä edellyttävät myös selkokielen osaamista. Kotihoidon palveluiden näkökulmasta tulevaisuudessa syntyy uusia osaamistarpeita sen seura ksena, että väestömme on yhä monikulttuurisempaa, mikä puolestaan luo tarvetta uudelle kulttuuriselle ja kielelliselle osaamiselle.

Koska tietoa saadaan nykypäivänä erilaisista ympäristöistä ja sovelluksista, tämän tiedon hyödyntämiseen vaaditaan myös uusia tiedon arviointitaitoja. Lisäksi kestävyysosaamisen katsotaan myös olevan tulevaisuuden työelämätaito (Lampinen-Vikkilä & Hänninen, 2023). Se liittyy kestävään toimintaan myös palveluissa. Tähän sisältyvät esimerkiksi kriittinen ajattelu, ennakointiosaaminen, sopeutumiskyky ja ongelmanratkaisutaidot (Opetushallitus, 2023, s. 11).

Hoitajien työn näkökulma

Hoitotyön toteuttaminen etänä vaatii uudenlaista osaamista. Hyvä digiosaamisen taso, kyky omaksua uusia teknologioita ja kotihoidossa käytettävien digitaalisten työkalujen soveltamiskyky ovat tällöin tärkeitä osaamisalueita. Lisäksi digitaalinen turvallisuusosaaminen on keskiössä myös hoitajien toiminnassa. Tiedon arvioinnin osaaminen ja tiedonhallintataidot mahdollistavat laajemman ja syvemmän näkökulman.

Hoitotyön kliininen osaaminen on kotihoidossa vaadittavaa perusosaamista, ja mielenterveys- ja päihdepotilaiden siirtyminen etäkotihoidon asiakkaiksi on lisännyt heidän kokonaishoitoonsa liittyviä osaamistarpeita. Tässä toiminnassa sen, että hoitajalla on työkokemusta perinteisestä kotihoidosta ja hoidollisista toiminnoista, nähtiin tukevan etäkotihoidon työskentelyä. Lisäksi myös ikääntyneen toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyvä osaaminen korostuu erityisesti tulevaisuudessa. Hoitotyön laadukas ja johdonmukainen kirjaaminen tukee kotihoidon asiakkaan hoitoa tavoitesuuntaisesti myös etäkotihoidossa.

Etäkotihoidossa korostuu myös erityisesti hoitajan ohjausosaaminen, koska ohjauksen keinot ovat etäohjauksessa rajallisemmat kuin kasvokkain. Ohjauksen sanoittaminen selkokielellä mahdollistaa asiakkaan toivotun toiminnan ja tarvittavan tiedon saamisen asiakkaan tilanteesta. Myös kestävyysosaamisen kehittäminen on tärkeää hoitajien toiminnassa, sillä hoitajien on tärkeää osata tehdä päätöksiä, joissa huomioidaan oman toiminnan ympäristövaikutuksia. Lisäksi erilaisten toimintatapojen tuntemus on tärkeää koska kestävyys sisältyy erilaisiin työprosesseihin, työskentelytapoihin ja menetelmiin, esimerkiksi materiaalien taloudelliseen käyttöön. (Opetushallitus, 2023, s. 27.)

Onnistunutta työn muutosta tukee hyvä itsensä johtaminen. Työvuoron aikana muuttuvat tilanteet ja välillä myös kasvanut huoli asiakkaasta kuormittavat hoitajia. Mahdollisuus saada tukea päätöksentekoon kollegoilta tai esihenkilöltä koetaankin tärkeäksi. Etäkotihoidossa listat soitoista on jaettu ja aikataulutettu etukäteen, ja aiempi kokemus mahdollistaa hoitajalle myös tämän soittoaikataulun uudelleenpriorisoinnin tarvittaessa. Osa etäsoittokontaktien pituudesta ei kuitenkaan aina ole ennakoitavissa, vaan kontakti saattaa olla kestoltaan suunniteltua pidempi. Tämä vaikuttaa etähoitajan aikatauluun myös pitkäksi venyneen puhelun jälkeen, mikä asettaa haasteita niin etäsoittojen kuin hoitajille kuuluvien taukojenkin aikataulutukselle.

Laaja-alainen osaaminen mahdollistaa henkilöstön siirtymisen tehtävien ja yksiköiden välillä ja antaa hoitajille näkemystä eri yksiköiden tekemästä työstä. Tähän liittyvät digitaaliset kommunikaatio- ja yhteistyötaidot koettiinkin tärkeiksi tulevaisuuden osaamisalueiksi, koska viestinnän lisääntyminen digitaalisten välineiden kautta on muuttanut tapoja kommunikoida. Kommunikointi ja vuorovaikutus on myös erilaista eri ryhmien kesken, sillä esimerkiksi etäkotihoidon hoitaja on vuorovaikutuksessa etänä niin asiakkaan, asiakkaan läheisen, kollegoiden, tiimin, esihenkilöiden kuin verkostojenkin kanssa.  Näissä kohtaamisissa tavat toimia ja vuorovaikuttaa eroavat toisistaan, minkä vuoksi selkeän kielen käyttämistä erityisesti asiakkaiden kanssa etänä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa koettiin olennaiseksi.

Lisäksi myös monikulttuurisuustaidot ja kielitaito kuuluvat kotihoidon tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Onnistuneella vuorovaikutuksella on tärkeä merkitys etähoivan onnistumisessa. Asiakkaiden erilaisten kulttuuritaustojen tiedostaminen on osa onnistuneen hoitosuhteen edellytyksiä, ja etenkin kielitaidon merkitys korostuu etähoivassa, koska ohjaaminen tapahtuu sanallisesti. Jos hoitajalla ja asiakkaalla ei ole yhteistä riittävää kielitaitoa, asiakas ei välttämättä ymmärrä, mitä häneltä odotetaan.  Tällöin myöskään asiakkaan kertomat asiat eivät välttämättä välity hoitajalle oikein päätöksentekoa varten, jolla puolestaan voi olla vaikutusta asiakkaan muuttuneen tilanteen havaitsemiseen.

Johtamisen ja organisaation näkökulma

Digitaalinen turvallisuusosaaminen on myös johtamiseen liitetty tulevaisuuden osaamistarve, joka on Opetushallituksen (2023) raportissa ”Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla” määritelty digitaalisen osaamisen tärkeimmäksi osa-alueeksi. Käytössä olevien digitaalisten ja teknologisten välineiden käytön osaaminen sekä tietoisuus tietoturvan ja tietosuojan oikeanlaisesta toteuttamisesta vahvistavat tätä osaamista.

Johtamisen tueksi on käytössä paljon erilaista ja eri tavoin kerättyä tietoa. Haastatteluissa ja työpajoissa havaittiin tähän liittyviä mainintoja esimerkiksi (1) kotihoidon asiakasmäärän lisääntymisen huomioimisesta suhteessa henkilöstön määrän lisäämiseen, (2) tiivistyneen työkuorman havaitsemisen ennakoinnista, (3) etäkotihoidon ja perinteisen kotihoidon yhteistyön onnistumisesta eri tavoin eri alueilla, (4) koulutusmahdollisuuksista ja niihin osallistumisen mahdollistamisesta sekä (5) tiedottamisen kattavuudesta. Jotta tällaista tietoa pystytään hyödyntämään tavoitteellisesti, tarvitaan osaamista tiedon arviointi- ja hallintataidoista.

Opetushallituksen raportissa kestävyysosaamista kuvattiin laaja-alaiseksi tulevaisuuden osaamisalueeksi. Kestävyystoiminta sisältää esimerkiksi ympäristötietoisuuden, kyvyn arvioida oman toiminnan ympäristövaikutuksia sekä erilaisten toimintatapojen tuntemusta. Kestävyys sisältyy myös erilaisiin työprosesseihin, työskentelytapoihin ja menetelmiin, kuten esimerkiksi materiaalien taloudelliseen käyttöön. Teknologian käyttö voi tukea kestävyystoimintaa, jos sen käytössä on korostettu näiden ympäristövaikutusten kriittistä arviointia. Tällaisen kestävyystoiminnan osaamiseen voidaan vaikuttaa ennakoivasti muutosjohtamisen avulla. (Opetushallitus, 2023, s. 27)

Lisäksi digitaaliset yhteistyötaidot ja vuorovaikutusosaaminen koettiin tärkeiksi osaamisalueiksi myös organisaation ja johtamisen näkökulmista, ja lähijohdon ja etäkotihoidon tukiyksikön tuet tunnistettiin kerätyssä aineistossa tärkeiksi.

Unelmien kotihoito

Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeen aineistosta ja siitä muodostetuista tulevaisuuden osaamistarpeista rakennettiin tarinallinen kuvaus siitä, millaista osaamista etäkotihoidossa tulevaisuudessa vaaditaan. Tarinallisen kuvauksen toteutti hankkeen palvelumuotoilun asiantuntija Jennymaria Hasselberg.

Tarinassa kerrotaan tulevaisuuden etäkotihoidon hoitajan, asiakaan ja organisaation kertomukset siitä, millaista työ silloin on. Hoitaja kuvaa työtään tarinassa seuraavasti: ”Etäkotihoito ei ole vain teknologiaa – se on uudenlaista hoitotyötä, jossa yhdistyvät inhimillisyys ja digiosaaminen. Meidän tehtävämme on varmistaa, että jokainen asiakas saa laadukasta, oikea-aikaista ja turvallista hoitoa – myös ruudun takaa”.  Asiakas puolestaan sanoo tarinassaan muun muassa: ”Tiedän, että kaikille tämä ei ole yhtä helppoa. Joillakin ystävilläni on muistisairauksia tai vaikeuksia oppia uutta. Siksi on tärkeää, että meitä tuetaan yksilöllisesti. Minulle annettiin aikaa, ja sain kokeilla rauhassa. Se loi turvallisuuden tunnetta”. Organisaation näkökulmasta tulevaisuudenkuva näkyy esimerkiksi toteamuksessa ”Etäkotihoidon tukiyksikön tuki on ollut korvaamatonta. Heidän asiantuntemuksensa auttaa meitä kehittämään asiakasvalintaprosesseja ja tukemaan hoitajia haastavissa tilanteissa”.

Johtopäätökset

Tulevaisuuden osaamistarpeita on kuvattu kansallisesti eri näkökulmista (ks. mm. Tepponen ym., 2024; Arola ym., 2022; Opetushallitus, 2023). DigiKH-hankkeessa kerätyn aineiston perusteella koostettu kuva osaamistarpeista näyttikin olevan linjassa kansallisesti havaittujen osaamistarpeiden kanssa.

Digitalisaatio muovaa työnkuvia laajasti myös kotihoidossa, jossa muutokset kohdistuvat niin kotihoidon asiakkaaseen, hänen läheisiinsä, tuotettuihin palveluihin, hoitajiin kuin johtamiseenkin. Tämä luo uusia osaamistarpeita, koska henkilöstöllä täytyy olla myös tulevaisuudessa vahvaa asiakkaiden ohjauksen, palveluiden sujuvuuden varmistamisen sekä etänä tapahtuvan kliinisen hoitamisen ja vuorovaikutuksen osaamista. Digitalisaatio vaikuttaa näiden asioiden toteuttamiseen huomattavasti, ja samaan aikaan digitalisoituvassa työnkuvassa muodostuu yhä tärkeämmäksi tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvä osaaminen turvallisen kotihoidon toteuttamisessa. Samalla myös kestävyysosaamisen merkitys korostuu, jotta niin organisaatiot kuin yksittäiset henkilötkin pystyvät toimimaan tulevaisuudessa yhä vahvemmin kestävän kehityksen mukaisesti.

Kaiken keskiössä ovat kuitenkin ihmiset – kotihoidon asiakkaat ja heitä tukevat ammattilaiset. Kun osaamista kehitetään yhdessä ja muutoksiin suhtaudutaan avoimesti, kotihoito voi jatkossakin tarjota turvallista, sujuvaa ja merkityksellistä arkea kaikille osapuolille.

Kirjoittajat