Työturvallisuudesta työhyvinvointiin kotihoidossa

Työ kotihoidossa koostuu kotikäynneistä, siirtymistä asiakastapaamisista toisiin, uuden teknologian opettelusta osaksi hoitotyötä ja yhteistyöstä tiimin jäsenten kanssa. Työpäivä on hoitajalle usein psyykkisesti ja fyysisesti kuormittava sen sisältämien moninaisten tehtävien ja niiden tiiviin aikataulutuksen vuoksi. DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeessa yhtenä tavoitteena oli kotihoidon työntekijöiden työhyvinvoinnin edistäminen. Hankkeen keskeisenä kohderyhmänä olivat kotihoidon ammattilaiset sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijat, joita kutsuttiin mukaan yhteistyöhön erilaisten työhyvinvointia edistävien projektien toteuttamiseksi. Näiden projektien teemoja ovat olleet työturvallisuus kotihoidossa, kotihoidon työntekijöiden oman hyvinvoinnin edistäminen, työhyvinvoinnin edistäminen, kotihoidon tiimien työpäivän aikainen palautuminen ja työhyvinvointisuunnitelmat.

Työhyvinvointia edistäneet teemat suunniteltiin yhteistyössä OmaHämeen kotihoidon esihenkilöiden kanssa. He myös nimesivät kotihoidon tiimit, joiden kanssa yhteistyöprojektit toteutettiin vuosina 2024 ja 2025. Tässä artikkelissa tarkastellaan kotihoidon työturvallisuutta ja sitä edistäviä suosituksia. Lisäksi pohditaan työntekijöiden oman hyvinvoinnin ylläpitämisen merkitystä työhyvinvoinnin keskeisenä lähtökohtana ja viimeinen tarkasteltava teema on työpäivän aikainen palautuminen. Työhyvinvointiin kotihoidossa vaikuttavat kaikki esillä olevat teemat ja jokainen toimija kotihoidossa rakentaa työhyvinvointia omalla toiminnallaan.

Työturvallisuuden merkitys kotihoidossa

Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantajan tehtävänä on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Lain tarkoituksena on varmistaa turvallinen työskentely-ympäristö, jolloin ennalta pyritään tunnistamaan, arvioimaan ja poistamaan työn haitta- ja riskitekijät. Kotihoitohoidossa työskentely-ympäristöt vaihtuvat jatkuvasti, joten turvallisen työympäristön varmistamiseksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos ovat koonneet tietoa ja suosituksia yksintyöskentelyn tueksi asiakkaan kotiympäristössä.

Turvallinen työskentely-ympäristö edistää kotihoidon henkilöstön työhyvinvointia, edellyttäen, että työntekijä ja työnantajan edustajat aktiivisesti seuraavat työskentelyn riskitekijöitä ja etsivät ratkaisuja niiden välttämiseksi.

Kotihoitoympäristössä voi olla useita työturvallisuutta haastavia tekijöitä, joita kuvataan seuraavassa hankkeeseen osallistuneiden opiskelijoiden laatimassa koosteessa:

Kotihoidon työturvallisuutta heikentävät tekijät

• Huono työergonomia
• Ajan puute tai tiivis aikataulu
• Yksintyöskentely
• Työturvallisuuskoulutusten vähäisyys
• Työn kuormittavuus
• Tiedon puute
• Vuorotyö
• Puutteelliset apuvälineet
• Työympäristöön liittyvät tekijät kuten aggressiiviset lemmikkieläimet
• Väkivalta, seksuaalinen ahdistelu, tyytymätön asiakas
• Liukastuminen tai muu onnettomuus
• Vialliset sähkölaitteet asiakkaiden kotona

Kuten yllä olevasta listauksesta käy ilmi, kotihoidon työturvallisuuteen vaikuttavat useat toisiinsa kytkeytyvät tekijät, joista yksi keskeisimmistä on yksin työskentely asiakkaan kotiympäristössä, mikä altistaa muille riskeille kuten erilaisille väkivallan kokemuksille tai nostaa esiin osaamisen varmistamiseen liittyviä asioita. Kootusti voidaan sanoa, että tunnistettuja työturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat johtaminen, henkilöstön osaaminen, työympäristöön ja riskien hallintaan vaikuttavat tekijät sekä työyhteisöön ja työn kuormituksen hallintaan vaikuttavat seikat. Kotihoidossa asiakastyötä tekevät ammattilaiset kohtaavat usein yksin monimuotoisia tilanteita asiakkaiden kodeissa, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia turvallisuusosaamiselle, ennakoinnille ja työjärjestelyille. Tutkimusnäytön perusteella tiedetään, että työturvallisuus on kokonaisuus, jonka kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kehittämistä kotihoidon organisaatioissa. (Koivula, ym., 2018; Työterveyslaitos, n.d.-a)

Työterveyslaitoksen (2026) ohjeistuksen mukaan organisaation käytännöt ovat keskeinen kotihoidon työturvallisuutta edistävä tekijä. Oleellista on, että lähijohto sitoutuu turvallisuustyöhön ja huolehtii toimivista työvälineistä. Lisäksi selkeät toimintakäytänteet ja -prosessit edistävät työn hallittavuutta ja tukevat työntekijän turvallisuuden tunnetta. Työturvallisuuden näkökulmasta olennaista on se, että työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tällä on selkeä yhteys työhyvinvoinnin kokemukseen. (Koivula, ym., 2018)

Lisäksi vaativassa työssä työyhteisön sosiaalinen tuki lisää turvallisuuden tunnetta ja vähentää psyykkistä kuormittuneisuutta (Matheson ym., 2016). Kidanemariam ym. (2026) nimeävät yhteisöllisen työskentelykulttuurin tärkeäksi kotihoidon ammattilaisten resilienssiä ja hyvinvointia vahvistavaksi tekijäksi. Yhteisöllinen työskentelykulttuuri sisältää mahdollisuuden yhteiseen ongelmanratkaisuun ja keskinäiseen tukeen. Nämä vähentävät työssä ilmeneviä riskejä ja lisäävät työntekijöiden turvallisuuden kokemusta. Yhteisöllinen toimintatapa vähentää stressiä auttamalla työntekijöitä selviytymään kuormittavista tai ennakoimattomista asiakastilanteista, vaikka työ asiakkaan luona tehdäänkin valtaosin yksin. (Kidanemariam ym., 2026).

Työyhteisöjen turvallisuuskulttuuri toteutuu avoimena keskusteluilmapiirinä, säännöllisenä koulutuksena sekä sujuvana tiedonkulkuna. Yksintyöskentely kotihoidossa edellyttää riskienhallinnan osaamista ja turvallisuuteen liittyvää ennakointia. Myös kansainvälisissä tutkimuksissa painotetaan säännöllisiä turvallisuutta edistäviä koulutuksia liittyen ergonomiaan, aseptiikkaan ja väkivallan ehkäisyyn. (Quinn ym., 2021; Nakazato, 2018)

Näiden tekijöiden lisäksi myös työn kuormittavuuden hallinta, eli työmäärän kohtuullisuus ja työn organisointi ovat merkityksellisiä turvallisuuden ja työhyvinvoinnin kannalta. Liiallinen kuormitus lisää virheiden riskiä, kun taas työntekijän mahdollisuuden vaikuttaa työnsä sisältöön on havaittu vähentävän stressiä ja parantavan sekä työhyvinvointia että turvallisuutta. (Salo, 2018)

Oman hyvinvoinnin merkitys työhyvinvoinnille

Omasta työturvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen työssä ja vapaa-aikana on työntekijän omaan vastuuseen, valintoihin ja toimintaan pohjautuvaa, vaikkakin työnantaja ja työyhteisö voivat toimillaan tukea työntekijän valintoja. Oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen teema valikoitui yhdeksi hankkeen ryhmätyöskentelyjen teemoista yhteistyössä OmaHämeen toimijoiden kanssa. Taustalta löytyy huoli työn kuormituksesta, vaativuudesta ja toisaalta valtakunnallinen tilastotieto työstä poissaoloista.

Oman hyvinvoinnin edistämisen projektissa keskeisiksi sisällöiksi valikoituvat arkiliikunta, lepo ja palautuminen sekä säännöllinen ruokailu. Tämä kokonaisuus vaikuttaa suoraan yksilön toimintakykyyn, jaksamiseen ja koettuun työhyvinvointiin. Oman hyvinvoinnin tarkastelu on tärkeätä erityisesti kotihoidossa, jossa työ on sekä fyysisesti että psyykkisesti kuormittavaa. Työskentely kotihoidossa edellyttää työntekijältä hyvää peruskuntoa, jaksamista ja vireyttä, jotka edistävät myös päätöksentekokykyä.

Sosiaali‑ ja terveysalalla työskentelevien naisten sairauspoissaolot ovat vuosina 2023–2025 hivenen laskeneet vuoden 2020 tasosta, vaikkakin poissaolojen määrä on pysynyt korkeana verrattuna moniin muihin toimialoihin. Vuonna 2023 kunta‑ ja hyvinvointialueiden sosiaali‑ ja terveydenhuollon naisvaltaiselle henkilöstölle kertyi keskimäärin 15–18 sairauspoissaolopäivää työntekijää kohden. Vaikka poissaolojen määrä laski, sotealan henkilöstön poissaolot ylittivät edelleen työikäisen väestön keskiarvon (Ervasti, 2024; Kosonen, 2024). Vuonna 2024 sairauspoissaolojen vähenevä trendi jatkui, mutta samaan aikaan lyhyet, muutaman päivän mittaiset poissaolot yleistyivät. Lyhyiden poissaolojen on nähty liittyvän työn kuormittavuuden kokemuksiin, henkilöstöpulaan sekä esihenkilöiden myöntämien lyhyiden poissaolojen yleistymiseen (Ervasti, 2024). Vuoden 2025 aikana lisääntyivät myös hieman pidemmät, vähintään kymmenen päivän mittaiset sairauspoissaolot, joista merkittävä osa liittyi mielenterveyden ongelmiin (Kela, 2025). Kokonaisuutena kehitys viittaa siihen, että vaikka akuutit sairauspoissaolot ovat vähentyneet, kuitenkin erityisesti sosiaali‑ ja terveysalalla työskentelevien naisten työkykyyn edelleen vaikuttavat työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus, mikä ylläpitää sairauspoissaolojen suhteellisen korkeaa tasoa pitkällä aikavälillä (Ervasti, 2024).

Myös kansainvälisen tutkimusnäyttö osoittaa, että omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on kotihoidossa ja sosiaali‑ ja terveysalalla työskenteleville erityisen tärkeätä sekä yksilön että palvelujärjestelmän näkökulmasta. Kotihoidon työntekijöiden riski tuki‑ ja liikuntaelinsairauksiin ja psyykkiseen kuormittumiseen on kohonnut (Gebhard & Herz, 2022; Grasmo ym., 2021). Ilman riittävää palautumista ja itsestä huolehtimista nämä kuormitustekijät voivat heikentää työkykyä. Toisaalta kuitenkin tiedetään myös, että vapaa-aikaan sijoittuva säännöllinen liikkuminen lisää psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Työntekijän hyvinvoinnilla on suora yhteys hoidon laatuun ja potilasturvallisuuteen. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset aiheen piiristä osoittavat, että hoitohenkilöstön työuupumus on yhteydessä hoitovirheisiin, heikompaan potilasturvallisuuteen ja koettuun hoidon laatuun (Li ym., 2024). Shen ym. (2023) mukaan iäkkäiden asiakkaiden hoidon laatuun vaikuttavat lisäksi henkilöstövaje, henkilöstön toistuva vaihtuminen ja kokemattoman henkilöstön palkkaaminen sijaiseksi. Nämä seikat vaikuttavat erityisesti kotihoidon asiakkaan yksilöllisen tilanteen tuntemiseen ja hoidon jatkuvuuden toteutumiseen.

Tutkimusaineistot osoittavat, että mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat merkittävä syy pitkiin sairauspoissaoloihin ja alan vaihtamiseen, erityisesti työympäristöissä, joissa työ on kuormittavaa ja henkilöstöresurssit niukat (Kela, 2025; WHO, n.d.). Tutkimusten perusteella työntekijän aktiivinen itsestä huolehtiminen, riittävä palautuminen ja työyhteisön hyvinvointia tukeva kulttuuri pidentää työuria ja vähentää alan vaihtamista. Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on hoitajalle paitsi yksilöllinen voimavara myös edellytys kestävälle hoitotyölle ja laadukkaille palveluille kotihoidossa ja laajemmin sote -palveluissa (Gebhard & Herz, 2022; Li ym., 2024).

Työntekijän oma hyvinvointi on keskeinen voimavara hoitotyölle, joka kotihoitoa tuottavien organisaatioiden on hyvä huomioida ja jota niiden kannattaa aktiivisesti tukea. Oman hyvinvoinnin edistämisen lähtökohdaksi voi nostaa UKK-instituutin (2019) aikuisten liikuntasuositukset, joissa keskiössä ovat arkiliikunta ja riittävä lepo. Näiden lisäksi työikäiset aikuiset saavat terveyshyötyjä säännöllisestä liikunnasta, joka on reipasta ja kuormittavaa, sekä lihaskuntoa vahvistavasta harjoittelusta (UKK-instituutti, 2019). Hyvinvointialueet tukevat työntekijöiden omaehtoista hyvinvoinnin ylläpitämistä tarjoamalla liikunta- ja kulttuuriseteleitä tai työpäivän aikaista taukoliikuntaa palautumisen edistämiseksi, vaikkakin tarjottu tuki vaihtelee työpaikkojen välillä määrällisesti paljon. Tutkimustiedon valossa työnantajan tarjoama tuki lisää työntekijöiden liikkumista ja edistää terveyttä (Vitzthum ym., 2024) ja voi näin olla yksi keino työntekijöiden omaehtoisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Liikunta- ja ravitsemussuositukset ovat hyvin tuttuja sosiaali- ja terveysalan toimijoille ja niistä keskustelu saatetaan työyhteisöissä kokea turhaksi. Suositusten noudattaminen voi tiedosta huolimatta omassa työarjessa kuitenkin olla vaikeaa monista eri syistä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta (2026) on julkaissut oppaan nimeltään Työaikainen ruokailusuositus, joka sisältää valtakunnalliset ravitsemussuositukset ja jossa myös erilaisissa työtehtävissä työskentelevien työaikaista ruokailua ja ravitsemusta on käytännönläheisesti ohjeistettu. Valtakunnallisiin liikunta- ja ravitsemusohjeistuksiin nojautuen opiskelijat suunnittelivat kotihoidon henkilöstölle ohjausaineistoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi osana DigiKH-hanketta, jonka yksi keskeinen tavoite oli työhyvinvoinnin edistäminen kotihoidossa. Tähän liittyvänä ajankohtaisena teemana esillä oli myös aivoterveyden edistäminen, sillä digitaaliset toimintaympäristöt ovat lisääntyneet myös kotihoidossa.

Palautuminen kotihoidon arjessa

Työstä palautuminen on merkittävä osa kotihoidon työntekijöiden omaa hyvinvointia ja se vaikuttaa suoraan arjessa ja työssä jaksamiseen Työterveyslaitos (n.d.-b) on osana mielenterveyden työkalupakkia kehittänyt palautumislaskurin sotealan yksiköiden käyttöön. Palautumislaskuri on tutkimustietoon perustuva arviointityökalu, jota tiimien esihenkilöt voivat hyödyntää omassa yksikössään, yhdessä tiiminjäsenten kanssa. Laskurin tarkoituksena on auttaa tiimin jäseniä tunnistamaan työyhteisön toimintamalleja ja käytänteitä, jotka edistävät tai estävät työstä palautumista. Työterveyslaitoksen sivustolta löytyvä tukimateriaali on tarkoitettu hyödynnettäväksi työyhteisössä, kun kehitetään työyhteisön pelisääntöjä ja toimintamalleja palautumista tukeviksi ja työhyvinvointia edistäviksi.

Työpäivän aikaisen palautumisen teema koettiin DigiKH-hankkeen aikana tärkeäksi ja käytännönläheiseksi keinoksi kotihoidon tiimien työhyvinvoinnin edistämisessä. Terveysalan opiskelijat ja kotihoidon tiimit ryhtyivät yhteistyössä tarkastelemaan sitä, miten työpäivän aikaista palautumista voidaan tiimeissä edistää. Keskusteluissa ilmeni, ettei palautumista edistäviä toimintatapoja tai pelisääntöjä ollut sovittu yhdessä kotihoidon tiimin jäsenten kesken. Teema koettiin toisaalta hyvin tutuksi, ja samalla osa henkilöstöstä koki, ettei työyhteisön kulttuuri tukenut palautumista edistävää toimintatapaa, vaan taukojen pitäminen saatettiin kokea hankalana työpäivän kiireiden keskellä. Palautumisen teemaa käsitelleiden verkkotapaamisten lopussa työyhteisön jäsenet nimesivät konkreettisia keinoja, joita he sopivat hyödyntävänsä työpäivän aikaisen palautumisen toteuttamiseksi. Osa mukana olleista tiimeistä sopi myös vastuuhenkilöt, joiden tehtävänä on säännöllisin väliajoin tuoda tiimin keskusteluun työpäivän aikaista palautumista edistävät käytänteet, jotta ne juurtuvat toimintakulttuuriin.

Opiskelijoiden ja työelämän edustajien yhteistyön hyödyt

Terveysalan opiskelijoiden näkökulmasta DigiKH-hankkeen tapaisten, työelämän kanssa tiivisti yhteistyössä toteutettujen projektien hyötyjä ovat projektityöskentelyn taitojen kehittyminen ja toisaalta sisällöllisen tiedon kertyminen sekä sen soveltaminen käytännön toimintaan ja toteutukseen. Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan työ sisältää hoitotyön toimintojen ohella yhä useammin myös työn tai työyhteisön kehittämiseen tähtääviä tehtäviä ja projekteja, jolloin juuri tällaisille opiskeluaikana kehittyville projektityöskentelyn taidoille on käyttöä työelämään siirryttäessä (ks. myös Mason ym., 2021). Projektityöskentely pienryhmässä mahdollistaa ammatillisten vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen harjoittelemisen, ja tällaisen työskentelyn onnistuminen edellyttää kaikkien ryhmän jäsenten aktiivista osallistumista projektin toteuttamiseen. Projektityöskentelyssä opiskelijat hyödynsivätkin ryhmän jäsenten erilaisia taitoja ja vahvuuksia.

Työskentely ammattilaisten kanssa lisää myös opiskelijoiden ymmärrystä hoitotyön toimintaympäristöistä ja vahvistaa valmiuksia osallistua työpaikan kehittämiseen siirryttäessä työelämään. Tämän lisäksi projektityöskentely edistää näyttöön perustuvan toiminnan omaksumista, sillä opiskelijat joutuvat perustelemaan ratkaisunsa tutkitulla tiedolla (Lee ym., 2024).

Yhteistyö kotihoidon tiimien kanssa rohkaisi opiskelijoita ottamaan fasilitaattorin ja asiantuntijan roolia yhteistyön eteenpäin viemisessä, vaikkakin yhteistyö aluksi saattoi tuntua jännittävältä. Suurella osalla opiskelijoita oli kokemusta työskentelystä kotihoidossa, ja he tunsivat kotihoidossa tehtävän työn luonteen ja sisällön hyvin jo valmiiksi. Kotihoidon tiimit suhtautuivat yhteistyöhön puolestaan vaihtelevin tavoin. Osa tiimeistä koki työpäivän aikaisen palautumisen teemat jo tutuiksi ja ehkä turhauttaviksi työkiireen keskellä. Toisaalta moni tiimi koki esillä olleet teemat ja toteutukset hyödyllisiksi, ja palautteiden perusteella he ottivat käyttöönsä opiskelijoiden kokoamia ja esittelemiä työkaluja.

Opiskelijoiden ja ammattilaisten yhteistyö toteutui etätapaamisina Teams-ympäristössä.  Etäohjaus on työskentelymuoto, joka on ollut käytössä sote-palveluissa ja kotihoidossa jo jonkin aikaa. Myös etätapaamisten suunnittelu, käsikirjoittaminen ja etäyhteydellä toteutuva ohjaaminen ja vuorovaikutus ovat keskeinen ammattiosaamisen alue hoitotyössä (Tiainen ym., 2021). Verkossa toteutettu yhteistyö vahvistikin kummankin osapuolen verkko-ohjausosaamista.

DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkessa kotihoidon työntekijöiden työhyvinvoinnin edistäminen toteutui yhteistyössä terveysalan opiskelijoiden kanssa. Työskentelyyn osallistui noin 12 kotihoidon tiimiä Hämeenlinnan ja Forssan alueilta, ja niin opiskelijat kuin henkilöstökin olivat hankkeen kohderyhmää. Oleellista on, että kotihoidon työyhteisöissä työturvallisuus ja työhyvinvointiin keskeisesti vaikuttavat seikat otetaan huomioon päivittäisessä työssä, sillä tällä on suora yhteys työuriin, työpaikan vaihtamiseen ja asiakkaan saaman hoidon laatuun. Työhyvinvointia tukeva ja edistävä kulttuuri vahvistuu johdon, tiimiesihenkilöiden ja työntekijöiden vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi työhyvinvointikeskustelulle on varattava säännöllisesti aikaa kotihoidon tiimien kiireisessä arjessa.

Kirjoittaja