Luottamus itseen oppijana ja psykologinen joustavuus: miten opettaja voi tukea opiskelijoiden psykologisia voimavaroja

Korkeakouluopinnoissa tarvitaan monipuolisia valmiuksia opintojen edistämiseen ja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Samalla nopeasti muuttuva työelämä ja yhteiskunta korostavat geneeristen taitojen kasvavaa merkitystä. Tällöin minäpystyvyys ja psykologinen joustavuus ovat tärkeitä psykologisia voimavaroja, jotka tukevat opiskelijoiden hyvinvointia ja opintojen edistämistä.

Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) vuosittain toteutettavassa LearnWell-oppimiskokemuskyselyssä mitataan ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta, opetuksesta, oppimisympäristöstä, yleisistä työelämävalmiuksista sekä opiskeluhyvinvoinnista. Luottamus itseen oppijana eli minäpystyvyys sekä psykologinen joustavuus ovat psykologisia voimavaroja, joita käsitellään sekä LearnWell-kyselyssä että sen ympärille rakennetussa reflektioprosessissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä nämä opiskelijan oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta keskeiset voimavarat ovat, miten niitä on käsitelty aiemmassa tutkimuksessa sekä miten niitä voidaan tukea opetuksessa ja ohjauksessa.

Minäpystyvyys tarkoittaa yksilön uskoa siihen, että hän kykenee suoriutumaan tehtävistä ja saavuttamaan tavoitteensa (Bandura, 1997). Opiskelussa se näkyy esimerkiksi sitoutumisena, sinnikkyytenä ja kykynä etsiä vaihtoehtoisia tapoja oppia. Korkea minäpystyvyys tukee opiskelijan hyvinvointia ja on johdonmukaisesti yhteydessä parempaan opintomenestykseen.

Psykologinen joustavuus opiskelussa puolestaan tarkoittaa kykyä tunnistaa ja hyväksyä omat ajatukset ja tunteet siten, etteivät ne estä toimimista omien arvojen ja opiskelutavoitteiden mukaisesti (Asikainen ym., 2018). Tällainen valmius auttaa opiskelijaa jatkamaan opintojaan myös tilanteissa, joissa hän kokee epävarmuutta, henkilökohtaisia huolia tai muita epämiellyttäviä tunteita. Psykologinen joustavuus näkyy muun muassa siinä, että opiskelija pystyy työskentelemään tehokkaasti haastavissa tilanteissa, sietämään epämukavuutta ja jatkamaan eteenpäin virheistä huolimatta. Kun ajatukset ja tunteet eivät muodostu oppimisen esteeksi, opiskelija kykenee tekemään tilaa oppimiselle ja etenemään opinnoissaan.

Miksi opiskelijan psykologiset voimavarat ovat tärkeitä?

Psykologinen joustavuus on merkittävästi yhteydessä opiskelijoiden hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen (Bai ym., 2020). Korkeakoulukontekstissa psykologisen joustavuuden on havaittu olevan yhteydessä opiskelijoiden parempaan integroitumiseen opintoihin, nopeampaan opintojen etenemiseen, opiskeluun liittyviin positiivisiin tunteisiin ja kokemukseen matalammasta opiskelu-uupumuksen tasosta (Asikainen, 2018; Asikainen & Katajavuori, 2023). Psykologisen joustavuuden puute puolestaan saattaa johtaa tilanteisiin, joissa negatiivisia ja haastavia tilanteita aletaan välttämään sen sijaan, että mentäisiin niitä kohti (Ferrari, 2001; Hailikari ym., 2021). Tämä saattaa johtaa prokrastinaatioon eli viivyttelyyn ja sitä kautta opintojen hitaampaan etenemiseen. Psykologinen joustavuus on taito, jota voidaan harjoitella ja jota myös opettaja voi tukea oman opetustyönsä kautta (Asikainen ym., 2025).

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että psykologinen joustavuus ja opiskelijoiden luottamus itseensä opiskelijoina ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa (Jeffords ym., 2018). Opiskelijat, jotka ovat psykologisesti joustavampia, luottavat myös vahvemmin siihen, että he saavat suoritettua opintonsa menestyksekkäästi loppuun. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon opiskelija näkee vaivaa ja ponnistelee opintojensa eteen. Psykologinen joustavuus ja pystyvyyden tunne ovat siis opiskelijalle tärkeitä psykologisia voimavaroja (Garcia & Nokelainen, 2022), joita opettajana on tärkeää tukea. Onkin olennaista, että opiskelijat saavat onnistumisen kokemuksia opintojensa aikana. Onnistumisen kokemukset myötävaikuttavat siihen, että opiskelija uskaltaa tarttua haasteisiin ja luottaa omiin kykyihinsä myös työelämässä (García & Nokelainen, 2022).

Miten opettaja voi vahvistaa opiskelijoiden minäpystyvyyttä ja psykologista joustavuutta opetustyössä

Opiskelijoiden psykologisia voimavaroja voi tukea luomalla turvallisen ja kannustavan oppimisympäristön, jossa opiskelija saa kokea edistymisen ja onnistumisen kokemuksia. Tällainen ympäristö vahvistaa uskoa omiin kykyihin ja auttaa opiskelijoita etenemään opinnoissaan tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti. Opettajana voit tukea tätä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

1. Huomioi opiskelijoiden aikaisemmat tiedot ja taidot opintojakson sisältöjä ja osaamistavoitteita suunniteltaessa. Minäpystyvyys vahvistuu erityisesti silloin, kun opiskelija saa työskennellä sopivan haastavien tehtävien parissa ja kokea konkreettisia onnistumisia. Opettaja voi tukea tätä prosessia auttamalla opiskelijoita asettamaan realistisia ja saavutettavissa olevia oppimistavoitteita, joiden saavuttaminen lisää luottamusta omiin kykyihin ja motivoi jatkamaan eteenpäin.
2. Anna oppimista edistävää, oikea-aikaista palautetta. Kun palautetta tarjotaan jo tehtävien tekemisen tai opintojakson suorittamisen aikana, opiskelija saa selkeitä kehittämisehdotuksia ja rohkaisua, jotka vahvistavat käsitystä omasta osaamisesta. Myös rakentava ja kannustava vertaispalaute voi toimia tärkeänä voimavarana. Opiskelijan käsitys omasta pystyvyydestään voi vaikuttaa hänen toimintaansa jopa enemmän kuin hänen todelliset taitonsa, minkä vuoksi tämän käsityksen tukeminen on tärkeää sekä opintojen etenemisen että myöhemmän työelämän kannalta.
3. Lue oppimistilanteita, joissa opiskelijoiden on turvallista kokeilla uutta ja astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Turvallinen ja kokeileva oppimisympäristö tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella uudenlaisia lähestymistapoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Tarjoa tehtäviä, joissa lopputuloksen sijaan tärkeintä on ajattelu ja kokeilu. Kun opiskelija kokee, että epävarmuus ja keskeneräisyys ovat sallittuja, hän uskaltaa tarttua haastaviin tehtäviin ja kehittää vähitellen valmiuttaan kohdata erilaisia oppimistilanteita. Tällainen ympäristö luo perustan psykologiselle joustavuudelle ja rohkaisee opiskelijoita tekemään valintoja, jotka vievät heitä kohti omia tavoitteitaan.
4. Huomioi oppimiseen liittyvät tunteet. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen on olennainen osa psykologista joustavuutta. Kun opettaja huomioi oppimiseen liittyvät tunteet ja tarjoaa tilaa niiden käsittelylle, opiskelijat oppivat ymmärtämään omia reaktioitaan ja toimimaan tavoitteidensa mukaisesti myös haastavien tunteiden, kuten epävarmuuden, epäonnistumisen pelon tai turhautumisen, keskellä. Voit esimerkiksi järjestää opetukseen lyhyitä reflektiotaukoja, joiden aikana opiskelijat pohtivat, millaiset tunteet ovat läsnä ja miten he voivat silti toimia tavoitteidensa mukaisesti. Tunnetaitojen näkyväksi tekeminen ja normalisointi vahvistavat opiskelijoiden kykyä säädellä tunteitaan ja jatkaa työskentelyä tilanteissa, joissa he muuten saattaisivat vetäytyä tai luovuttaa.

Kirjoittajat