Opettajat havaitsevat usein, että opetustilanteessa on opiskelijoita, joiden tavoitteet ja lähtökohdat vaihtelevat suuresti: osa pyrkii selviytymään kurssista vähimmällä mahdollisella vaivalla, kun taas toiset tavoittelevat syvällistä ymmärrystä ja haluavat pohtia käsiteltäviä ilmiöitä laajemmin. Myös ennakkotiedot saattavat vaihdella huomattavasti, sillä joillakin opiskelijoilla on aiheesta runsaasti aiempaa tietoa, kun taas toiset kohtaavat sisällöt ensimmäistä kertaa.
Hämeen ammattikorkeakoulussa toteutetaan vuosittain LearnWell-oppimiskokemuskysely, jolla kerätään tietoa opiskelijoiden kokemuksista opiskelusta, oppimisympäristöstä ja opiskeluhyvinvoinnista. Tässä artikkelissa kuvaamme, miten oppimisen lähestymistapoja mitataan LearnWell-kyselyssä, esittelemme ajankohtaista tutkimustietoa aiheesta sekä annamme vinkkejä siihen, miten opiskelijoiden syväsuuntautunutta oppimista voidaan tukea.
Opiskelijat tulkitsevat oppimisympäristöään aina aikaisempien tietojen, odotusten ja uskomusten pohjalta. Tämän vuoksi sama opetus voi herättää hyvin erilaisia kokemuksia ja johtaa myös erilaiseen palautteeseen opettajalle. Korkeakouluopiskelijoiden oppimisen lähestymistavat kuvaavat näitä eroja oppimisprosesseissa. Niiden tarkastelu ja ymmärtäminen auttaa opettajaa tulkitsemaan opiskelijoiden kokemuksia sekä ohjaamaan oppimista tarkoituksenmukaisempaan ja syvällisempään suuntaan.
Oppimisen lähestymistavoista voidaan tunnistaa kolme toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa: syväsuuntautunut lähestymistapa, ei-reflektiivinen lähestymistapa ja suunnitelmallinen lähestymistapa (Asikainen & Gijbels, 2017). Taulukossa 1 esitetään oppimisen lähestymistavat tiivistetysti ja annetaan esimerkkejä, joilla niitä voidaan LearnWell-kyselyn tapaisissa kyselytutkimuksissa mitata. Syväsuuntautuneella lähestymistavalla tarkoitetaan pyrkimystä ymmärtää syvällisesti ja muodostaa kokonaisvaltainen käsitys opittavasta asiasta. Tyypillistä syväsuuntautuneelle lähestymistavalle on yhteyksien etsiminen asioiden ja ilmiöiden välillä, pyrkimys ymmärtää taustalla olevia merkityksiä sekä uuden tiedon yhdistäminen olemassa olevaan tietoon. Ei-reflektiiviselle lähestymistavalle tyypillistä taas on asioiden ulkoa opettelu ja tiedon pirstaleisuus. Tällaiselle lähestymistavalle onkin ominaista vaikeus nähdä asioiden välisiä yhteyksiä. Tämän vuoksi ei-reflektiivisyys on usein yhteydessä kokemukseen opiskelun kuormituksesta. Kolmas lähestymistapa, eli suunnitelmallisuus, on pikemminkin opiskeluprosessi kuin oppimisprosessi ja se kuvaa opiskelijan kykyä hallita omaa aikaa ja resursseja sekä kykyä säädellä omia oppimisprosessejaan. Tämän vuoksi se on hyvin olennainen taito tarkasteltaessa opiskelijoiden oppimista.
| Ulottuvuus | Kuvaus | Esimerkki väittämistä, joilla mitataan |
|---|---|---|
| Syväsuuntautunut lähestymistapa oppimiseen | Opiskelija yhdistelee oppimaansa aiempaan tietoonsa ja kokemukseensa. | Etsin huolellisesti perusteluja ja näyttöä muodostaakseni omat johtopäätökseni opiskeltavista asioista. |
| Ei-reflektiivinen lähestymistapa | Opiskelijalla on vaikeuksia yhdistellä oppimaansa aiempaan tietoonsa ja kokemukseensa. | Joudun usein toistamaan asioita yhä uudelleen oppiakseni ne. |
| Suunnitelmallinen lähestymistapa oppimiseen | Opiskelijan kyky hallita opiskeluun käyttämäänsä aikaa ja panostusta. | Olen laatinut opiskeluaikatauluni, jotta pystyn suorittamaan kaikki opinnot suunnittelemassani aikataulussa. |
Mitä tutkimus kertoo oppimisen lähestymistavoista? Miksi lähestymistavalla on väliä?
Lähestymistapoja on tärkeää ymmärtää oppimisen laadun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Aiempi tutkimus osoittaa, että syväsuuntautuneisuus yhdistettynä korkeaan suunnitelmallisuuden tasoon on yhteydessä korkealaatuiseen oppimiseen, opintomenestykseen ja sujuvaan opintojen etenemiseen (Entwistle ym., 2000). Ei-reflektiivinen lähestymistapa taas usein johtaa tietopohjan pirstaleisuuteen ja vaikeuteen pohtia ja arvioida opittavaa tietoa suhteessa aiempaan osaamiseen. Lisäksi se usein johtaa opintojen hitaampaan etenemiseen. Toisaalta lähestymistavoilla on selkeä yhteys opiskelijoiden hyvinvointiin. Syväsuuntautuneen oppimisprosessin on havaittu olevan vahvasti yhteydessä opiskelijoiden kokemuksen omasta pystyvyydestään, kun taas ei-reflektiivisen lähestymistavan on nähty olevan yhteydessä heikompiin pystyvyysuskomuksiin (Papinczak ym., 2008; Parpala ym., 2022). Lisäksi ei-reflektiivisen lähestymistavan on havaittu olevan yhteydessä kokemukseen opiskelu-uupumuksesta ja opintojen kuormittavuudesta (Asikainen ym., 2020).
On siis tärkeää, että opettaja on tietoinen opiskelijoiden lähestymistavoista, sillä se auttaa tätä ymmärtämään opiskelijoiden erilaisuutta ja sitä, miten heitä voisi parhaiten tukea oppimisessaan. Opettaja pystyy vaikuttamaan lähestymistapoihin esimerkiksi suunnittelemalla opetuksen ja arvioinnin siten, että se tukee opiskelijoiden syväsuuntautuneisuutta. Tällöin opettaja voi opetuksessaan tukea opiskelijoita näkemään asioiden merkityksen ja yhteydet heidän aiempiin tietoihinsa sekä kannustamalla heitä reflektoimaan oppimiaan asioita.
Alle olemme koonneet vinkkejä, joiden avulla opettaja voi tukea opiskelijoiden oppimisprosesseja.
Miten opettaja voi tukea opiskelijoiden syväsuuntautunutta lähestymistapaa oppimiseen?
Opettajana voit tukea opiskelijoiden syväsuuntautunutta lähestymistapaa oppimiseen seuraavilla tavoilla:
- Suunnittele osaamistavoitteet, arviointi ja oppimistehtävät niin, että ne ohjaavat ymmärtämiseen, soveltamiseen ja reflektointiin.
- Vältä tehtäviä, joihin riittää luentomateriaalin referointi ja toistaminen ilman omaa ajattelua tai soveltamista.
- Varaa riittävästi aikaa kysymyksille, pohdinnoille ja keskusteluille.
- Auta opiskelijoita näkemään, miten opittavat asiat ovat yhteydessä aiemmin opittuun tai työelämään, esimerkiksi herättelemällä heidän ennakkotietojaan asiasta.
- Vedä yhteen opiskelijoiden keskusteluja ja pohdintoja.
- Suunnittele opetus ja arviointi (esim. itse- ja vertaisarviointi) siten, että ne vaativat opiskelijalta aktiivista pohdintaa ja tiedonkäsittelyä ja antamalla mahdollisuuksia liittää opittu tieto osaksi suurempaa kokonaisuutta.
- Kiinnitä huomiota työmäärän kohtuullisuuteen ja rytmitykseen.
Syvenny aiheeseen
- Tässä Anna Parpalan luomassa ThingLinkissä tehdään korkeakouluopiskelijoiden oppimisprosesseista helposti hahmotettavia. Äänet kannattaa olla päällä.
- Opiskelijoiden oppimisprosessien yhteydestä hyvinvointiin voit lukea lisää Parpalan ja Postareffin (2025) toimittaman kirjan Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja luvusta 5, ”Erilaiset oppimisprosessit ja niiden merkitys korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin” (ss. 61–76).
- HAMKin opiskelijoiden oppimisprosesseihin ja hyvinvointiin voit tutustua Rönkkösen ja kumppaneiden (2024) kirjoittamassa artikkelissa ”Korkeakouluoppimisen ja opiskeluhyvinvoinnin yhteydestä”.
Lähteet
- Asikainen, H., & Gijbels, D. (2017). Do students develop towards more deep approaches to learning during studies? A systematic review on the development of students’ deep and surface approaches to learning in higher education. Educational Psychology Review, 29(2), 205–234. https://doi.org/10.1007/s10648-017-9406-6
- Asikainen, H., Salmela-Aro, K., Parpala, A., & Katajavuori, N. (2020). Learning profiles and their relation to study-related burnout and academic achievement among university students. Learning and Individual differences, 78, 101781. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2019.101781
- Entwistle, N., Tait, H. & McCune, V. (2000). Patterns of response to approaches to studying inventory across contrasting groups and contexts. European Journal of Psychology of Education,15, 33–48. https://doi.org/10.1007/BF03173165
- Papinczak, T., Young, L., Groves, M., & Haynes, M. (2008). Effects of a metacognitive intervention on students’ approaches to learning and self-efficacy in a first year medical course. Advances in Health Sciences Education, 13(2), 213–232. https://doi.org/10.1007/s10459-006-9036-0
- Parpala, A., Mattsson, M., Herrmann, K. J., Bager-Elsborg, A., & Hailikari, T. (2022). Detecting the variability in student learning in different disciplines – a person-oriented approach. Scandinavian Journal of Educational Research, 66(6), 1020–1037. https://doi.org/10.1080/00313831.2021.1958256
Kirjoittajat
Telle Hailikari
Tutkijayliopettaja
Korkeakoulupedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö
Viivi Virtanen
Tutkijayliopettaja
Korkeakoulupedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö