Työhyvinvointisuunnitelmat opiskelijaprojekteina kotihoidon toimijoille

Johdanto

Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden kehittämistarpeet ovat kotihoidossa keskeisiä, sillä työ on fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavaa ja sisältää runsaasti sekä kiirettä että eettistä kuormaa (Selander ym., 2023). Kotihoidon työssä yhdistyvät työn yksinäisyys, vaihtelevat työympäristöt, asiakkaiden moninaiset tarpeet sekä jatkuva aikapaine, jotka yhdessä haastavat työntekijöiden jaksamista ja palautumista. Näihin haasteisiin vastaaminen ja työhyvinvoinnin tukeminen edellyttävät sekä rakenteellisia että yksilötason ratkaisuja.

DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeen kolmannen työpaketin yhtenä tavoitteena oli varmistaa, että kotihoidon henkilöstö ja alalle suuntautuvat opiskelijat kykenevät tunnistamaan työhyvinvointia ja työturvallisuutta heikentäviä ja vahvistavia tekijöitä sekä muokkaamaan omaa toimintaansa henkilökohtaisen työhyvinvointiohjelman mukaisesti. Yhtenä keskeisenä toimenpiteenä, jolla tavoitteeseen vastattiin, oli laatia kotiin vietäviä palveluita tarjoaville ammattilaisille henkilökohtaiset työhyvinvointisuunnitelmat. Näiden suunnitelmien tarkoituksena oli tarjota konkreettinen ja jäsennelty väline oman työhyvinvoinnin tarkasteluun sekä tukea kestävää työssä jaksamista vaativassa toimintaympäristössä.

Opiskelijaprojektien rakenne ja työelämäyhteistyö

Työhyvinvointisuunnitelmat toteutettiin kolmena sairaanhoitajaopiskelijoiden pienryhmäprojektina, jotka toteutettiin syksyllä 2025 elo–joulukuun aikana. Projektien tuotoksena laadittiin yhteensä kahdeksan työhyvinvointisuunnitelmaa yhteistyössä kotiin vietäviä palveluja tarjoavien yritysten ja niiden henkilöstön kanssa. Suunnitelmien tavoitteena oli vahvistaa työntekijöiden kykyä tunnistaa omat kuormitustekijänsä, hyödyntää omia voimavarojaan ja suunnitella omaa toimintaansa työhyvinvointia edistävällä tavalla. Henkilökohtaisten työhyvinvointisuunnitelmien lisäksi opiskelijaryhmät kokosivat yrityksille kehitysehdotuksia työhyvinvoinnin parantamiseksi koko yksikön ja tiimin näkökulmasta.

Opiskelijaprojektit toimivat samalla esimerkkinä ammattikorkeakoulujen ja kotihoitotoimijoiden välisestä kehittämisyhteistyöstä. Projektit tukivat opiskelijoiden ammatillista kasvua ja työelämävalmiuksien kehittymistä, sillä näiden työhyvinvointisuunnitelmien laatiminen edellytti teoreettisen tiedon soveltamista aitoihin työelämän tilanteisiin, vuorovaikutustaitoja, eettistä herkkyyttä sekä kykyä tarkastella hyvinvointia sekä yksilön että organisaation näkökulmasta. Opiskelijat harjoittelivat työelämäyhteistyötä, luottamuksellisen tiedon käsittelyä ja kehittämisajattelua, jotka ovat keskeisiä valmiuksia niin kotihoidon työssä kuin laajemminkin kaikessa sosiaali- ja terveysalan asiantuntijatyössä.

Henkilökohtaisten työhyvinvointisuunnitelmien laadintaprosessi

Henkilökohtaisten työhyvinvointisuunnitelmien laatiminen käynnistyi sillä, että opiskelijat perehtyivät kotihoidon toimintaympäristöön ja työhyvinvointiin liittyvään kirjallisuuteen. Näin hankittu teoreettinen taustaymmärrys antoi kokonaiskuvan kotihoidon työn erityispiirteistä, kuten työn yksinäisyydestä, aikapaineista, fyysisestä kuormittavuudesta, eettisestä kuormituksesta sekä palautumisen ja työssä jaksamisen keskeisistä edellytyksistä.

Kun teoreettinen ymmärrys oli muodostunut, opiskelijat ottivat yhteyttä kotihoidon yrityksiin ja kartoittivat työntekijöiden valmiutta osallistua työhyvinvointisuunnitelmien laadintaan. Osallistujia kutsuttiin mukaan saatekirjeillä, joissa kerrottiin projektin tavoitteet, toteutustapa ja luottamuksellisuus. Osallistuminen oli vapaaehtoista, ja työntekijöille korostettiin mahdollisuutta keskeyttää osallistuminen milloin tahansa.

Tiedonkeruu toteutettiin osallistujien tilanteiden mukaan joko haastatteluilla, kyselyillä tai näiden yhdistelmillä. Kartoituksessa keskityttiin työntekijöiden nykyiseen työtilanteeseen, yksilöllisten työhyvinvointia tukevien tekijöiden tunnistamiseen, kuormittaviin työolosuhteisiin sekä työntekijän omaan käsitykseen jaksamisesta ja palautumisesta. Keskeistä oli, että työntekijä pystyi kuvaamaan itseensä ja työarkeensa vaikuttavia tekijöitä mahdollisimman laaja-alaisesti.

Työhyvinvointisuunnitelmien laadinnassa noudatettiin eettisiä periaatteita ja hyvää kehittämiskäytäntöä. Kerätty tieto käsiteltiin luottamuksellisesti, ja pidettiin huoli siitä, ettei yksittäisiä työntekijöitä tai yrityksiä ole mahdollista tunnistaa lopullisista tuotoksista. Tämä oli keskeistä avoimen ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi. Työhyvinvointisuunnitelmien rakentaminen perustui kartoituksessa esiin nousseisiin ilmiöihin, mutta eteni aina työntekijän yksilöllisestä tilanteesta käsin. Näin laadituissa suunnitelmissa otettiin huomioon sekä henkilökohtaiset voimavarat että työn rakenteelliset haasteet.

Työhyvinvoinnin keskeiset teemat ja työntekijöiden kokemukset

Työntekijät, joille työhyvinvointisuunnitelmat laadittiin, kokivat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, mutta samalla he kuvasivat uupumiseen, unihäiriöihin, taukojen unohtumiseen, kiireeseen ja eettisiin ristiriitoihin liittyviä haasteita. He myös kertoivat, että työssä kohdatut tilanteet jäivät helposti pyörimään mieleen myös vapaa-ajalle, mikä heikensi palautumista ja lisäsi psyykkistä kuormitusta.

Opiskelijoiden laatimissa suunnitelmissa työntekijän oman jaksamisen tukeminen näkyi esimerkiksi nukkumisen säännöllistämisenä, palautumisen tietoisena vahvistamisena, unta tukevien rutiinien rakentamisena, vapaa-ajan rajaamisena sekä työn ja muun elämän tasapainon tarkastelemisena. Työmäärän ja ajankäytön hallinta tunnistettiinkin keskeisiksi hyvinvointia tukeviksi kehittämiskohteiksi. Näihin sisältyivät työpäivän rytmittäminen, taukojen järjestelmällinen toteuttaminen, työtehtävien priorisoiminen ja työn jakaminen työyhteisössä avoimen keskustelun kautta.

Työhyvinvointisuunnitelmissa tunnistettiin myös tilanteita, joissa työntekijällä oli vahvat omat voimavarat, ja ne tukivat hyvin työn tekemistä. Näissä tapauksissa suunnitelmat keskittyivät voimavarojen ylläpitämiseen ja hyödyntämiseen tulevissa kuormitustilanteissa. Suunnitelmien kautta työntekijät saivat jäsennellyn välineen oman jaksamisensa tarkasteluun sekä konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla työhyvinvointia voidaan edistää pitkäjänteisesti.

Työyhteisön merkitys työhyvinvoinnin edistämisessä

Työhyvinvointisuunnitelmissa huomioitiin myös työyhteisön merkitys työhyvinvoinnin edistämisessä. Hyvä työilmapiiri, kollegiaalinen tuki ja toimiva vuorovaikutus muodostivat keskeisen perustan jaksamiselle. Tämän lisäksi avoin kommunikaatio, selkeät kirjalliset ohjeet ja yhteiset toimintatavat tunnistettiin tekijöiksi, jotka tukevat hyvinvointia työyhteisötasolla.

Opiskelijaryhmät kokosivat kartoitusten perusteella työyhteisötason kehittämisehdotuksia, joissa korostui tarve säännöllisille tiimipalavereille, palautteen antamisen ja vastaanottamisen vahvistamiselle sekä erimielisyyksien käsittelemiselle rakentavasti ja avoimesti. Työhyvinvointisuunnitelmat tekivät näkyväksi työhyvinvoinnin moniulotteisuuden: yksilön omat valinnat ja voimavarat kietoutuvat tiiviisti työyhteisön toimintakulttuuriin ja työn rakenteellisiin reunaehtoihin. Suunnitelmat eivät siten jääneet yksilön vastuulle, vaan avasivat myös organisaatioille mahdollisuuden tarkastella omia käytäntöjään työhyvinvointia tukevasta näkökulmasta.

Työhyvinvointisuunnitelmat osana kotihoidon kestävää kehittämistä

Henkilökohtaiset työhyvinvointisuunnitelmat ovat merkittävä keino tarjota malli, jolla voidaan systemaattisesti vahvistaa kotihoidon työntekijöiden työhyvinvointia. Tällaiset hyvinvointisuunnitelmat auttavat sekä työntekijöitä että työyhteisöjä tarkastelemaan työhyvinvointia osana laajempaa työkykyjohtamisen kokonaisuutta. Henkilökohtainen työhyvinvointisuunnitelma voikin näin toimia tehokkaana matalan kynnyksen työkaluna työntekijän oman hyvinvoinnin jäsentämiseen ja työn kuormituksen hallintaan.

Samalla työhyvinvointisuunnitelmat luovat pohjaa pysyvämmille toimintamalleille, joita voidaan jatkossa integroida osaksi työyhteisöjen arkea, perehdytystä ja työhyvinvointikeskusteluja. Lisäksi niitä voi olla mahdollista integroida myös osaksi digitaalisia työhyvinvoinnin seurantajärjestelmiä. Työhyvinvointisuunnitelmien laatiminen opiskelijaprojekteina kotihoidon yrityksille osoitti, että opiskelijoiden ja työelämätoimijoiden yhteistyöllä voidaan tuottaa ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä työelämää että tulevia ammattilaisia ja tukevat kestävää työhyvinvointia vaativassa kotihoidon toimintaympäristössä.

Kirjoittaja