Digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutuksen kehittäminen ja pilotointi

Kotihoidon toimintaympäristö on murroksessa: väestörakenteen muutos, palvelutarpeiden monimutkaistuminen ja digitalisaatio asettavat uusia vaatimuksia henkilöstön osaamiselle. Muuttuvan digitaalisen toimintaympäristön edellyttämä osaaminen vaatii sekä osaamisen jatkuvaa kehittämistä että toimijoiden yhteisen ymmärryksen rakentamista siitä, miten digitaalisissa palveluissa toimitaan (Anttila ym., 2023). Keskeinen kotihoidon kehittämisen tavoite on saada teknologia kiinteäksi ja luontevaksi osaksi kotihoidon asiakkaan palvelukokonaisuutta (Karppanen, 2024). Se edellyttää kotihoidon henkilöstön osaamisen uudistavaa kehittämistä. Lisäksi kotihoidon etäpalvelujen määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, mikä myös edellyttää henkilöstöltä uudenlaista palvelu- ja arviointiosaamista (Niemelä, 2023; THL, 2025). Tässä artikkelissa kuvataan DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeessa kehitetyn Digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutuksen kehittämistä ja pilotointia sekä tarkastellaan, miten tiimioppimiseen perustuva koulutusmalli vastasi kotihoidon muuttuviin osaamistarpeisiin (HAMK, n.d.). Samalla kootaan yhteen koulutuksesta saadut kokemukset, osallistujapalaute ja keskeiset havainnot mallin jatkokehittämisen ja laajemman käyttöönoton tueksi.

Kotihoidon muuttuvat osaamistarpeet koulutuksen lähtökohtana

Kotihoidon toimintaympäristön muutos heijastuu ammattilaisten arkeen monin tavoin. Työssä korostuvat erityisesti tarve tukea asiakkaiden ja heidän läheistensä osallisuutta, toimia moniammatillisessa yhteistyössä sekä hyödyntää digitaalisia toimintaympäristöjä palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Ajantasainen tiedonkulku, näyttöön perustuva toiminta ja modernien palvelumallien käyttöönotto edellyttävät työntekijöiltä riittävää digiosaamista ja tiedonhallinnan taitoja sekä ymmärrystä teknologian merkityksestä asiakaslähtöisen hoidon toteutumisessa. Lisäksi toiminnan kehittäminen ja johtaminen nojaavat yhä enemmän tiedon ja analytiikan hyödyntämiseen, mikä korostaa osaamisen jatkuvaa päivittämistä kaikilla tasoilla. (Sanerma, 2022.)

Näihin haasteisiin pyrittiin vastaamaan kehittämällä digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutus DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeen toisessa työpaketissa, jonka tavoitteena oli vahvistaa kotihoidon ammattilaisten valmiuksia toimia digitalisoituvassa palveluympäristössä. Verkkomuotoinen koulutus suunniteltiin vastaamaan hyvinvointialueiden strategisia linjauksia ja käytännön työssä tunnistettuja osaamisvajeita, ja sen sisältöjä ohjasivat viime vuosien tutkimustulokset kotihoidon toimintaympäristön muutoksesta ja osaamistarpeista. Koulutuksen lähtökohdat kytkeytyvät myös kansalliseen keskusteluun teknologian mahdollisuuksista sosiaali- ja terveyspalvelujen kestävyyden vahvistamisen osalta (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2024).

Tiimioppiminen digitaalisen kotihoidon osaamisen vahvistajana

Digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutuksen pedagoginen lähestymistapa rakentui tiimioppimisen viitekehykseen, jossa moniammatillisten hoitotyön työyhteisöjen oppimista tukevat tiedon jakaminen, yhteinen reflektio, näyttöön perustuvien toimintatapojen omaksuminen sekä ammatillisia rajoja ylittävä yhteistyö. Lisäksi avoin vuorovaikutus henkilöstön kesken, säännölliset tiimikokoukset sekä keskinäisen luottamuksen rakentaminen edistävät tiimien oppimista (Pennanen, 2022). Kotihoidossa työskenteleviltä ammattilaisilta edellytetään jaettua ymmärrystä asiakkaan tilanteesta sekä yhteisiä toimintamalleja eri toimijoiden välillä. Tällainen jaettu ymmärrys ei kuitenkaan synny spontaanisti, vaan se edellyttää rakenteita, kuten yhteisiä keskustelufoorumeita, reflektiivisiä työtapoja ja säännöllisiä moniammatillisia oppimistilanteita (Anselmann & Disque, 2022). Tiimioppimisen periaatteisiin perustuva koulutus tarjoaakin osallistujille välineitä vahvistaa tiimin yhteistä osaamista ja tukea tiedonkulkua yli organisaatio- ja ammattirajojen.

Avainosaajakoulutus toteutettiin kolmen opintopisteen (3 op) opintojaksokokonaisuutena, mikä vastaa noin 81 tunnin osallistujakohtaista työmäärää. Koulutuksen alustana toimi Moodle-oppimisympäristö, ja sen sisällöt jäsentyivät neljään pääteemaan: 1. Kotihoidon digitaalisten palvelujen perusteet, käsitteet ja lähtökohdat, 2. Kotihoidon asiakkaan ja läheisten osallisuus kotihoidon digitaalisissa palveluissa, 3. Näyttöön perustuva palvelujen tarjonta kotihoidon digitaalisissa palveluissa sekä 4. Kotihoidon digitaaliset palvelumallit, toimintaedellytykset ja -ympäristöt. Koulutukseen sisältyivät myös osaamisen varmistamisen osiot, joissa osallistujat laativat koulutuksen aikana karttunutta osaamista kokoavan asiantuntijatehtävän ja suorittivat sisältöjä kertaavan lopputentin. Lisäksi aloitus- ja päätöswebinaarien vertaiskeskustelut syvensivät yhteiskehittämistä ja jaettua asiantuntijuutta. Oppimistehtävät muotoiltiin niin, että ne vietiin osallistujien omien työyhteisöjen tiimeihin, joissa osallistujien tehtävänä oli käydä keskusteluja, toteuttaa ryhmäreflektioita ja koota niiden pohjalta kirjallisia, työpaikkalähtöiseen tiimioppimiseen perustuvia raportteja. Koulutus ei näin ollen ainoastaan välittänyt tietoa digitaalisista ratkaisuista, vaan tuki ajattelun ja työskentelytapojen kehittymistä kohti avointa, tutkimusperustaista ja tulevaisuusorientoitunutta toimintakulttuuria myös osallistujien työpaikoilla.

Koulutusta pilotoitiin hankkeen aikana kaksi kertaa, sekä keväällä että syksyllä 2025. Pilotointivaiheessa koulutuksen kesto oli kolme kuukautta, mikä tarjosi osallistujille mahdollisuuden viedä tiimioppimista käytännön työhön ja tukea työyhteisöjen kehittämistä pidemmällä aikavälillä. Moodle-oppimisympäristöön ja webinaareihin perustuva etätoteutus mahdollisti joustavan osallistumisen ja loi yhteisen kohtaamisalustan eri organisaatioissa toimivien ammattilaisten vertaisoppimiselle. Pilotointiin osallistui kotihoidossa työskenteleviä hoitotyön ammattilaisia Oma Hämeen ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilta. Koulutukseen osallistui keväällä 11 henkilöä, joista 5 suoritti koulutuksen loppuun, ja syksyllä osallistui 9 henkilöä, joista 4 suoritti koulutuksen loppuun. Osallistumisen ja suorittamisen vaihtelua voi osaltaan selittää työelämän aikapaineen ja lisäkouluttautumisen välinen jännite terveydenhuollon ympäristöissä (Lahti & Kalakoski, 2023).

Kotihoidon murros ja digitalisaation koulutukselle asettamat osaamisvaatimukset

Digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutuksen päätavoitteena oli vahvistaa kotihoidon ammattilaisten osaamista siten, että he pystyvät toimimaan digitalisoituvan kotihoidon asiantuntijoina sekä omassa työssään että työyhteisöjensä kehittämisessä. Koska kotihoidon palveluja tuotetaan yhä enemmän teknologiaa hyödyntäen, on palvelujen uudistaminen ja arviointi tärkeää. Kotihoidon asiakkaan palvelukokonaisuus sisältää usein erilaisten palvelujen kokonaisuuden, ja tyypillisesti niitä toteuttavat useat eri toimijat. Hoitajan rooli onkin usein koordinoiva, joten osaamisen tulee olla näyttöön perustuvaa, laaja-alaista ja potilasturvallisuutta vahvistavaa. (Vaartio-Rajalin & Fagerström, 2019). Kun palveluja tuotetaan esimerkiksi etäpalveluna, asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä käynnin aikana tapahtuvat asiat ja hoitotoimenpiteet muuttuvat toisenlaisiksi (Varjakoski, 2025).  

Kun palveluja tuotetaan esimerkiksi etäpalveluna, asiakkaan kohtaaminen, vuorovaikutus ja hoitotyön käytännöt saavat uusia piirteitä, sillä fyysisen avustamisen sijaan korostuvat asiakkaan ohjaaminen, kuunteleminen, voinnin havainnointi ja vuorovaikutuksen rakentaminen teknologian välityksellä. (Varjakoski, 2025).  

Digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutuksessa painotettiin osaamisen moniulotteisuutta: teoreettisen ymmärryksen rinnalla tarvitaan kykyä soveltaa tietoa käytäntöön. Digitaalisten palvelujen vaikuttava ja eettisesti kestävä hyödyntäminen edellyttää analyyttistä ajattelua, palveluprosessien tuntemusta, asiakkaan tarpeiden ymmärtämistä ja kriittistä arviointikykyä. Näistä lähtökohdista koulutuksen osaamistavoitteet muodostuivat kokonaisuudeksi, joka kehittää sekä yksilön asiantuntijuutta että organisaatioiden valmiuksia uudistaa kotihoitoa digitalisaation avulla.

Koulutuksen suorittaneet avainosaajat vahvistivat osaamistaan kotihoidon digitaalisten palvelujen perusteissa, keskeisissä käsitteissä ja toimintalogiikassa sekä niiden tarkastelussa osana asiakkaan palveluprosessin kokonaisuutta. Koulutuksen tuottama osaaminen laajeni siis pelkästä teknologisten ratkaisujen tunnistamisesta valmiuksiksi arvioida, miten erilaiset digitaaliset palvelut voivat vaikuttaa asiakkaan toimintakykyyn, turvallisuuteen, arjen sujuvuuteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Osallistujille muodostui samalla ymmärrys siitä, että digitaalisten ratkaisujen onnistunut hyödyntäminen edellyttää luottamukseen perustuvaa yhteistyötä asiakkaan, läheisten ja ammattilaisten välillä. Näiden valmiuksien myötä koulutuksen suorittaneet pystyvät tulevaisuudessa tukemaan asiakkaiden toimijuutta ja ehkäisemään teknologisten ratkaisujen ulkopuolelle jäämisen riskiä.

Koulutukseen osallistujien osaaminen syveni teoriatiedon, käytännön harjoitteiden ja vertaiskeskustelujen kautta, joissa analysoitiin todellisia asiakastilanteita ja arvioitiin erilaisia ikääntyneen kotona asumista, toimintakykyä ja turvallisuutta tukevia teknologisia ratkaisuja. Arviointiosaamisen kehittyminen vahvisti osallistujien taitoa yhdistää teknologista tietämystä, ammatillista harkintaa ja asiakkaan yksilöllisiä tarpeita palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Osallistujat oppivat suunnittelemaan ja arvioimaan digitaalisia palveluja, soveltamaan teknologisia ratkaisuja palveluprosessien uudistamiseen sekä tunnistamaan teknologioiden mahdollisuuksia, rajoituksia ja eettisiä reunaehtoja. Lisäksi myös etäteknologioihin, robotiikkaan ja digitaalisiin hyvinvointisovelluksiin liittyvä ymmärrys syveni koulutuksessa innovointia, kriittistä pohdintaa ja vaikuttavuuden arviointia edellyttäneiden tehtävien myötä. Koulutuksen tavoitteena olikin muodostaa osallistujille myös kokonaiskuva niistä organisatorisista, lainsäädännöllisistä ja eettisistä tekijöistä, jotka ohjaavat digitaalisten palvelujen toteuttamista. Näiden valmiuksien myötä koulutuksen suorittaneet digitaalisen kotihoidon avainosaajat voivat toimia sekä käytännön työn toteuttajina että tiedolla johtamisen ja kehittämisen tukena omissa organisaatioissaan.

Osallistujapalaute ja koulutuksen arviointi

Avainosaajakoulutuksen arviointi perustui osallistujilta kerättyyn palautteeseen, oppimistehtävien tuotoksiin sekä koulutuksen aikana käytyihin vertaiskeskusteluihin. Palautteen perusteella tiimioppimiseen nojaava koulutusmalli näytti tukevan osallistujien ammatillista kehittymistä ja vahvistavan heidän valmiuksiaan tarkastella digitaalisten ratkaisujen merkitystä osana kotihoidon kokonaisvaltaista palveluprosessia. Erityisesti koulutuksen työelämälähtöinen toteutustapa, jossa oppimistehtävät kytkeytyivät osallistujien omaan työyhteisöön, koettiin merkitykselliseksi ja osaamista syventäväksi. Osallistujat kuvasivat koulutuksen lisänneen heidän ymmärrystään digitaalisuuden mahdollisuuksista asiakkaan osallisuuden, toimintakyvyn ja turvallisuuden tukemisessa. Lisäksi vertaiskeskustelujen ja yhteisen reflektion nähtiin vahvistaneen moniammatillista näkökulmaa ja lisänneen rohkeutta ottaa digitaalisia ratkaisuja puheeksi niin asiakkaiden kuin työyhteisönkin kanssa. Osallistujat kertoivatkin, että koulutus auttoi jäsentämään aiemmin hajanaiseksi koettua digiosaamista ja antoi sekä käsitteellisiä että teoreettisia välineitä perustella digipalvelujen käyttöä osana kotihoidon työtä.

Koulutuksen arvioinnissa nousi esiin myös kehittämiskohteita. Työelämän aikapaineet ja kotihoidon hektinen toimintaympäristö vaikuttivat osallistujien mahdollisuuksiin sitoutua koulutukseen koko sen keston ajaksi. Tämä näkyi osaltaan koulutuksen keskeyttämisprosentissa, mikä korostaa tarvetta kehittää entistä joustavampia koulutusrakenteita ja vahvistaa työnantajien tukea ammatilliseen täydennyskouluttautumiseen. Palautteessa tunnistettiin lisäksi tarve lisätä konkreettisia esimerkkejä eri hyvinvointialueilla käytössä olevista digitaalisista ratkaisuista ja nähtiin, että myös esimerkiksi teknologioiden vaikuttavuuden arvioinnin ja eettisten kysymysten osaamista tulisi syventää. Samalla arviointi toi esiin koulutuksen strategisen merkityksen organisaatioiden kannalta: avainosaajakoulutukseen osallistuvan ammattilaisen osaaminen ei jää yksilötasolle, vaan se rakentuu jaettavaksi ja hyödynnettäväksi koko työyhteisössä.

Kaiken kaikkiaan myös koulutuksessa korostui myös Niemelän (2023) peräänkuuluttama tarve vahvistaa digitaalisten palvelujen tuottamaa positiivista lisäarvoa. Digitaalisen kotihoidon avainosaajat voivat olla merkittävä uusi resurssi palvelujen uudistamisessa. Kun työnantajat tunnistavat koulutuksen tuottaman lisäarvon ja mahdollistavat osaamisen jakamisen tiimeissä, avainosaajat voivat toimia merkittävinä kehittämisen tukijoina ja muutosagentteina arjen työssä. Tämä edellyttää tiimeiltä valmiutta hyödyntää jaettua asiantuntijuutta ja integroida uutta osaamista osaksi yhteisiä toimintamalleja. Parhaimmillaan tällainen lähestymistapa vahvistaa koko työyhteisön osaamista ja tukee kestävää, yhteiseen oppimiseen perustuvaa kotihoidon kehittämistä.

Pilotoinneista kohti kattavampia kotihoidon koulutusratkaisuja

Digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutus kehitettiin kotihoidon toimintaympäristön muutoksesta tunnistettuihin osaamistarpeisiin. Toteutus pohjautui tiimioppimisen pedagogiikkaan ja käytäntölähtöiseen pilotointiin, joiden tavoitteena oli vahvistaa sekä yksilöllistä digiosaamista että työyhteisöjen yhteistä oppimista ja kehittämisorientoitunutta toimintakulttuuria.

Koulutuksesta kerätty osallistujapalaute ja arviointihavainnot osoittavat, että tällainen koulutusmalli tarjoaa toimivan ja vaikuttavan tavan kehittää digitaalisen kotihoidon osaamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Pilotointien perusteella malli onkin perusteltu ja skaalautuva ratkaisu hyvinvointialueille, ja se muodostaa käyttökelpoisen pohjan jatkokehittämiselle sekä laajemmalle käyttöönotolle.

Kirjoittajat