Vertaisoppiminen kotihoidossa

Vertaisoppiminen on tehokas ja usein merkitykselliseksi koettu oppimisen ja osaamisen vahvistamisen menetelmä työelämän kehittämisessä. DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeen yhtenä tarkoituksena oli kuvata ja selvittää, mitä vertaisoppiminen voi ikääntyneiden kotihoidossa tarkoittaa ja mitä se voi osaamisen kehittämisen näkökulmasta mahdollistaa. Tässä artikkelissa kuvataan vertaisoppimisen mahdollisuuksia ja haasteita ikääntyneiden kotihoitopalvelujen arjessa.

DigiKH-hanke toteutettiin Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Tech -tutkimusyksikön, Sosiaali- ja terveysalan yksikön sekä Laurea ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Hankkeen tarkoituksena oli kotihoidon henkilöstön osaamisen lisääminen ja digitaalisen kotihoidon jatkuvan joustavan oppimismallin kehittäminen tulevaisuuden oppimistarpeita varten. Digitaalisella kotihoidolla tässä artikkelissa tarkoitetaan niiden kotihoidon palvelujen toteuttamista, joissa hyödynnetään teknologiaa ja digitaalisia laitteita. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kanta-Hämeen hyvinvointialueen kotihoidon ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kotihoidon kanssa. Yhtenä kehittämishaasteena hankkeessa oli, miten vertaisoppimista voitaisiin kehittää ja hyödyntää digitaalisen kotihoidon osaamisen vahvistamisessa. Kehitettäessä digitaalisia palveluja on aina tärkeää muistaa, että teknologian tarkoitus ei ole korvata aitoa ihmiskontaktia asiakkaan elämässä (vrt. Toivonen & Vainionpää, 2019, 183).

Vertaisoppimisen taustaa

Yhtenä kotihoitoon liittyvän osaamisen vahvistamisen lähestymistapana voidaan käyttää vertaisoppimista. Vertaisoppiminenon vuorovaikutuksellinen oppimisen menetelmä, jossa keskeistä on samassa tilanteessa tai roolissa olevien oppijoiden rooli (Keerthirathne, 2020, 6). Vertaisoppimiseen positiivisesti vaikuttavavia tekijöitä ovat esimerkiksi mahdollisuus oppia toiselta ja opettaa toiselle. Vertaisoppimiseen kytkeytyy vahvan vuorovaikutuksellisuuden lisäksi myös viestintätaitojen kehittyminen, vahva motivaatio oppimiseen sekä sitoutuminen oppimisprosessiin. Vertaisoppiminen on vahvasti vuorovaikutuksellinen oppimismenetelmä, joka pohjautuu myös tiimioppimiseen ja jossa oppijat ovat merkityksellisessä sosiaalisessa suhteessa toisiinsa. (Keerthirathne, 2020, 2, 4) Kotihoidon asiakastyöhön yhteisöllinen oppiminen ja osaamisen vahvistaminen kotihoidon tiimeissä ja tiimiorganisaatiossa sopii hyvin.

Vertaisoppiminen on lähikäsite käsitteille yhteistoiminnallinen oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen (Tieteen termipankki, 2026b; Koho ym., 2014, 18–20). Yhteisöllisessä oppimisessa on kyse sosiaalisista prosesseista, joiden kautta oppiminen syntyy. Tämä perustuu siihen, että oppiminen on sosiaalinen tilanne, jossa vuorovaikutus mahdollistaa oppimisen. Yhteisissä sosiaalisissa oppimisprosesseissa oppijoilla on yhteisiä oppimistavoitteita ja päämääriä, joita oppimisprosessilla tavoitellaan. Yhteistoiminnallinen oppiminen jäsentää vertaisoppimista, kun työskennellään yhdessä tyypillisesti pienryhmissä. (Alaniska, 2024, 163).

Puhuttaessa työyhteisössä tapahtuvasta oppimisesta nämä lähikäsitteiden kuvaamat oppimisen ulottuvuudet ovat usein sopivia kuvaamaan myös kotihoidon tiimeissä tapahtuvaa oppimista. Kotihoidon osaamisen ja asiantuntijuuden kasvattamisessa ja kehittämisessä oppijoina ovat sekä ammattilainen, kotihoidon tiimi, työyhteisö ja organisaatio, sekä välillisesti myös kotihoidon asiakas ja hänen läheisensä. Kysymys on siis hyvin moniulotteisesta ilmiöstä, joka aikuisten ja kotihoidon oppimiskonteksteissa noudattaa konstruktivistisen oppimisen piirteitä. (vrt. Kumari & Kumar, 2022, 208)

Vertaisoppimisessa oleellista on oppijoiden aktiivinen osallistuminen, sitoutuminen, vuorovaikutus ja keskustelu. Vertaisoppiminen kehittää erityisesti ymmärrystä opittavista ilmiöistä ja ongelmanratkaisutaitoja. (Keerthirathne, 2020,4) Kotihoidon arjen työssä näiden asioiden kanssa tehdään työtä päivittäin. Kotihoidon ammattilainen työskentelee palvelu- ja hoitotilanteissa useimmiten yksin, joten näiden taitojen merkitys korostuu digitaalisen kotihoidon työssä ja oppimistilanteissa. Kotihoidon työn oppimisessa ammattilaisen mahdollisuus reflektoida arjen työkokemuksiaan näyttelee suurta roolia yksintehtävässä työssä. Tässä yhteydessä reflektio tarkoittaa mielen mahdollisuuksia käydä läpi arjen työtilanteita (Tieteen termipankki, 2026a).

Vertaisoppiminen tapahtuu kahden tai useamman oppijan kesken, joilla on samantyyppinen työtehtävä. Vertaisoppimisprosessin onnistuminen riippuu samalla myös oppimisprosessiin liittyvien toimijoiden rooleista ja valmiudesta vertaisoppimiseen. Vertaisoppimisessa ohjaajan ja ohjattavan tulee olla tietoisia siitä, että vertaisoppiminen sisältää sekä opettamista että oppimista. Kun vertaisoppimis- ja opetusmahdollisuudet toteutetaan oikein, vertaisoppiminen toimii yhtenä tehokkaimmista oppimis- ja opetusmenetelmistä monitoimisen lähestymistapansa ansiosta. (Keerthirathne, 2020,4.) Esimerkiksi Jerkkolan (2024, 55) Pro Gradu -tutkielmassa ammattilaiset näkivät vertaisoppimisen hyödyllisenä tapana oppia sekä asiakastyöskentelyä, tiimityöskentelyä että oman työn suunnittelua.

Vertaisoppiminen kotihoidossa

Kotihoidossa oppimisen haasteena on, miten toteuttaa kiireisessä työyhteisössä oppijoiden kohtaamisia ja sosiaalisia vuorovaikutustilanteita, jotta vertaisoppimista voidaan mahdollistaa. Koska vertaisoppiminen edellyttää oppijoiden yhteistä reflektiota ja opittavien ilmiöiden ja asioiden käsittelyä, voi kotihoidon kiireinen arki ja yksin tehtävä työ tulla näiden kohtaamisten käytännön järjestämisen tielle. Kotihoidon ammattilaiset ovat kuitenkin vuorovaikutuksen asiantuntijoita ammattitaitonsa perusteella, joten heillä olisi sinällään hyvät valmiudet tällaiseen yhteiseen reflektioon. DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeessa pyrittiinkin kehittämään erilaisia vaihtoehtoja vertaisoppimisen mahdollisuuksille.

DigiKH-hankkeessa syntynyttä digitaalisen kotihoidon vertaisoppimisen prosessia on kuvattu kuviossa 1. Kuvattujen kokonaisuuksien erilaiset muodot ja ajankohdat sekä järjestykset voivat vaihdella erilaisista työkonteksteista ja oppimistilanteista riippuen.

Yhteisen tietoperustan muodostaminen ja vahvistaminen digitaalisessa kotihoidossa

DigiKH-hankkeessa oppimisen tavoitteena oli vahvistaa taitoja suhteessa digitaalisten palvelujen tarjontaan, asiakkaan ohjaamiseen sekä omaan teknologiseen kyvykkyyteen. Yhteisiä lähtökohtia tälle kehittämiselle havaittiin löytyvän siitä, miten tiimin ja työyhteisön yhteisen tietoperustan ja ymmärryksen rakentumista tarjottavista digitaalisista palveluista voidaan tukea. Tässä keskeiseksi muodostui pohtia, kuinka näiden tekijöiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin liittyvää osaamista asiakkaan palveluprosessissa voidaan edistää. Lisäksi käytössä olevien ja mahdollisesti myöhemmin käyttöönotettavien teknologioiden tuntemus ja niihin liittyvä asiakkaan ja perheen ohjausosaaminen ovat osaamisen keskeinen lähtökohta.

Hankkeessa järjestettiin noin kerran kuukaudessa samansisältöinen etätyöpaja teemalla “asiakkaan ohjaaminen ja teknologian käyttöönotto” mukana olevien hyvinvointialueiden työntekijöille. Työpajaan osallistui kotihoidon työntekijöitä Kanta-Hämeen ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilta, ja siellä oli tavoitteena käydä läpi henkilöstön kokemuksia ja jakaa ymmärrystä digitaalisista palveluista sekä vaihtaa kokemuksia niiden toteuttamisesta. Lisäksi työpajassa käsiteltiin ikääntyneiden oppimiseen ja ohjaamiseen liittyviä sisältöjä. Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Pystyvä koti oppimis- ja kehittämisympäristöön (Kotiniemi ym., 2022) sekä siellä olevaan teknologiaan tutustuttiin interaktiivisen ThingLink -oppimisalustan kautta keskittyen ryhmäkeskusteluissa teknologioiden hyödyntämiseen teemoissa kuten toimintakyvyn edistäminen ja turvallisuus. Työpajan tarkoitus oli olla lyhyt, puolitoistatuntinen yksittäinen kohtaaminen eri hyvinvointialueiden toimijoiden välillä, minkä jälkeen prosessiin sisältyi jälkeenpäin toteuttava reflektio ja palautekysely.

Lisäksi hankkeessa suunniteltiin ja edelleen kehitettiin näyttöön perustuva, kolmen opintopisteen laajuinen Digitaalisen kotihoidon avainosaajakoulutus(HAMK, n.d.-b). Tämä koulutus toteutettiin hankkeen aikana kaksi kertaa, ja koulutuksen suorittaneille myönnettiin HAMKin osaamismerkki. Myös avainosaajakoulutuksen aikana vaihdettiin oivalluksia ja ajatuksia keskustelufoorumeiden ja seminaarien kautta. (Ojantausta & Sanerma, 2026). Keskeisten osaamisalueiden vahvistamiseksi toteutettiin myös asiantuntijawebinaareja, joiden aihepiirit perustuivat työelämänkumppaneiden esittämiin toiveisiin ja tarpeisiin. Näiden webinaarien tavoitteena oli vahvistaa yhteistä digitaalisen kotihoidon tietoperustaa työyhteisöissä. Webinaarien esityksistä tehtiin myös tallenteet, joista ovat katsottavissa hankkeen internetsivuilla (HAMK, n.d.-a).

Lisäksi myös yhteiset tapaamiset muiden organisaatioiden kanssa, yhteinen reflektio ja kokemusten vaihto palautteen perusteella, jota annettiin DigiKH-hankkeessa toteutetuista koulutuksista, näyttäisi olevan merkityksellistä osaamisen vahvistamisessa. Koska oppiminen edellyttää sosiaalisten prosessien toteutumista opittavan kokonaisuuden äärellä, muodostettavan uuden tiedon käsitteleminen työyhteisössä on välttämätöntä. Uusien digitaalisen kotihoidon avainosaajien rooli voisi olla juuri tällaisen reflektion vahvistamassa ja mahdollistamassa.

Yhteinen oppiminen kotihoidon työpaikoilla

Yhteinen vertaisoppiminen voisi toteutua myös suunniteltujen oppimistoimenpiteiden kohdentumisessa tiimien arkeen.  Kohdennettujen toimenpiteiden suunnittelu edellyttää henkilöstön osaamisen itsearviointia koetun osaamisen vahvistamiseksi. Lisäksi digitaalisessa kotihoidossa perinteisen kotihoidon ja esimerkiksi etäkotihoidon yhteistyö ja uusien, juuri työhön tulleiden, työntekijöiden työhön perehdyttäminen voisi vahvistaa asiakkaan palvelukokonaisuuden ja siihen integroitavien digitaalisten ratkaisujen suunnittelun ja arvioinnin osaamista. Mentoroinnin tai työparityöskentelyn erilaisissa kotihoidon tehtävissä ja tiimeissä on käytännössä havaittu vahvistavan yhteistä ymmärrystä ja kokemustietoperustaa (vrt. Hautsalo ym., 2024, 171–173). Kohdennettuja oppimistoimenpiteitä voidaan suunnitella kotihoidon tiimeille myös erilaisten digitaalisten ratkaisujen avulla.

Vertaiskehittäminen organisaatiossa ja organisaatioiden välillä voisi olla myös yksi mahdollisuus digitaalisen kotihoidon oppimisen kehittämiseen. Kun tässä DigiKH-kehittämishankkeessa pyrittiin luomaan myös mahdollisuuksia digitaalisen kotihoidon hyvien käytäntöjen jakamiselle ja ideoimiselle, havaittiin hankkeesta saatujen kokemusten perusteella, että hyvien käytäntöjen löytäminen ja jakaminen on tuloksellinen oppimisen tapa. Huomattiin myös, että systemaattinen vertaiskehittäminen edellyttää usein erillistä kehittämishanketta myös resurssisyistä, mutta myös kohtaamiset toisen organisaation työntekijöiden kanssa osoittautuivat positiivisiksi oppimiskokemuksiksi.

Näiden toimenpiteiden lisäksi konkreettisiin uusiin teknologioihin tutustuminen osoittautui tässä hankkeessa tärkeäksi. Hankkeessa toteutettiin yhteistä työpajoja kotihoidon palvelujen tarjoajien, teknologiatoimittajien ja hoitotyön opiskelijoiden kesken HAMKin Pystyvä koti-oppimis- ja kehittämisympäristössä. Tiedon ja kokemusten jakaminen erilaisten osallistujien kesken sekä uusien ideoiden ja käyttötapausten kehitteleminen on luovaa yhteistä oppimista, jonka osana hankkeessa toteutettiin kauppakeskustilaisuudet kauppakeskus Lohessa Lohjalla sekä kauppakeskus Goodmanissa Hämeenlinnassa. Lisäksi kampustilaisuuksia järjestettiin sekä HAMKin että Laurean kampuksilla. Näihin tilaisuuksiin osallistui kotihoitoyrityksiä ja teknologitoimittajia, korkeakoulujen hoitotyön opiskelijoita sekä toisen asteen hoitotyön opiskelijoita sekä heidän opettajiaan ja korkeakoulujen opettajia. Kaikki nämä tilaisuudet olivat osaltaan mahdollistamassa erilaisiin teknologioihin tutustumista erilaisten työpajojen kautta. Tässä hankkeessa saadun kokemuksen perusteella koulutuskokonaisuudet kotihoidon arjessa voivat jatkossa olla pieniä oppimiskokonaisuuksia tai MOOC-verkkokurssiopintoja, joiden opiskeleminen voi tapahtua integroituna työpäivään.

Uudet pedagogiset ratkaisut kotihoidon arjen työssä

Euroopan sosiaalirahaston tukemien ESR+ -hankkeiden tarkoituksena on vahvistaa osaamista ja jatkuvaa oppimista työpaikoilla. Pienillä osaamiskokonaisuuksilla – jotka tarkoittavat noin yhden opintopisteen, eli noin 27 tunnin työskentelyä vaativia, opintoja – voidaan vahvistaa kotihoidossa yhteisen tietoperustan rakentamista sekä yhteisen ymmärryksen muodostamista keskeisistä digitaalisiin palveluihin liittyvistä asioista. Tätä edistää myös Digivisio 2030 -hanke, jonka keskeisinä tavoitteina on mahdollistaa oppimista joustavammin erilaisissa ympäristöissä sekä kehittää oppimisen ja koulutuksen laatua (Digivisio 2023, n.d.).

DigiKH-hankkeen kokemuksien perusteella kotihoidossa on mahdollista toimivasti käyttää hyvinkin monenlaisia ratkaisuja. Tässä hankkeessa saadun kokemuksen perusteella koulutuskokonaisuudet kotihoidon arjessa voivat jatkossa olla pieniä oppimiskokonaisuuksia tai MOOC-verkkokurssiopintoja, joiden opiskeleminen voi tapahtua integroituna työpäivään.  Kaikkien näiden ratkaisujen yhteisinä nimittäjinä täytyy kuitenkin olla saavutettavuus ja ketteryys niiden käytössä. Lisäksi ominaisuudet, jotka tukevat henkilöstön vuorovaikutteista opiskelua voivat lisätä yhteistä ja yksilöllistä oppimista. Kotihoidossa osaamisen vahvistamisen tapoja voivat olla erilaiset pienet osaamiskokonaisuudet, sekä MOOC- ja mikro-opinnot, jotka kohdentuvat tunnistettuihin osaamisen tarpeisiin. Lisäksi uusien palveluteknologioiden oppimista ja niiden integrointia asiakkaan palvelu- ja hoitopolkuun voidaan testata ja harjoitella esimerkiksi etäsimulaatioiden avulla. Etäsimulaatioiden vahvuus on lisäksi, että niihin voi osallistua useampi tiimi tai työyhteisö, jotka voivat tuoda niihin sisältöjä omasta työstään. Korkeakoulujen kampusten resurssien hyödyntäminen sekä lähi- että etäratkaisuissa esimerkiksi erilaisten monialaisten työpajojen järjestämisessä voi myös tehostaa oppimista, kuten tässä hankkeessa huomattiin. Lisäksi tulevaisuudessa digitaalisen kotihoidon sisältöalueilla osaamista voisi menestyksekkäästi vahvistaa kotihoidon sisältöjen pelillistämisen ja AR-VR ratkaisujen hyödyntämisen avulla.

Johtopäätökset

Kotihoidon nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien toteutuminen on erityisen tärkeää. Nopean aikavälin haasteena on riittävän monipuolisten oppimissisältöjen rakentaminen sellaiseen muotoon, että kotihoidon hyvinkin erilaisissa tehtävissä toimivat ammattilaiset voivat hyödyntää oppimismahdollisuuksia työhön integroidulla tavalla. Lisäksi yhteisen osaamisen kehittäminen ja keskinäinen osaamisen jakaminen vahvistaa asiakaslähtöistä palvelua. Edellä mainitut pedagogiset ratkaisut olisi nopeasti otettava käyttöön kotihoito-organisaatioiden ja korkeakoulujen välisenä yhteistyönä, jotta kotihoidon muuttuvassa työssä osaava henkilöstö turvaa asiakkaan asiakaslähtöiset ja monipuoliset kotihoidon digitaaliset palvelut.

Kirjoittaja