Työelämä- ja korkeakouluyhteistyö kotihoidon hankkeessa

Johdanto

Ammattikorkeakoululaki velvoittaa ammattikorkeakoulut harjoittamaan muun muassa työelämää ja aluekehitystä edistävää uudistavaa ja soveltavaa tutkimustoimintaa sekä kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Tämä laki edellyttää ammattikorkeakouluja tarjoamaan työelämän tarpeisiin perustuvaa opetusta yhteistyössä työelämän kanssa. (Ammattikorkeakoululaki, 932/2014 § 4 ja § 6) Myös laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021 § 32) velvoittaa hyvinvointialueita osallistumaan kansalliseen ja alueelliseen kehittämistyöhön yhteistyössä koulutustoimintaa harjoittavan organisaation kanssa. Tämä laki ohjaa hyvinvointialueita yhteistyöhön muun muassa ammattikorkeakoulujen kanssa osaamis- ja työvoimatarpeen arvioinnissa sekä ammatillisen osaamisen kehittämisessä.

DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeessa tehtiin tällaista yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja hyvinvointialueen kanssa. Hankkeen keskeinen toiminta kohdistui etäkotihoitoon ja erityisesti muuttuvan kotihoidon osaamistarpeisiin. Hankkeessa oli mukana Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) ja Laurea ammattikorkeakoulu, ja hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ja Kanta-Hämeen hyvinvointialue Oma Häme. Tämän 2,5 vuotta kestäneen hankkeen rahoitti Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+). Tämä artikkeli kuvaa hankkeessa toteutettua hankeyhteistyön prosessia ja siitä saatuja kokemuksia. Hankkeelle haettiin tutkimuseettisen neuvottelukunnan puolto keväällä 2024 kehittämistyön toteuttamiseksi.

Työelämäyhteistyö ja sen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä

Työelämäyhteistyössä voidaan työelämä nähdä koulutuksen kehittäjänä ja vastaavasti oppilaitos voidaan nähdä työelämän kehittäjänä. Opiskelijat saavat työelämässä suoritetuista harjoitteluista tärkeää osaamista itselleen, ja oppilaitokset puolestaan saavat tietoa siitä, millaista osaamista työelämässä kulloinkin tarvitaan (Löf, 2019). Myös asiakasymmärrys on työelämäyhteistyössä tärkeää, ja tällöin onkin oleellista kuunnella yhteistyökumppania ja selvittää heidän tarpeensa, joihin voidaan hankeyhteistyöllä vastata (Klemola ym., 2025).

Vuonna 2018 Työ- ja elinkeinoministeriön ja Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä Korkeakoulujen työelämäyhteistyön tilannekuva tarkasteltiin korkeakoulujen työelämäyhteistyön erilaisia muotoja eurooppalaisen viitekehyksen kautta. Selvityksen tavoitteena oli saada tietoa korkeakoulujen työelämäyhteistyön toteutumisesta tasolla, jossa voidaan tarkastella tutkijoiden ja opetushenkilökunnan välistä yhteistyötä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, mikä tutkijoita ja opetushenkilöstöä työelämäyhteistyössä motivoi ja millaisia haasteita siinä voi esiintyä. (Jääskö ym., 2018, dia 4)

Aineistoa tarkasteluun kerättiin korkeakoulujen johdolta, hallinnolta, tutkijoilta ja opetushenkilökunnalta sekä yrityksiltä. Selvityksessä tarkastellut yhteistyön tasot olivat opetus, tutkimus, osaamisen siirto ja hallinnon taso. Jokaiselle näistä tasoista kuvattiin selvityksessä monia yhteistyön muotoja. Esimerkiksi opetuksen yhtenä osiona kuvattiin työpaikalla tapahtuva oppiminen, tutkimukseen nähtiin kuuluvaksi yhteiset TKI-projektit ja tutkimushankkeet, osaamisen siirtoon sisältyi aluekehittäminen yhteistyössä julkisten kehittämishankkeiden kanssa, ja hallinnon tasolla yhteistyöhön kuului esimerkiksi myös strateginen vaikuttaminen. Tässä strateginen vaikuttaminen tarkoitti korkeakoulun edustajan osallistumista yhteistyöyritysten päätöksentekoon ja neuvonantoon, tai toisin päin. (Jääskö ym., 2018, diat 6, 10, 14)

Selvitystä varten tehdystä kyselystä kävi ilmi, että yritysten syitä yhteistyön tekemiseen olivat erityisesti uusien osaajien rekrytointi, uuden osaamisen ja teknologian hyödyntäminen, oman innovaatiokyvyn kehittäminen, henkilöstön kehittäminen ja korkeakoulun läheinen sijainti (Jääskö ym., 2018,dia 40). Yritysten kokemuksia sidosryhmäyhteistyöstä hyödynnettiin myös Oulun ammattikorkeakoulun toteuttamassa kehittämisprojektissa, joka liittyy sidosryhmäyhteistyön kehittämiseen. Tässä projektissa toteutetun sidosryhmäkuuntelun tuloksena muodostettiin ydinkumppaneiden tarvekartta. Se muodostuu viidestä tarveluokasta, joita ovat koulutuksen kehittäminen, prosessien selkeys, tasalaatuisuus ja systemaattisuus yhteistyön arjessa, viestintä sekä tapahtumat ja verkostot ja muut tarpeet. (Niemelä & Keränen, 2024) Yhteistyötä haittaaviksi tekijöiksi Korkeakoulujen työelämäyhteistyön tilannekuvaa koskevassa selvityksessä yritysten vastaajat kuvasivat erityisesti tilanteet, joissa korkeakoulu ei ole ollut heihin yhteydessä, korkeakoululla ei ole ollut tietoa heidän tarpeistaan, sopiva kontaktihenkilö puuttui, korkeakoulu ei kyennyt reagoimaan ajoissa tarpeisiin, tai ei tiedetty korkeakoulun mahdollisuuksista yhteistyöhön (Jääskö ym., 2018, dia 41).

Hankeyhteistyön prosessi Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeessa

Ennen DigiKH – Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeen alkamista, marraskuussa 2023, hyvinvointialueen kanssa oli toteutettu yhdessä edeltävä hanke ”Digiosaamisen ja työhyvinvoinnin vahvistaminen kotihoidossa” (Digiteko). Kyseisessä aiemmassa hankkeessa selvitettiin kotihoidon työntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttavia ja sitä edistäviä tekijöitä. Hankeyhteistyössä etsittiin myös yhdessä ratkaisuja osaamiseen ja teknologiaan liittyvissä haasteisiin (HAMK, n.d.). Tässä artikkelissa keskitytään käsittelemään DigiKH-hankkeen työpaketin 1, ”Digitaalisuuden osaamistarpeet ja tulevaisuuden osaaminen kotihoidossa”, ja työpaketin 2, ”Ikäteknologiaosaaminen kotihoidossa”, yhteistyön toteutusta hyvinvointialueen ja ammattikorkeakoulujen kanssa.

Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon -hankkeen alkaessa pidettiin Teams-tapaamisia hyvinvointialueen kahden yhteyshenkilön ja hanketoimijoiden kanssa. Näissä tapaamisissa käytiin läpi niin yhteisen työpaketin kuin koko hankkeenkin tavoitteita ja toimenpiteitä, ja lisäksi tapaamisissa selkeytettiin myös hyvinvointialueen tarpeita ja toiveita hankeyhteistyölle. Yhteisiä etätapaamisia järjestettiin hankkeen aikana noin kolmesti vuodessa, ja niissä käytiin läpi hankkeen etenemistä, niistä tuohon mennessä saatuja tuloksia ja päivitettiin suunnitelmiin hyvinvointialueelta saatuja toiveita. Hyvinvointialueen kannalta hankeyhteistyössä tärkeää oli, että alue pääsee itse vaikuttamaan aktiivisesti hankesuunnitteluun. Tämä lisäsi myös hankkeesta saatavia konkreettisia hyötyjä.

Hankkeen ensimmäinen vaihe

Nykytilan kartoittaminen

Hankkeen ensimmäinen työpaketti eteni vaiheittain alla olevan kaavion mukaisesti (kaavio 1). Ensimmäisessä vaiheessa keskusteltiin etäkotihoidon asiakkaille, heidän läheisilleen ja henkilöstölle toteutettavista haastatteluista. Tässä vaiheessa yhteistä keskustelua käytiin muun muassa haastatteluun osallistumisen kriteereistä sekä haastattelun sisällöistä ja toteutuksista. Hyvinvointialueen yhteyshenkilöiden merkitys haastateltavien löytämisessä oli merkittävä, koska heidän toimintansa toi haastatteluun osallistumisen mahdollisuuden kaikkien halukkaiden tietoon. Tämän jälkeen hanketoimijat järjestivät haastattelut yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti niin, että kukaan haastateltavista ei hankkeen toiminnan kautta voi tulla tunnistetuksi.

Nykytilan tulosten hyödyntäminen

Haastattelujen tulosten valmistuttua järjestettiin useita tilaisuuksia, joissa hanketoimijat esittelivät keskeisiä haastattelujen tuloksia. Haastattelut tuottivat hyvinvointialueelle uutta arvokasta laadullista tietoa, joka liittyy kotihoidossa käytettävän kotiin vietävän teknologian käyttöön. Tulokset olivat pohjana myös järjestetyille kolmelle yhteiskehittämisen työpajalle.

Ensimmäisessä työpajassa pohdittiin asiakkaan näkökulmaa etäkotihoidossa. Tarkastelun kohteena oli erityisesti ohjauksen tarve palvelupolun eri vaiheissa. Toisessa työpajassa pohdittiin vahvuuksia ja haasteita hoitajien näkökulmasta sekä sitä, miten näihin haasteisiin voidaan eri aikaväleillä vastata. Kolmannessa työpajassa keskityttiin pohtimaan tulevaisuuden osaamistarpeita tulevaisuusajattelun kautta. Näiden kaikkien työpajojen pohjalta rakennettiin tulevaisuuden osaamistarpeista taulukko, jossa niitä tarkasteltiin niin etäkotihoidon asiakkaan, etäkotihoidon palvelujen tuottamisen, kotihoidossa työskentelyn kuin johtamisenkin näkökulmista. Työpajojen edetessä analysoitiin myös edellisten työpajojen tuotokset mukaan seuraavien työpajojen taustamateriaaleihin. Työpajat koettiin tärkeinä, sillä nämä tilaisuudet tarjosivat mahdollisuuden verkostoitua muiden etäpalveluissa työskentelevien kanssa sekä pysähtyä hetkeksi kehittämisen äärelle.

Hankkeen toinen vaihe

Hankkeen toisessa työpaketissa suunniteltiin ja järjestettiin avainosaajakoulutus, ikäteknologiaan liittyviä etätyöpajoja, ikäteknologiatapahtumia sekä webinaareja. Hankkeen aikana järjestettiin myös kaksi noin neljä kuukautta kestävää avainosaajakoulutusta. Tämän koulutuksen tavoitteena oli lisätä ikäteknologian tuntemusta, suunnittelua, käyttöä ja arviointiosaamista asiakkaan palvelussa. Koulutus oli 3 opintopisteen laajuinen ja siitä sai myös digitaalisen kotihoidon avainosaajaosaamismerkin.

Ikäteknologiaan liittyviä etätyöpajoja järjestettiin useita samansisältöisiä ja jokainen niistä kesti kaksi tuntia. Näissä koulutuksissa käytiin läpi ikäteknologiaa ja ohjausta sekä keskusteltiin aiheeseen liittyvistä kokemuksista eri yksiköissä.

Hankkeen aikana järjestettiin lisäksi useita ikäteknologiatapahtumia, joista kaksi pidettiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ja Laurea-ammattikorkeakoulun alueella. Molempiin näistä tapahtumista osallistui sekä sairaanhoitaja- että lähihoitajaopiskelijoita, joilla lukukauden yhtenä osaamissisältönä olivat kotihoitoon liittyvät aiheet. Tapahtumien aluksi hyvinvointialueen edustajat kertoivat opiskelijoille etäkotihoidosta, mikä saikin useamman opiskelijan miettimään sitä työllistymisen mahdollisuutena tulevaisuudessa. Tapahtumassa oli esillä useita teknologisia ratkaisuja kotiin vietäviin palveluihin. Opiskelijat saivat testata laitteita konkreettisesti ja pohtia niiden soveltuvuutta tiettyihin asiakastilanteisiin. Opiskelijoiden antaman palautteen perusteella nähtiin, että tämä lisäsi huomattavasti heidän tietoisuuttaan käytettävissä olevista teknologioista.

Toinen yhteinen ikäteknologiapäivä järjestettiin kauppakeskus Lohessa Lohjalla, jossa oli näytteilleasettajia eri puolilla kauppakeskusta ja puheenvuoroja tapahtumalavalla. Myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue oli mukana yhtenä näytteilleasettajana ja heidän edustajiaan oli mukana tapahtumalavan esityksissä. Kaiken kaikkiaan tapahtuman tavoitteena oli lisätä niin kansalaisten, opiskelijoiden kuin ammattilaistenkin tietoisuutta kotiin vietävistä palveluista, ja saadun palautteen perusteella tämä vaikuttikin onnistuneen varsin hyvin.

Hankkeen toisen vaiheen aikana järjestettyjen webinaarien tavoitteena oli puolestaan vastata esiin tulleisiin ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. Webinaareja järjestettiin yhteensä kuusi, ja niitä suunniteltaessa huomioitiin hyvinvointialueelta saadut toiveet aiheiden sisällöistä sekä hankkeen alussa toteutetun nykytilan kartoituksen tulokset koetuista osaamistarpeista. Webinaarien aiheina olivat muun muassa mielenterveysasiakkaan tilan arviointi etänä, uhkaavissa tilanteissa toimiminen, vuorovaikutuksen toteuttaminen etänä sekä työnohjauksellinen näkökulma jaksamiseen. Lisäksi webinaareissa esiteltiin muiden hyvinvointialueiden ajankohtaisia kehittämisen kuulumisia. Näistä webinaareista saatiin hyvää palautetta. Aiheet koettiin ajankohtaisiksi ja omassa työssä hyvin hyödynnettäviksi, ja myös tiiviitä esityksiä ja ammattitaitoisia esiintyjiä arvostettiin. Kaiken kaikkiaan järjestettyjen webinaarien ja niiden sisällön on koettu vastanneen kotihoidossa työskentelevien tarpeisiin osaamisen lisäämisestä.

Lopuksi

Hankkeen toteutuksessa ensimmäisenä tavoitteena oli kartoittaa etäkotihoidon asiakkaiden ja siellä työskentelevien hoitajien kokemuksia etäkotihoidosta, sen toteutumisesta ja siihen liittyvistä muuttuvista osaamistarpeista. Tulosten perusteella rakennettiin kuvaukset tulevaisuuden osaamistarpeista etäkotihoidossa niin henkilöstön, asiakkaan, palveluiden kuin organisaationkin näkökulmista. Toisen työpaketin tavoitteena oli lisätä ikäteknologiaosaamista kotihoidossa. Hankkeen aikana kartoitetut osaamistarpeet ohjasivat työpaketin 2 toteutuksen suunnittelua, mikä mahdollisti työpaketin toimenpiteiden sisältöjen kohdentumisen havaittuihin osaamistarpeisiin.

Kotiin vietävä teknologia kehittyy tällä hetkellä valtavaa vauhtia, ja tämän vuoksi siihen liittyvä koulutustarve on suuri. Hankeyhteistyö vastasi osaltaan hyvin tähän haasteeseen, ja niin hanketoimijan kuin hyvinvointialueenkin näkökulmasta onnistunut yhteistyö onkin ollut keskeinen tekijä hankkeen eteenpäin viemisessä. On ollut ilo olla mukana tässä prosessissa. Avoin vuorovaikutus, ajantasainen tiedottaminen ja toistemme näkökulmien huomioiminen ovat vahvistaneet hankkeen sujuvaa toteutusta. Yhteinen työskentely yhteisen tavoitteen eteen on mahdollistanut hienon ja onnistuneen kokonaisuuden.

Kirjoittajat