Pienten osaamiskokonaisuuksien merkitys tulevaisuuden työelämässä

Jatkuva muutos on osa työelämää – työnkuvat muuttuvat ja osaaminen vanhenee entistä nopeammin. Vahva ja kehittyvä osaaminen on niin työntekijän kuin työnantajankin etu, mutta jatkuvassa muutoksessa myös osaamisen vahvistaminen on haasteellista. Pienet osaamiskokonaisuudet, eli ns. mikrotutkinnot (eng. micro-credentials), ovat yksi keskeinen ratkaisu osaamisen lisäämiseen, ja niiden merkitystä korostetaan yhä näkyvämmin myös Suomessa.

Pienet osaamiskokonaisuudet on Euroopan unionin neuvoston (2022) suosituksessa 2022/C 243/02  määritelty lyhyiksi ja tarkasti rajatuiksi opinnoiksi, joiden tavoitteena on tuottaa selkeästi määritelty osaaminen. Ne ovat eri laajuisia koulutuksia, jotka arvioidaan ja joista saa todenteen. Oppija saa niitä suoritettuaan näkyvän todisteen osaamisestaan, jonka merkitystä työnantaja pystyy arvioimaan työtehtävissä.

Pieniä osaamiskokonaisuuksia tuotetaan korkeakoulujen ja työelämän yhteistyössä, ja juuri siksi niiden potentiaali osaamisen vahvistajana on suuri. Kun osaamisvaje tai taitovaatimus nousee esiin, voidaan niihin vastaamiseksi kehittää lyhyempiä kokonaisuuksia, ilman että täytyisi odottaa laajempaa tutkintouudistusta. Tämä tekee korkeakouluista ketterämpiä toimijoita.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on perinteisesti rakentunut selkeiden tutkintojen ympärille: peruskoulutus, toisen asteen opinnot ja korkeakoulututkinnot. Tutkinnon jälkeen koulutuspolku kuitenkin hämärtyy, koska jatkuvalle oppimiselle ei ole ollut yhtä vakiintunutta paikkaa järjestelmässä. Tarjolla on lukuisia erilaisia täydennyskoulutuksia, erikoistumiskoulutuksia ja lyhyitä opintoja, mutta ei selkeää rakennetta tai polkua, jota pitkin osaamista voisi järjestelmällisesti kasvattaa.

Juuri tähän pienet osaamiskokonaisuudet voivat tuoda kaivattua selkeyttä. Ne tarjoavat mahdollisuuden täydentää osaamista joustavasti ja vaiheittain, ilman että tarvitsisi sitoutua uuteen laajaan koulutukseen. Tämä tekee elinikäisestä oppimisesta konkreettisempaa ja vastaa paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.

Voisi ajatella, että siinä missä peruskoulu luo pohjan oppimisen polun alkuvaiheessa, pienet osaamiskokonaisuudet olisivat tulevaisuudessa selkeä valinta polun loppupäässä – joka jatkuu vielä, kun henkilö on jo mukana työelämässä. Tällöin pienet osaamiskokonaisuudet tekisivät jatkuvasta oppimisesta yhtä luontevan ja vakiintuneen osan koulutusjärjestelmää kuin esimerkiksi tutkintokoulutus on jo nyt.

Osaamiskokonaisuudet tutuksi viestinnän keinoin

Jotta osaamiskokonaisuuksista tulee arkipäiväinen ja luotettava vaihtoehto osaamisen kehittämiseen, vaaditaan selkeitä pelisääntöjä, yhteisiä määritelmiä, hyvää työelämäyhteistyötä, läpinäkyvyyttä ja viestintää. Tämä kehittämistyö on jo käynnissä sekä Suomen että koko Euroopan tasolla. Suomessa on parhaillaan meneillään lukuisia pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämishankkeita, joista HAMK osallistuu AMKmicro-hankkeeseen osana 5AMK-verkostoa.

Korkeakouluissa tarvitaan määrätietoista työtä pienten osaamiskokonaisuuksien näkyvyyden lisäämiseksi, jotta ne tulevat tutuksi ja tunnetuksi. Monelle työntekijälle ja työnantajalle käsite on vielä uusi, eikä korkeakoulujen sisälläkään olla täysin samaa mieltä siitä, mitä nämä pienet osaamiskokonaisuudet käytännössä tarkoittavat tai miten niitä voisi hyödyntää. Tietoisuus ja ymmärrys ovat ensimmäinen askel, mutta viestintä ei ole kuitenkaan vain tiedottamista – se on myös vuoropuhelua, jossa korkeakoulut, työelämä ja oppijat yhdessä muovaavat ymmärrystä siitä, mitä jatkuva oppiminen voi parhaimmillaan olla. Tunnettuuden lisääntyminen on ratkaisevaa, jotta pienistä osaamiskokonaisuuksista tulee aidosti vaikuttava osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja työelämää.

On kuitenkin varmaa, että pienet osaamiskokonaisuudet luovat uusia mahdollisuuksia niin yksilölle, työelämälle kuin korkeakouluillekin. Kehittämistä tehdään yhteistyössä, jotta pienet osaamiskokonaisuudet todella saavuttavat potentiaalinsa ja näin mahdollistavat jatkuvan ja elinikäisen oppimisen. Osaavan ja pystyvän henkilöstön avulla organisaatiot voivat siten saavuttaa omat strategiset tavoitteensa ja pysyvät kilpailukykyisinä myös tulevaisuudessa.

Kirjoittajat