Afrikan kehityksen esteenä vanhat johtajat ja korruptio

Kaksisataa Yhdysvaltain dollaria. Siinä summa, jonka Marjory maksoi rajalla viisumista, jota häneltä ei olisi pitänyt vaatia. Passijonossa näemme rahaa passin välissä helpottamassa rajatarkastusta. Vaaleilla on juuri valittu 92-vuotias presidentti, ja toisinaan nähdään vaaleja, joissa on vain yksi ehdokas. Afrikassa yhteen kietoutuvat korruptio, vanhat ja vuosikymmeniä vallassa olleet päättäjät, ja kerta toisensa jälkeen valtakautensa nimellisillä vaaleilla uusivat johtajat, jotka ovat kaikki esteitä maanosan kehitykselle.

Kamerunissa presidentti Paul Biya valittiin lokakuussa kahdeksannelle kaudelleen (Armstrong & Booty, 2025). Presidentti olisi 99-vuotias tämän seitsenvuotiskauden lopussa. Kukaan tuskin ajattelee, että vanha mies, joka lehtitietojen mukaan viettää suurimman osan ajastaan luksushotelleissa Sveitsissä (ks. esim. Dupraz-Dobias, 2019), on enää itse vallan keskiössä. Vuosikymmenien aikana hänen ympärilleen on syntynyt verkosto, jolla ei enää ole halua luopua presidentistään.

Näin on monessa muussakin maassa: Ugandan Museveni on ollut vallassa 39 vuotta, Ruandan Kigame 25 vuotta, ja Päiväntasaajan Guinean Obiang on hänkin toiminut presidenttinä jo 43 vuotta. Vanhoilla miehillä näyttäisi olevan kuristusote Afrikasta (Hannula, 2025).

”Minä olin neljä- tai viisivuotias, kun hänestä tuli presidentti”, sanoo Marjory, AgrBIZZ (2025) hankkeen kamerunilainen koordinaattori. ”En voi äänestää häntä. Mutta monet äänestävät”, hän toteaa. Vaalityöstä ja tulosten väärentämisestä maksetaan joko rahaa tai ruokatavaroita, ja nuoria saadaan kannattajiksi työpaikkoja tai muita etuuksia lupaamalla. ”Köyhyyttä ja lyhytnäköisyyttä käytetään hyväksi”, jatkaa Marjory lakonisesti. Hänen ystävänsä ammuttiin otsalaukauksella vaalien jälkeisissä levottomuuksissa, samaan aikaan kun hankkeen työpaja oli meneillään toisaalla. ”Biyan jälkeensä valtaan nousee mies, joka on vielä pahempi”, hän pohtii surullisena.

Kamerunissa on nuori väestö, jonka mediaani-ikä on 18 vuotta (Worldometer, n.d.). Toisin sanoen 70 % kamerunilaisista on syntynyt sen jälkeen, kun Paul Biyasta tuli yli 40 vuotta sitten presidentti.

Myös Tansanian lokakuiset presidentinvaalit johtivat levottomuuksiin (Bartlett, 2025), samalla tavoin kuin Kamerunissa. Tansaniassa syynä oli se, että ”vaaleissa” oli vain yksi ehdokas (Similä, 2025), ja siellä tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että valtaan tarrautuu nainen. Malawissa taas 70-vuotias presidentti vaihtui rauhanomaisesti 85-vuotiaaseen herraan (Maseko, 2025), joka on jo kerran aikaisemmin ollut samassa virassa.

Afrikan hallinnon tilannetta selvittävän Ibrahim-indeksin (Mo Ibrahim Foundation, n.d.) mukaan korruptio on viime vuosina pahentunut Afrikassa. Korruptiota on kaikilla tasoilla, niin vallan huipulla kuin arjen elämässäkin. Rahalla tasoitetaan esimerkiksi tietä koulutukseen ja nopeutetaan, tai ylipäänsä mahdollistetaan, halutun palvelun saaminen, olkoon kyseessä sitten auton rekisteröinti tai passin tarkastus rajalla. Usein rahaa vaaditaan myös olemattomasta: alussa mainittu kollega oli päässyt rajalla passintarkastuksen läpi ja lasin takana istuva rajavartija oli jo hyväksynyt hänen maahantulonsa, kun häntä lähestyikin toinen, myös virkapukuinen virkailija. Tämä virkailija halusi tarkastaa passin uudelleen ja kertoi, että viisumi on pakollinen. Mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä, vaikka tietää hyvin, ettei tuota viisumia oikeasti tarvita? Vaikka tarpeettomasta viisumista annettiin jopa kuittikin, ei toiminnasta jää jälkiä, jos esimerkiksi kuittivihko on väärennetty siten, että siinä on samat viisumin sarjanumerot kuin alkuperäisessä, eivätkä nämä ”kaksoiskappaleet” mene kirjanpitoon. Osa tätä samaa toimintaa on myös se, että rajalla käsimatkatavaroista löytyy välillä tuliaisia, joita ei kuulemma saisi viedä maasta. Samalla annetaan ymmärtää, että asia voisi kyllä järjestyäkin. Itse olen toistaiseksi selvinnyt näistä tilanteista puhumalla.

Miksi korruptio on sitten pesiytynyt erityisesti Afrikkaan? Tutkimuksessa tätä on selitetty kolonialismilla, joka tuhosi alkuperäiset hallintorakenteet ja muutti arvoja paikallisissa yhteisöissä (ks. esim. Alaba et al., 2024). Myös koulutusjärjestelmät ovat monessa maassa vielä kolonialismin aikana luotujen järjestelmien mukaisia. Kouluissa on vuosikymmeniä opetettu Euroopan jokia ja Euroopan historiaa, ja Afrikan oma historiankirjoitus on vielä ohutta. Suomessa tiedämme omasta historiastamme, että tilinteko menneisyyden kanssa vaatii syvää, pitkällistä ja monipolvista tutkimusta.

Tämän lisäksi Afrikassa on monimutkainen suhde orjuuteen. Yli 10 miljoonan ihmisen epäinhimillinen kohtelu (Lewis, 2025), jota valloittajat johtivat, ei olisi voinut tapahtua ilman, että afrikkalaiset olivat itse mukana sitä mahdollistamassa (Think Africa, 2021). Tuon aikakauden jäljet näkyvät yhä, mikä kävi ilmi kun AgrBIZZ hankkeen työpaja pidettiin Ghanassa Cape Coastin yliopistossa (UCC, n.d.). Siirtomaavallan aikana Kultarannikoksi kutsutun Ghanan rantaviivaa täplittää noin 50 linnoista (Osei-Tutu, 2004), joihin orjia koottiin ja joista heidän lähettiin suunnattoman vaaralliselle merimatkalle. Kun kävimme työpajavierailun aikana yhdessä näistä linnoituksista, siellä näkyi koululaisryhmä tutustumassa paikan historiaan. Aina näin ei ole ollut, vaan sukupolvia on kasvatettu linnoituksen vieressä ilman, että siellä olisi käyty.

Mikä sitten on sen merkitys, että kun kristinusko tuli Afrikkaan, sillä korvattiin paikalliset uskonnot? Kenian ensimmäisen presidentin, Jomo Kenyattan, sanomaksi on kirjattu, vapaasti kääntäen: ”Lähetyssaarnaajat tulivat kädessään Raamattu. Silloin maat olivat vielä meidän. He käskivät meidän sulkea silmämme ja rukoilla. Kun rukouksen jälkeen avasimme silmät, meillä oli kädessämme Raamattu ja maat olivat heillä.” (Staff, 2009). Lisäksi esimerkiksi nobelisti Wangari Maathai muistuttaa, että kristinusko lupaa taivaspaikan sillä, että pyytää syntinsä anteeksi ja uskoo parempaan (Unbowed: A Memoir, 2006). Kaikella tällä on ollut suora vaikutus jokapäiväiseen elämään, etenkin kun afrikkalaiset kirkot ovat suurelta osin karismaattisia kristittyjä liikkeitä, jotka ohjailevat elämää käytännön neuvoilla.

Toisaalta afrikkalaisissa kulttuureissa arvostetaan iän tuomaa viisautta ja näkemystä. Menneisyyttä ja poismenneitä kunnioitetaan vahvasti, toisin kuin Euroopassa, jossa katse on vahvasti tulevaisuudessa. Yhteenkuuluvuuden merkitysestä kertoo myös se, että lojaliteetti omalle etniselle yhteisölle, perheelle, tai omalle hyväntekijälle on vahvempi kuin yhteiskunnan käsitys siitä mikä on oikein tai väärin (Hofstede, n.d.).

Työpajan jälkeen Marjory tarkisti, että lento kotimaahan on vielä olemassa. Hän sanoi päättävänsä uskaltaako matkustaa pääkaupungista omalle kotiseudulleen vasta kun näkee, miten tilanne on siellä kehittynyt. Marjory on työlleen omistautunut ihminen, joka halusi tilanteesta huolimatta ehdottomasti tulla työpajaan koska kokee pystyvänsä vaikuttamaan kasvattamalla nuoria osaajia, jotka voisivat muuttaa hänen maansa tilannetta. Vaikka hän näkee itsensä menetetyn sukupolven edustajana, hän tuli työpajaan omaa turvallisuuttaan uhmaten. Voimme vain nöyränä ihailla ja antaa tukemme niin sydämellämme kuin järjellämme Marjorylle ja hänen kaltaisilleen.

Kirjoittajat