Ammattiviljelyn tuottaman kompostin suotonesteessä on arvokkaita ravinteita – miten ne saataisiin hyötykäyttöön?

Suotovesi on kompostista valuvaa tai tihkuvaa nestettä, joka syntyy sateen tai kasvijätteen hajoamisen seurauksena.  Kasviperäistä sivuvirtaa syntyy aina viljelyn ja kasvisten jalostuksen yhteydessä. Ammattiviljelyssä kompostoitavan materiaalin määrä on niin suuri, että valitulla kompostointitavalla on vaikutusta suotoveden määrään, ympäristöön ja yrittäjän talouteen. Kompostin suotonesteen sisältämien ravinteiden hyödyntäminen on yksi kehityskohta suomalaisessa kasvinviljelyssä. Kompostin suotoneste sisältää arvokkaita ravinteita, jotka olisi hyvä saada hyötykäyttöön mahdollisimman tarkasti.

Menetelmät suotoveden sisältämien ravinteiden talteenottoon eivät vielä toistaiseksi ole riittävän tehokkaita. Lisää tutkimusta tarvitaan. Tehokkaammat talteenottomenetelmät mahdollistaisivat ravinteiden, kuten kaliumin ja fosforin, kierrättämisen takaisin viljelyyn, jolloin lannoitevalmisteiden käyttötarve vähenisi. Ravinteiden talteenottoa tehostamalla voitaisiin myös osaltaan vähentää kaivoksista louhittavan kaliumin ja fosforin tarvetta.

Miksi viljelijän kannattaa kompostoida?

Kasvihuoneviljelyn, vihannesten varastoinnin, kasvisten ja perunan kuorinnan yhteydessä syntyy suuria määriä kasviperäistä sivuvirtaa eli biomassaa. Kohtuullisia määriä kasvihuoneviljelyssä syntyvää kasvinjätettä voidaan levittää ja muokata omaan peltoon. Se on mahdollista ainoastaan sopivana levitysaikana. Useimmissa tapauksissa biomassaa pitää myös käsitellä ennen sen hyödyntämistä, ja yksi vaihtoehto on kompostointi.

Kompostoinnin avulla saavutetaan monia etuja. Esimerkiksi ravinteet saadaan kasveille käyttökelpoisempaan muotoon, ja kasvitautien leviämisen riski pienenee. Biomassan tilavuus pienenee merkittävästi. Usein kompostointi on mahdollista tehdä paikallisesti, jolloin kuljetuksia ei tarvita. Lisäksi syntyvän kompostin ravinteet ja hiili voidaan hyödyntää paikallisesti viljelyssä. Samalla voidaan parantaa maaperän biologista kasvukuntoa.

Tiloilla tapahtuva aumakompostointi, eli biomassan kompostointi pitkissä kasoissa, pienentää kasvitautien leviämisen vaaraa. Siitä huolimatta riskit kasvitautien leviämiselle ovat suuret. Kasvisuojelun näkökulmasta ei ole suositeltavaa käyttää esimerkiksi kasvihuoneviljelyn sivuvirrasta tehtyä kompostia kasvihuoneviljelyn kasvualustana.

Korkeassa lämpötilassa tapahtuvassa hallitussa kompostoinnissa tapahtuu hygienisoituminen, jolloin valmis komposti ei sisällä enää taudinaiheuttajia. Joidenkin kokeiden mukaan esimerkiksi salaatin viljelyssä ei ole esiintynyt juuristotautia aiheuttavaa Pythium-munasientä, mutta laajemmat kokemukset aiheesta puuttuvat vielä. Pythium- munasienen kasvaminen juuristossa aiheuttaa juurten ruskettumista ja lopulta koko kasvin nuutumisen (Kuusisto, 2024). Monien kasvintuhoojien esiintyminen on heimokohtaista, joten useimpia komposteja voidaan käyttää peltoviljelyssä varsin riskittömästi, kunhan kompostin raaka-aine ja viljelykasvi ovat eri heimoon kuuluvia.

Kompostointia ja orgaanisten lannoitteiden käyttöä ohjataan

Oman kunnan ympäristönsuojeluviranomainen antaa ohjeet viranomaisten vaatimuksista kompostoinnin toteutusta varten. Yleensä ilmoituksen teko riittää, mutta toiminnan sijainti ja käsiteltävät määrät vaikuttavat vaatimuksiin. Ympäristölupa vaaditaan, kun toiminta on ammatti- tai laitosmaista. Jos käsiteltävä määrä on yli 20 000 tonnia vuodessa, luvan käsittelee aluehallintovirasto (Länsirannikon ympäristöyksikkö, 2020).

Nitraattiasetuksen (Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014) tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä maa- ja puutarhataloudessa käytettävän lannan ja lannoitteiden käytöstä aiheutuvia päästöjä. Asetuksessa säädetään muun muassa orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoinnista, levityksestä ja käytettävän typen määrästä. Kokonaistyppeä saa käyttää enintään 170 kg/ ha/v. Lisäksi liukoiselle typelle on asetettu kasvilajikohtaiset enimmäismäärät.

Käytössä pitää huomioida myös 64/2023 Valtioneuvoston asetus fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä. Ympäristökorvausta saavien viljelijöiden pitää huomioida ympäristösitoumuksen tila- ja lohkokohtaiset toimenpiteet (Ruokavirasto, 2025).

Jos kompostia myydään tai luovutetaan oman tilan ulkopuolelle, toiminnassa pitää noudattaa lannoitelakia (711/2022), jossa säädellään lannoitevalmisteiden valmistusta, varastointia, markkinoille saattamista ja käyttöä.

Suotonesteen määrää voidaan vähentää

Kompostin suotonesteen hallitsematon valuminen on ympäristön kannalta haitallista. Ravinnepäästöt voivat pilata pohjavettä ja aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Typpi ja fosfori rehevöittävät vesistöjä. Suurien suotonestemäärien varastoiminen sopivaan levityksen ajankohtaan asti vaatii suuret ja kalliit säiliöt.

Kasvihuonevihannesviljelyssä tomaatin, paprikan sekä munakoison taimet ja kasvualusta vaihdetaan yleensä kerran vuodessa. Kurkkua viljeltäessä istutuksia on 1–4 kertaa vuodessa viljelytavasta riippuen. Kasvustoa vaihdettaessa kastelu lopetetaan riittävän ajoissa, jotta kasvualustan kosteus ehtii laskea ennen raivausta. Samalla kasvuston vesipitoisuus pienenee.  Kun kompostoitava materiaali on kuivempaa, suotonesteen määrä vähenee. Aumakompostointi sateelta suojassa katteen alla vähentää valuman määrää tehokkaasti. Kun kompostointi tehdään tiiviin pohjan päällä, saadaan suotoneste kerättyä talteen. Sopivan kaadon avulla se saadaan valumaan suoraan varastosäiliöön tai vaihtoehtoisesti neste voidaan pumpata talteen keräilykaivon kautta. Levitys omalle pellolle tehdään siihen sopivana ajankohtana.

Suotonesteen määrää ja valumista voitaisiin rajoittaa myös kuivaamalla. Esimerkiksi puhdistamolietteitä on kuivattu infrapunakuivaimella (Nanopar, n.d.). Kasvinjätekompostin kuivaaminen pienentäisi sen tilavuutta ja lopettaisi suotonesteen valumisen. Valmiin tuotteen varastointi kylmässä hallissa onnistuu helposti. Vaikka vakuumiavusteista kuivainta käytettäessä energiaa kuluisi ainoastaan 2 kWh / haihdutettu litra vettä, tarvittava energiamäärä on kuitenkin suuri. Investointi laitteistoon ja energian oston aiheuttama kustannus rajoittaa menetelmän käytön mahdollisuutta.

Suotonesteen typpi ammoniumsulfaattina talteen

Suotonesteen sisältämä typpi ja fosfori voidaan myös ottaa talteen. Esimerkiksi NPHarvest-niminen yritys kertoo kehittäneensä tähän tarkoitukseen puhdistusmenetelmän, jossa kemiallisin menetelmin saadaan nesteestä erotettua ammoniumsulfaattia ja lietteessä olevia kalsiumfosfaatteja. Liete voidaan kuivata lannoitteeksi. (NPHarvest, n.d.)

Ammoniumsulfaattia käytetään lannoitteena nurmikoilla ja heinänurmilla.  Ammoniumsulfaatilla on myös maaperää happamoittava vaikutus, joten se sopii myös happaman maan kasveille. Koska ammoniumsulfaatti sisältää typen lisäksi rikkiä, sen käyttömäärää laskettaessa pitää huomioida myös kasvikohtainen rikin tarve.

Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen säästää luonnonvaroja

Suotonesteen sisältämät ravinteet voidaan hyödyntää monia eri tekniikoita käyttäen. Tapauskohtaisella suunnittelulla voidaan varmistaa, mikä ratkaisu soveltuu parhaiten kullekin tilalle. Yrityskohtaista ratkaisua mietittäessä pitää ottaa huomioon viranomaisten ohjeet, kasvitautien leviämiseen liittyvät riskit ja ratkaisun taloudellisuus. Ravinteiden hyötykäytön lisääminen ja tarkentaminen vähentää kaivoksista louhittavien fosforin ja kaliumin sekä fossiilisten typpilannoitteiden tarvetta.

Kirjoittajat