Suomessa syntyy vuosittain suuria määriä maa- ja metsätalouden sivuvirtoja. Nykyisellään ne päätyvät polttoon tai niitä ei muuten täysin hyödynnetä, jolloin biomassojen sisältämä hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Mikäli edes osasta alihyödynnetyistä sivuvirroista tuotettaisiin biohiiltä, voisi tällä olla merkittävä vaikutus Suomen maankäyttösektorin hiilensidontaan.
Kun eliöt sitovat ilmakehässä olevaa hiilidioksidia osaksi itseään, puhutaan hiilinielusta (kuva 1). Maailman mittakaavassa merkittäviä hiilen nieluja ovat valtameret, suot ja laajat metsäalueet. Suomen maankäyttösektorin nielut ovat viime vuosina romahtaneet, ensimmäisen kerran ne muuttuivat nieluista päästölähteiksi jo vuonna 2018. Ilmastolain (423/2022) mukaan Suomen on oltava vuonna 2035 hiilineutraali, eli päästöjen ja nielujen on oltava yhtä suuret. Tavoite edellyttää, että päästöjä on leikattava rajusti joka sektorilla ja maankäyttösektorin nieluja on vahvistettava merkittävästi. Maankäyttösektorin nykytilan ja tavoitteen välisen kuilun kuromisessa avuksi voivat tulla ns. tekniset hiilinielut vuoden 2030 jälkeen (ks. Kujanpää ym., 2023; Laine ym., 2024). Tekniset nielut ottavat hiilidioksidin talteen sitä vapauttavista lähteistä, kuten poltosta syntyvistä kaasuista, ja varastoivat sen esimerkiksi maaperään. Biohiili lukeutuu teknisiin nieluihin, mistä syystä myös biohiiliperäisillä hiilenpoistoilla voidaan EU:n vuonna 2024 hyväksymän hiilenpoistojen CRCF-sertifiointikehikon (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, 2024/3012) mahdollistamana vaikuttaa Suomen ilmastotavoitteiden täyttymiseen.
Biohiilellä kasvua maankäyttösektorin hiilitaseeseen
Maankäyttösektorin hiilitaseeseen voitaneen siis tulevaisuudessa vaikuttaa maankäyttösektorille kaavailtujen ilmastotoimien kuten hakkuiden vähentämisen tai turvepeltojen ilmastokestävän käytön lisäksi teknisillä nieluilla. Hiilitase kuvaa, kuinka paljon hiiltä tai hiilidioksidia jokin alue tai sektori sitoo tai tuottaa. Jos hiiltä sitoutuu enemmän kuin sitä vapautuu, puhutaan hiilinielusta. Jos taas vapautuu enemmän kuin sitoutuu, kyseessä on päästölähde.
Maankäyttösektorin hiilinielut ovat pienentyneet, koska hakkuita on lisätty ja laskentatavat tarkentuneet. Jos EU hyväksyy uudet laskentatavat, Suomen vuoden 2030 tavoite tulee olemaan -3,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (kuva 2) eli Mt CO2e aiemman -17,8 Mt CO2e sijaan. Ilmastopaneelin julkaiseman raportin (Suomen ilmastopaneeli, 2025; Seppälä ym., 2025) mukaan vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite puolestaan olisi mahdollista saavuttaa 18 Mt CO2e päästötasolla ja vastaavasti -18 Mt CO2e nielutasolla. Tähän -18 Mt CO2e nielutasoon on sisällytetty teknisille nieluille -3,4 Mt CO2e osuus, joista -0,4 Mt CO2e on osoitettu biohiilelle.
Biohiilen hyväksilukeminen hiilenpoistoksi edellyttää, että biohiili laitetaan pysyvään käyttöön, kuten pelloille, kasvualustoihin tai vaikka betonin sidosaineeksi, ja että se täyttää EU:n hiilenpoistojen sertifiointikehikon muut laatukriteerit. Siten lisäämällä EU:ssa sertifioitua biohiiltä esimerkiksi maanparannustarkoituksessa peltoon tai kasvualustaan kasvihuoneissa voi jokainen maanviljelijä ja metsänhoitaja vaikuttaa maankäyttösektorin kasvihuonekaasutaseeseen.
Sivuvirroissa piilevä potentiaali
Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteisessä BioKanta-hankkeessa tehdyn opinnäytetyön tutkimustulosten (Yrjönen, 2025) mukaan maa- ja metsätalouden sivuvirroissa piilee suuri hiilensidontapotentiaali, mikäli esimerkiksi nykyisellään polttokäyttöön meneviä sivuvirtoja alettaisiin ohjata enemmän biohiilen tuotantoon. Sivuvirtojen hiilensidontapotentiaali laskettiin biomassojen kemiallisten ominaisuuksien (C, H, H/Corg -suhde) perusteella hyödyntämällä Woolfin ym. (2021) kehittämää laskukaavaa. Teknistaloudellisesti suurin hiilensidontapotentiaalipotentiaali piilee energiapuulla ja havupuun latvusmassalla (30 % kaikesta syntyvästä sivuvirrasta) sekä saha- ja selluteollisuuden kuorella (50 % kaikesta syntyvästä sivuvirrasta). Myös oljen (20 %) ja hevosenlannan biohiiletyksessä piilee merkittävä potentiaali (30 %). (Yrjönen, 2025)
Yhteensä näiden sivuvirtojen teknistaloudellinen hiilensidontapotentiaali biohiiletettynä olisi peräti -3,9 Mt CO2e, josta puunkuoren, oljen ja hevosenlannan osuus -1,6 Mt CO2e. Teknisille nieluille kaavailtu osuus (-3,4 Mt CO2e) voitaisiin kattaa yksinomaan biohiilellä, mikäli maa- ja metsätalouden sivuvirtoja ohjattaisiin markkinaehtoisesti aiempaa suurempia määriä biohiilen tuotantoon. Tämä myös edellyttäisi biohiilen tuotannon merkittävää kasvua Suomessa. (Yrjönen, 2025)
Tapausesimerkkinä Yrjönen (2025) tutki pyrolysoidun hevosenlannan hiilensidontapotentiaalia yhden 50 hevosen tilan mittakaavassa. Pyrolyysi eli biohiiletys tarkoittaa kemiallista prosessia, jossa orgaanisia aineita hajotetaan kuumentamalla vähähappisissa olosuhteissa. Lantabiohiilestä analysoituja tuloksia hyödyntämällä hevostilan laskennalliseksi hiilensidontapotentiaaliksi saatiin 142 t CO2e vuodessa. Tämä luku on ns. bruttoarvo, josta tulee vielä vähentää biohiilen tuotannosta aiheutuvat elinkaaripäästöt. Niiden minimoimiseksi biohiililaitoksen tulee sijaita lähellä lantabiomassan synty- sekä biohiilen loppusijoituspaikkaa, itse pyrolyysiprosessin päästöt ovat tyypillisesti hyvin maltilliset. Pienikin biohiililaitos syö helposti useamman keskikokoisen tilan vuosituotannon verran lantaa, joten pyöriäkseen ympärivuotisesti laitoksen tulisi vastaanottaa biomassaa lähialueilta laajemminkin. (Yrjönen, 2025)
Hevostilojen tuottaman lannan pyrolysointi voisi olla järkevää erityisesti sellaisilla alueilla, joilla kaikki lanta ei muuten päädy suoraan peltoon lannoituskäyttöön eikä lannalle löydy paikallisia prosessointimahdollisuuksia. Lannan sisältämät ravinteet häviävät tai muuntuvat kasveille käyttökelvottomaan muotoon pyrolyysissa, joten biohiilen rooli onkin suurelta osin maanparannusaineena edistämässä maan rakennetta ja vedenpidätyskykyä. Jotta varmistetaan, että kasveille riittää ravinteita, esimerkiksi typpeä, tulee biohiilen kanssa lisätä ravinteet erilaisten lannoitevalmisteiden muodossa. Jotta biohiilen maanparannusvaikutukset sekä lannan maanparannus- ja ravinnehyödyt maaperälle saadaan yhtäaikaisesti käyttöön, olisi lanta ja biohiili järkevää sekoittaa keskenään. (Yrjönen, 2025)
Biomassojen saatavuus muuttuu
Biohiilituotanto voi aiheuttaa kysyntämuutoksia ja biomassavirtojen uudelleenohjautumista, joten olisi tärkeää tunnistaa vain aidosti hyödyntämättömät sivuvirrat. Peltobiomassojen kasvatus voi kilpailla peltopinta-alasta ruuantuotannon kanssa (ks. Pahkala & Lötjönen, 2015). Saha- ja selluteollisuuden kuorta ohjataan nykyisellään energiakäyttöön (ks. Tulensalo, 2024), mutta samaan aikaan kaukolämpölaitokset ovat vaihtamassa puun poltosta sähkökattiloihin – metsäbiomassaa voi siis olla jatkossa enemmän saatavilla. Uusiutuvan energian direktiivi RED III (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2023/2413) velvoittaa lisäämään uusiutuvien polttoaineiden osuutta energiantuotannossa ja tarkentaa kestävyysvaatimuksia, joten biomassoille riittänee kysyntää tulevaisuudessa entistä enemmän.
Puun saatavuutta säätelevät viime kädessä metsäomistajien myyntihalukkuus ja yleinen markkinatilanne. Viime vuosina Suomen puubiomassamarkkinoita on heilauttanut erityisesti puuntuonnin loppuminen Venäjältä Ukrainan sodan seurauksena. Samaan aikaan uusia sellu- ja biotuotetehtaita on perustettu, joten hakkuupaine on kasvanut. Etelä-Suomessa puunkorjuu onkin ylittänyt suurimman kestävän hakkuupotentiaalin, ja välillä muuallakin hakkuut ovat suuntautuneet täysin väärin luonnon- ja aarniometsiin (ks. Frilander, 2025). Laskennallista kestävien hakkuiden potentiaalia ei ole kuitenkaan saavutettu, vaan sitä on jäänyt käyttämättä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Puubiomassan kestäviä käyttökohteita olisivat pitkäikäiset puutuotteet sekä biohiili. Biohiilen tuotanto voitaisiin liittää vihreään energiasiirtymään, sillä biohiilen tuotannossa syntyy lämpöenergiaa kestävällä tavalla. Maankäyttösektorin ei siis tarvitse tehdä valintaa hiilensidonnan ja energiantuotannon välillä, vaan niitä voitaisiin edistää yhdessä. Samalla hajautettu energiantuotanto tukee huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. (Yrjönen, 2025) Biohiiltä voidaan muun muassa käyttää peltoviljelyssä lisäämään pellon mikrobitoimintaa ja kasvuvoimaa, lisätä sidosaineena betoniin, käyttää energiantuotannossa (ks. Korpijärvi ym., 2021) tai lisätä parantamaan metaanintuottoa biokaasuprosessissa (ks. Rahman ym., 2024). Yksin näiden hyötyjen vuoksi biohiilen tuottaminen sivuvirroista on sekä ympäristölle että yhteiskunnalle järkevää.
Lähteet
- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2023/2413. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:L_202302413
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2024/3012. http://data.europa.eu/eli/reg/2024/3012/oj/eng
- Frilander, J. (22.8.2025). Järjestö: UPM keitti harvinaisesta luonnonmetsästä sellua – jäi kiinni, kun aktivistit seurasivat puukuormaa. Yle. https://yle.fi/a/74-20178686
- Ilmastolaki 423/2022. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2022/423
- Korpijärvi, K., Björnström, M., Karlsson, M., Raitila, J., Virkkunen, M. & Hurskainen, M. (2021). Biohiilen valmistus ja käyttö turvetta korvaavana tukipolttoaineena bioenergian tuotannossa. VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tutkimusraportti No. VTT-R-717-21. https://cris.vtt.fi/ws/portalfiles/portal/52613617/VTT_Tutkimusraportti_BioTur21_VTT_R_717_21_Final.pdf
- Kujanpää, L., Reznichenko, A., Saastamoinen, H., Mäkikouri, S., Soimakallio, S., Tynkkynen, O., Lehtonen, J., Wirtanen, T., Linjala, O., Similä, L., Keränen, J. T., Salo, E., Elfving, J., & Koponen, K. (2023). Carbon dioxide use and removal: Prospects and policies. Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities 2023:19. Valtioneuvosto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-197-1
- Laine, A., Ahonen, H.-M., Pakkala, A., Mäntylä, I., Noro, K., Halonen, M., Laininen, J., Laturi, J., Kinnunen, P. & Aalto, L. (2024). Vapaaehtoisten ilmastotoimien rooli ja kansainvälisen viitekehyksen muutoksen vaikutukset Suomelle. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 2024:31. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-344-9
- Pahkala, K., & Lötjönen, T. (toim.). (2015). Peltobiomassat tulevaisuuden energiaresursseina. Luonnonvarakeskus. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, 55/2015. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-111-2
- Rahman Z., Asadi, M., Ankley, P., Esser, M., Brinkmann, M., Soltan, J. & McPhedran, K. (2024). Sustainable Enhancement of Biogas Production from a Cold-Region Municipal Wastewater Anaerobic Digestion Process Using Optimized Sludge-derived and Commercial Biochar Additives. Journal of Cleaner Production (478), 143948. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2024.143948
- Seppälä, J., Ahlvik, L., Lehtonen, A., Leino, M., Mosley, F., Mäkipää, R., Ollikainen, M., Salo, M., Soimakallio, S., Toiviainen, A., Vesa, S. & Vikfors, S. (2025). Arvio Suomen maankäyttösektorin tilanteesta – Tarkastelussa EU:n LULUCF-velvoitekaudet 2021–2025 ja 2026–2030. Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2025. https://doi.org/10.31885/9789527457344
- Suomen ilmastopaneeli. (2025). Suomen hiilineutraaliuspolku – Arvio hiilineutraaliuden saavuttamisesta ja sen keinoista. Suomen ilmastopaneelin julkaisuja 1/2025. https://doi.org/10.31885/9789527457337
- Tulensalo, I. (2024). Uusiutuvan energian hankkeiden menettelykäsikirja : vaikuttavuuden arvioiminen [opinnäytetyö, Vaasan ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401231689
- Woolf, D., Lehmann, J., Ogle, S., Kishimoto-Mo, A. W., McConkey, B. & Baldock, J. (2021). Greenhouse Gas Inventory Model for Biochar Additions to Soil. Environmental Science & Technology, 55(21), 14795–14805. https://doi.org/10.1021/acs.est.1c02425
- Yrjönen, A. (2025). Pyrolysoitujen maa- ja metsätalouden sivuvirtojen hiilensidontapotentiaali ja mahdollisuus vaikuttaa Suomen ilmastotavoitteisiin [opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060621302
Kirjoittajat
Anna Yrjönen
Yrjönen työskentelee biohiilen ja hiilensidonnan parissa, ja hän teki opinnäytetyönsä Suomen alihyödynnettyjen maa- ja metsätaloussivuvirtojen hiilensidontapotentiaalista. Yrjönen uskoo, että kestävyyskriteerit täyttäviä biomassoja tulisi valjastaa biohiilen tuotantoon teknisten hiilinielujen merkityksen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi kasvaessa lähivuosina.
Pirita Rantala
Projektiasiantuntija
Teen kaikenlaisia hankehommia HAMKissa. Taustakoulutukseltani olen ympäristötieteilijä / -biologi, joten tutuinta minulle ovat elävän luonnon biologiset, kemialliset ja fysikaaliset ilmiöt sekä ihmisläheinen ympäristöterveys. Sittemmin olen…
BioKanta
HAMKin ja Luken yhteishanke ”Biokaasua hiiliviisaasti ja ravinteet kiertoon Kanta-Hämeessä” eli BioKanta edistää biokaasuinvestointien onnistunutta toteutumista yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Hankkeessa huomioidaan erilaiset laitosratkaisut ja alueelliset tarpeet sekä tuotetaan ohjeistusta investoijille ja tutkimustietoa prosessointiin. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta.
Julkaisun tiedot
Pysyvä osoite
Lisenssi
Avainsanat
Viittausohje
Kestävyyttä, ravinteita ja energiaa biokaasusta
Maatalouden sivuvirroissa, kuten lannassa ja nurmibiomassoissa, on arvioitu olevan suurin hyödyntämätön biokaasupotentiaali koko Suomen tasolla.
Tämä kokoelmajulkaisu tarjoaa näkökulmia biokaasun hyödyntämiseen.
Kokoelma sisältää myös seuraavat julkaisut:
- Mikrobien näkymätön yhteistyö – näin biokaasua syntyy maatilan sivuvirroista Näkökulmia
- Maatilamittakaavan biokaasulaitoksen hyödyt pienille tiloille Näkökulmia
- Kuivamädätys nousee vaihtoehdoksi Kanta-Hämeessä Näkökulmia
- Biokaasulaitoksen sijainti ja logistiikka Näkökulmia
- Keskitetyn biokaasulaitoksen ravinnetuotteet Kanta-Hämeessä Näkökulmia
- Vieraslajien hyödyntäminen biokaasuprosessissa Näkökulmia
- Kestävä biokaasulaitos rakennetaan yhdessä yhteisön kanssa Näkökulmia