Etiopia – köyhä ja kasvava kahvin kotimaa

Palavan puuhiilen lämmin tuoksu toivottaa sisälle hotellin aamiaishuoneeseen. Etiopiassa luonnonvaraisena kasvava kahvi on ollut maan tärkein vientituote jo vuosisatojen ajan (Tamru et al., 2024). Legendan mukaan sen käytön keksi kahdeksannella vuosisadalla nuori Kaldi-niminen vuohipaimen, joka huomasi vuohiensa käyttäytyvän hassusti syötyään tuntemattomia punaisia marjoja (”Origin & Story: Ethiopian Coffee,” n.d.). Vuohipaimen maistoi marjoja itsekin, ja huomasi niiden piristävän vaikutuksen. Paimen jakoi huomionsa munkkien kanssa, ja nämä keksivät upottaa marjat kuumaan veteen. Juoma antoi munkeille energiaa rukoilla läpi yön. Ensimmäiset vuosisadat kahvin papuja kerättiin villipensaista, mutta jo 1400-luvulla alkoi kahvin viljely.

Vaikka Etiopian talous kasvaa vauhdilla (”World Bank Group in Ethiopia,” 2025), Kenia näyttää ohittavan Etiopian talouden suuruudessa (Omondi, 2025), ja talouskasvusta huolimatta Etiopia on köyhä maa. Alle viisivuotiasta lapsista yli puolet on aliravittuja ja kymmenet miljoonat tarvitsevat ruoka-apua. USAID on ollut yksi suurista avun tarjoajista, mutta nyt myös tämän avun tulevaisuus näyttää epävarmalta (Arvonen, 2025).

Addis Abeba, amharan kielellä uusi kukka, on miljoonakaupunki, jossa kehittyvän maan ristiriitaisuudet ovat räikeästi läsnä joka hetkessä. Maailman parhaisiin kestävyysjuoksijoihin luettavan Haile Gerbselassien perustaman loistohotellin edessä kyyhöttää epätoivoa henkivä, kasaan lysähtänyt kerjäläisnainen, ja aivan hotellin vieressä on slummialue. Kiinalaisten rakentamalle lentokentälle puolestaan vie viisikaistainen tie, jota reunustavat kaksisuuntaiset pyörätiet ja jalkakäytävät, ja hallintokortteissa rakennukset ovat upeiden palmujen reunustamien katujen varsilla. Itä-Afrikan korkein rakennus on hallituksen omistaman pankin pääkonttori, joka taas sijaitsee huonomaisen markkinapaikan rinnalla. Missään muussa Afrikassa kasvavassa kaupungissa ei taida olla yhtä paljon rakennustyömaita. Katujen leventämisen ja uusien pilvenpiirtäjien tieltä revitään vanhoja rakennuksia.

Vaikka lyhyillä taksimatkoilla ei syvällisiin keskusteluihin taksikuskien kanssa päästäkään, murretulla englannilla monet kuitenkin sanailevat varovasti valtavasta epätasa-arvosta, ja näköalattomuus kuultaa läpi monien puheista.

Me suomalaiset pidämme laadukasta koulutusta ihmisten osaamisen ja vahvojen yhteiskunnan rakenteiden lähtökohtana. Vielä vuonna 1990 Etiopiassa oli vain kaksi julkista yliopistoa. Korkeakoulutusta haluttiin lisää, ja nyt julkisia yliopistoja on 47 ja yksityisiä 270. Valtavista ikäluokista yliopistoon opiskelemaan pääsee alle kymmenesosa. (Adamu, 2025)

Etiopialainen todellisuus on tätä: ennen yliopistoihin otettiin niin paljon opiskelijoita kuin tiedekunnat mukavasti pystyivät ottamaan sisään. Pari vuotta sitten hallitus sääti, että yliopistoihin pääsevät vain ne, joilla on lukiota vastaavan koulun kaikista aineista vähintään 50 prosentin osaamisesta kertova arvosana. Tämän seurauksena yliopistoon opiskelemaan pääsevien määrä on romahtanut.

Mistä tämä kertoo? Ainakin kouluista, joissa oppiminen on huonoa, opettajista, joiden opetustaidot ovat vajavaisia, yhteiskunnan turvattomuudesta, perheiden köyhyydestä, ja huonosta taloustilanteesta.

Lehdistön sananvapausindeksissä (Reporters Without Borders, 2025) Etiopia on sijalla 145 – indeksissä on 180 valtiota. Sanomalehtiä lukemalla maan tilanteesta saa siis hyvin vähän tietoa, eikä Etiopia ole kansalais- tai poliittisilta oikeuksiltaan vapaa maa (”Ethiopia: Freedom in the World 2025 Country Report,” 2025). Täälläkin kuitenkin kaikilla näyttää olevan puhelin kädessä, eli ehkä sosiaalinen media on se todellinen tiedonlähde sanomalehtien sijaan.

Nykyinen Etiopia on hallitusmuodoltaan demokraattinen liittotasavalta. EU-hankkeiden koordinaattorien konferenssi järjestettiin maan viimeisen keisarin Haile Selassien palatsissa (Delegation of the European Union to Ethiopia, 2025). Palatsin seinällä on valokuva taistelijoista, jotka vastustivat italialaisten valloitusta (”Italo-Ethiopian War,” n.d.), ja keisarin kylpyhuoneessa on italialaista marmoria ja vaaleansiniset posliinialtaat, nekin Italiasta. Palatsissa on salakäytävä pakenemista varten, mutta sitä ei koskaan käytetty, vaikka valta vaihtuikin sotilasvallankaappauksen seurauksena 1974. Nykyään palatsi toimii Addis Abeban yliopiston seminaaritilana. Vaiherikas historia näkyy myös siinä, että Etiopiassa on suuri määrä etnisiä ryhmiä. Omorit ja amharat ovat näistä suurimmat väestöryhmät (”Ethnic groups and languages,” n.d.), mutta kaiken kaikkiaan maassa puhutaan noin 80 kieltä.

Etiopialainen kahvi valmistetaan aivan omalla tavallaan. Kahvinpavut paahdetaan pannulla tummanruskeiksi ja öljypintaisiksi. Pavut jauhetaan käsin hienoksi. Vesi kuumennetaan ja kahvijauhot lisätään kuumaan veteen ja annetaan hautua. Perinteinen pitkänokkainen ja pyöreäpohjainen kahvipannu on tehty savesta, ja siinä hautunut kahvi tarjoillaan pienistä, kahvattomista kupeista. Etiopialaiset sanovat, että tätä kahvia maistettuaan ei muuta kahvia enää pidä minkään makuisena. Kahvin hidas nauttiminen on ihmisiä yhdistävä sosiaalinen tapahtuma. Ehkä hotellihuoneessaankaan ei ole pikakahvipussukoita juuri siksi, että kahvi on valmistettava ja nautittava oikealla tavalla. Tärkeä osa kahvinautintoa on lämmin ja ystävällinen palvelu. Vaikka maalla onkin haasteensa, yksilöiden tasolla kahvittelu näyttää etiopialaisten sydämellisyyden, lämmön ja ilon siitä, kun toisen ihmisen kohtaa ystävänä.

Kirjoittajat