Haastekilpailu oppimismenetelmänä

Haastekilpailua voidaan käyttää oppimismenetelmänä, joka yhdistää muun muassa luovaa ongelmanratkaisua, tiimityöskentelyä ja käytännönläheistä kehittämistä. Se tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden kohdata todellisia, työelämästä nousevia ajankohtaisia haasteita ja kehittää niihin ratkaisuja yhdessä muiden kanssa. Haastekilpailu eroaa perinteisistä oppimismenetelmistä erityisesti siinä, että se korostaa monitoimijaista yhteistyötä, innovatiivisuutta ja nopeaa kehittämistä sekä opiskelijoiden vahvaa toimijuutta oppimisprosessissa.

Tässä tekstissä käydään läpi yksi käytännössä koeteltu tapa toteuttaa opintojakso haastekilpailuna. Teksti perustuu syksyllä 2025 sosionomiopiskelijoille järjestettyyn opintojaksoon ”Monialainen yhteistoiminta tiimeissä ja verkostoissa”, jonka oppimismenetelmä oli haastekilpailu.  Aikaisemmin haastekilpailuja on järjestetty esimerkiksi ilmastonmuutosta (Nesta, 2010), osaamisen tunnistamista (Toivonen ym., 2018) ja lastensuojelun sijaishuoltoa koskevista haasteista (Kaijanen & Westlund, 2021).  Haastekilpailut ovat myös yksi tapa edistää muotoilulähtöistä oppimista (Design-based education, DBE), joka on työelämälähtöistä yhteiskehittämällä oppimista (Hämeen ammattikorkeakoulu, 2026). Haastekilpailussa ja muotoilulähtöisessä oppimisessa yhdistyvät esimerkiksi muotoiluajattelu, työelämälähtöiset haasteet, yhteiskehittäminen, tiimistyöskentely, toimijuuden vahvistaminen ja kestävät ja vastuulliset ratkaisut (esim. Anderson ym., 2014; Hämeen ammattikorkeakoulu, 2026). Tämän tekstin tavoitteena on tarjota inspiraatiota ja käytännön vinkkejä haastelähtöisten menetelmien käyttöön opetuksessa.

Haastekilpailun perusidea ja tavoitteet

Haastekilpailuissa asetetaan selkeästi määritelty haaste tai haasteita, ja luvataan palkinto parhaalle ratkaisulle. Opiskelijoiden muodostamat tiimit ratkovat näitä haasteita, ja kilpailun tavoitteena on kehittää luovia ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, jotka voivat aidosti vaikuttaa käytäntöihin. Tällainen menetelmä kannustaa opiskelijoita yhdessä toimimiseen, ideointiin ja käytännönläheisten ratkaisujen luomiseen.

Haastekilpailujen tavoitteet voivat vaihdella jonkin verran sen mukaan, mitä kilpailun järjestäjät haluavat, kuinka laaja kilpailu on, ja mitä sillä halutaan saavuttaa. Haastekilpailuille yhteistä on, että niille rakennetaan selkeästi etenevä prosessi, jolloin kilpailu etenee etukäteen määriteltyjen ja toteutettavissa olevien vaiheiden kautta (Nesta, 2010, ss. 7–8; Toivonen ym., 2018, ss. 6–7). Kaikkien haastekilpailujen tavoitteena on synnyttää innovaatioita, koska kilpailu kannustaa luovuuteen ja uusien ratkaisujen kehittämiseen (Nesta, 2010, s. 7–8). Samalla haastekilpailu kuitenkin tukee myös sekä tiimin sisäisen että laajempien verkostojen välistä yhteistyötä. Haastekilpailut motivoivat laajasti erilaisia ihmisiä osallistumaan ratkaisujen kehittämiseen. Parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että eri osaajat ja näkökulmat kohtaavat. (Toivonen ym., 2018, ss. 6–7; Kaijanen & Westlund, 2021, s. 30) Koska tällaisen työskentelyn tavoitteena on kehittää ratkaisuja käytännönläheisesti todellisiin tarpeisiin, myös haastekilpailujen nopeus ja ketteryys on olennaisessa roolissa, sillä se voi auttaa tuottamaan ratkaisuja ajankohtaisiin haasteisiin nopeammin kuin mihin päästään perinteisten kehittämisprosessien avulla (Kaijanen & Westlund, 2021, ss. 30–31). Kokonaisuudessaan haastekilpailujen onkin havaittu tuottavan oppimisen kannalta merkityksellisiä ja myönteisiä kokemuksia esimerkiksi ongelmanratkaisusta, tiimityöstä ja ratkaistavaan haasteeseen vastaamisesta (Toivonen ym. 2018, ss. 6–7).

Haastekilpailun rakenne ja eteneminen

Opintojaksolla ”Monialainen yhteistoiminta tiimeissä ja verkostoissa” järjestetty haastekilpailu eteni vaiheittain siten, että jokaisessa vaiheessa hyödynnettiin erilaisia harjoitteita ja työskentelymenetelmiä, jotka tukivat oppimista, tiimityötä ja luovaa ongelmanratkaisua. Menetelmien ja harjoitteiden valinnassa huomioitiin myös se, että ne olisivat sellaisinaan käytettävissä myös työelämässä. Opintojakson haastekilpailussa tiimit kehittelivät ratkaisuehdotukset asetettuun haasteeseen, minkä jälkeen haastekilpailun tuomaristo arvioi tiimien ratkaisuehdotuksia ja valitsi voittajat.

Alla esitellään haastekilpailun toteuttaminen osana opintojaksoa yhdeksän työvaiheen kautta, tiimien muodostamisesta aina loppuvaiheen ratkaisuun ja raportoimiseen saakka. Eri vaiheissa käytettyjä menetelmiä avataan kuvitteellisten päihteitä koskevien esimerkkien kautta niiden ymmärtämisen helpottamiseksi ja tukemiseksi. Samoja esimerkkejä käytettiin opintojaksolla opiskelijoille tehtävien ohjeistamisessa. Opintojakson aikana opiskelijoiden tuottamaa materiaalia ei valitettavasti kuitenkaan voida käyttää tässä tekstissä, koska sen käyttämiseen ei kysytty heiltä lupaa.

1. Tiimien muodostaminen ja oman roolin pohtiminen

Työskentely alkaa tiimien muodostamisella. Jokainen opiskelija pohtii omia vahvuuksiaan ja rooliaan tiimissä sekä tiimin yhteisiä pelisääntöjä ja tavoitteita. Tämä vaihe luo pohjan toimivalle yhteistyölle ja auttaa opiskelijoita tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehittämiskohteensa tiimityössä.

2. Haasteen valinta ja ymmärtäminen: Mitä jos? -menetelmä

Tiimit valitsevat ratkaistavan haasteen, jos vaihtoehtoja on useampi, ja aloittavat työskentelyn. Työskentely aloitetaan luomalla yhteistä ymmärrystä ratkaistavasta haasteesta ja haastamalla siihen liittyviä oletuksia. Näin toimitaan siksi, että ennen kuin voidaan kuvitella ja toteuttaa oikeasti uudenlaisia ratkaisuja, tarvitaan rohkeutta haastaa olemassa olevia käsityksiä nykyhetkestä ja tulevaisuudesta (Poussa ym., 2021, ss. 2–3).

Tässä vaiheessa hyödynnetään menetelmää, jossa jokainen tiimin jäsen miettii itsenäisesti mahdollisimman monta haasteeseen liittyvää ”Mitä jos?” -kysymystä (Poussa ym., 2021, ss. 20–23). Tämän jälkeen tiimin jäsenet käyvät kysymyksistä yhteistä keskustelua, jossa pohditaan, miten kysymykset liittyvät haasteeseen, millaista tulevaisuutta ne kuvaavat, ja pakottavatko ne ajattelemaan asiaa uudella tavalla (Kaijanen ym., 2023, ss. 11–12). Kysymysten ideointi toimii virittäytymisenä ja auttaa opiskelijoita ymmärtämään haastetta. Kysymyksiin ei tarvitse vielä tässä vaiheessa miettiä vastauksia. Kysymykset ja keskustelut kirjataan ylös, sillä ne auttavat tiimiä jatkossa.

Päihdetyöhön liittyvässä esimerkkitapauksessa ”Mitä jos?” -menetelmä saattaisi tuottaa muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä jos päihteitä ei olisi ollenkaan? Mitä jos kaikki päihteet olisivat laittomia/laillisia? Mitä jos päihteitä käyttäviä ihmisiä ei nähtäisi toisen luokan kansalaisina? Mitä jos päihteitä käyttävät vanhemmat pakotettaisiin laitoshoitoon?

Tämä menetelmä korostaa sitä, että muutoksen perustana on uskallus haastaa vallitsevia oletuksia ja kysyä ”Mitä jos?”. Kysymysten esittäminen on tärkeämpää kuin valmiit vastaukset, sillä kysymykset voivat herätellä ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta. (Kaijanen ym., 2023, ss. 11–12)

3. Taustasyiden tunnistaminen: ”5 Whys” -menetelmä

Seuraavassa vaiheessa tiimit syventyvät haasteen taustalla vaikuttaviin syihin käyttämällä ns. ”5 Whys” -menetelmää. Tällöin esitetään viisi peräkkäistä miksi-kysymystä ja mietitään niihin vastaukset, joiden avulla pyritään tunnistamaan haasteen taustalla vaikuttavia syitä. Kysymysten ja vastausten avulla tiimit käyvät keskustelua ja syventävät ymmärrystään haasteen monisyisyydestä. Menetelmän tavoitteena on auttaa tiimejä ymmärtämään selvitettävästä haasteesta seuraavien oireiden sijaan taustalla vaikuttavia syitä. (Moaveni & Chou, 2017). Myös nämä keskustelut kirjataan ylös.

Kuvitteellisessa esimerkkitapauksessa pohdinnan tämä vaihe saattaisi tuottaa esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä ja vastauksia:

• Miksi ihmiset käyttävät ongelmallisesti päihteitä?​
  • Se turruttaa olotilaa​
• Miksi ihmisten tarvitsee turruttaa olotilaa?​
  • Ihmisillä on paha olla​
• Miksi ihmisillä on paha olla?​
  • Ihmisillä on käsittelemättömiä mielenterveyteen liittyviä ongelmia​
• Miksi ihmisillä on käsittelemättömiä mielenterveyteen liittyviä ongelmia?​
  • Ihmiset eivät ole saaneet niihin apua​
• Miksi ihmiset eivät ole saaneet apua käsittelemättömiin mielenterveyden ongelmiin?​
  • Mielenterveyspalveluiden saatavuus on ollut heikkoa.

Kun tässä vaiheessa siirrytään edellisen vaiheen aihepiiriin virittäytymisestä sen syvällisempään pohtimiseen, menetelmän tavoitteena on tukea opiskelijoiden kykyä tunnistaa tarkasteltavan ilmiön taustalla olevia juurisyitä sen sijaan, että huomio kohdistuisi ensisijaisesti ilmenneiden ongelmien pintatason ratkaisemiseen. Keskeistä menetelmässä on pysähtyminen ilmiön äärelle ja sen systemaattinen tarkastelu kysymällä, miksi jokin haaste on olemassa. (Moaveni & Chou 2017).

4. Ideointi: Brainstorming

Kun haaste ja sen taustalla vaikuttavia syitä on tunnistettu, siirrytään ideointivaiheeseen. Tässä vaiheessa tiimit käyttävät brainstorming-menetelmää, jonka tavoitteena on tuottaa mahdollisimman monta ratkaisuvaihtoehtoa valittuun haasteeseen. Ideoinnissa korostetaan luovuutta, nopeaa ajattelua, muiden ideoista innostumista ja ideoiden yhdistelyä. Usein innovoinnin ja ideoinnin tielle tulee se, että aletaan liian aikaisin keskustelemaan ideoiden toteuttamiskelpoisuudesta. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä pysähdytä siihen, vaan kaikki ideat kirjataan ylös, jotta valinnanvaraa ja materiaalia jatkotyöstämistä varten olisi mahdollisimman paljon. (Kaijanen & Westlund, 2021, s. 22).

Päihteiden käyttöön liittyvässä kuvitteellisessa tapauksessa tämä saattaisi tuottaa ideoita, jotka ovat kaikkea varsin pähkähullujen ja järkevämpien ideoiden väliltä, esimerkiksi: Ammutaan kaikki päihteet/päihteitä käyttävät avaruuteen​, pelotellaan lapsia etteivät he uskalla koskea päihteisiin​, rankaisemisen sijaan autetaan päihteitä käyttäviä ihmisiä​, tarjotaan päihteiden käytön tilalle merkityksellistä tekemistä, pakotetaan kansanedustajat istumaan alas päihteitä käyttävien ihmisten kanssa​, rangaistaan päihteitä levittäviä ja myyviä ihmisiä, ei niitä käyttäviä.

Menetelmän tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman laaja joukko erilaisia ratkaisuehdotuksia kohteena olevaan haasteeseen. Brainstormingissa myös aluksi mahdottomilta vaikuttavat ideat ovat toivottuja, sillä ne voivat jatkokehittelyn kautta jalostua käyttökelpoisiksi ja innovatiivisiksi ratkaisuiksi.

5. Ratkaisuehdotuksen valinta ja arviointi

Ideoinnin jälkeen tiimit arvioivat syntyneitä ratkaisuvaihtoehtoja, yhdistelevät niitä ja tarvittaessa kehittävät eteenpäin. Haastekilpailuissa parhaaksi nouseva ratkaisu ei ole välttämättä objektiivisesti se kaikkein paras mahdollinen ratkaisu kyseiseen ongelmaan, vaan se voi olla paras mahdollinen ratkaisuehdotus suhteessa haastekilpailun arviointikriteereihin. Usein haastekilpailujen ratkaisuehdotusten arviointi liittyy teemoihin kuten käytännönläheisyys, toteutettavuus ja vaikuttavuus (esim. Toivonen ym., 2018). Valintaa tehdessään tiimien kannattaa pohtia potentiaalisia ratkaisuja arviointikriteerien valossa, minkä pohjalta he sitten valitsevat parhaan ratkaisuehdotuksen jatkokehittelyyn.

6. Kohti toivottavaa tulevaisuutta: Tulevaisuuden Sanomat

Kestävien ja toimivien ratkaisuehdotusten kehittäminen tarvitsee tuekseen kykyä kuvitella tulevaisuuksia, jossa ratkaisu on otettu käyttöön. Ratkaisun valintaa seuraa vaihe, jossa mietitään, miten tulevaisuus eroaa nykyisyydestä, kun tiimin ratkaisuehdotus on otettu käyttöön. Jos muutosta ei pysty edes kuvittelemaan, sen toteuttaminen voi olla vielä vaikeampaa. (Poussa ym., 2021)

Tulevaisuuden Sanomat -harjoitus auttaa kuvittelemaan miltä maailma näyttäisi joitakin vuosia ratkaisun käyttöönoton jälkeen. Tehtävässä tiimit kuvittelevat työskentelevänsä Tulevaisuuden Sanomien ajankohtaistoimituksessa ja heidän tehtävänään on luoda lehdelle pääuutinen, joka kuvaisi haasteessa määriteltyä tilannetta joitakin vuosia sen jälkeen, kun heidän ehdottamansa ratkaisu olisi toteutunut. Pääuutisen lisäksi tiimin jäsenet voivat kirjoittaa myös pienempiä uutisia. (Kaijanen ym., 2023, ss. 28–32).

Päihdeteemaisesta haasteesta voisi seurata Tulevaisuuden Sanomien etusivu, joka näyttäisi esimerkiksi tällaiselta:

Tulevaisuuden sanomien etusivu:

Viisi vuotta päihteiden käytön dekriminalisoinnin jälkeen Suomi näyttää rauhallisemmalta ja terveemmältä kuin ennen historiallista päätöstä. Tuore valtakunnallinen arviointi osoittaa, että päihteiden kokonaiskäyttö on pysynyt lähes ennallaan, mutta muutos näkyy muualla yhteiskunnassa sitäkin selvemmin.

Päihteisiin liittyvä rikollisuus ja järjestyshäiriöt ovat vähentyneet merkittävästi, kun poliisin voimavaroja on voitu siirtää päihteitä käyttävien ihmisten rankaisemisesta tarkoituksenmukaisempiin toimiin. Myös vankiloissa olevien päihderikoksista tuomittujen määrä on laskenut jyrkästi, ja rangaistusten sijaan yhä useampi on ohjattu hoitoon tai sosiaalipalveluihin.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa muutos näkyy erityisesti siinä, että avun piiriin hakeutuminen on helpottunut ilman rikosoikeudellisia pelkoja. Hoidon, matalan kynnyksen palveluiden ja vertaistuen kehittäminen on mahdollistanut sen, että päihteitä käyttävien ihmisten hyvinvointi on parantunut kautta maan. Asunnottomuus, syrjäytyminen ja päihteiden aiheuttamat terveyshaitat ovat laskeneet lähes kaikilla mittareilla.

Tutkijoiden mukaan kehitys on ollut “vakaa ja odotettua systemaattisempi”: dekriminalisointi ei lisännyt käyttöä, mutta vähensi haittoja, ja loi perustan uudenlaiselle hyvinvointipolitiikalle, jossa päihdeongelmaa kohdellaan terveys- ja sosiaalikysymyksenä, ei rikosoikeudellisena.

Tämän päivän teot ja tekemättä jättämiset vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden muotoutumiseen. Tulevaisuuden sanomat ‑menetelmän avulla on mahdollista hahmotella toivottu tulevaisuudenkuva, jossa kehitetyt ratkaisuehdotukset on jo otettu käyttöön. Menetelmä auttaa konkretisoimaan, millaisia muutoksia ratkaisujen toteuttaminen tuo mukanaan ja miten maailma näyttäytyy niiden seurauksena. (Kaijanen ym., 2023, ss. 28–32).

7. Ratkaisun syventäminen: Starbursting

Seuraavasssa vaiheessa tiimit käyttävät starbursting-menetelmää (Mindtools, 2025) valitun ratkaisun ymmärtämiseksi ja kuvaamiseksi. Tässä menetelmässä luodaan vähintään kolme kysymystä kaikista näistä näkökulmista: kuka, mitä, missä, milloin, miksi ja miten. Kysymysten määrällä ei ole ylärajaa. Kysymyksiin vastataan systemaattisesti sitten, kun kaikki kysymykset on laadittu. Kaikki kysymykset ja niihin annetut vastaukset kirjataan ylös.

Tässä tapauksessa, kun pohditaan ratkaisua, jossa päihteiden käyttö dekriminalisoitaisiin, starbursting-menetelmä saattaisi tuottaa esimerkiksi kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, mitä riskejä ja mahdollisuuksia ratkaisuun sisältyy, miksi päihteidenkäytön kriminalisointi on haitallinen tai epäonnistunut ratkaisu, miksi dekriminalisaatiota ei ole vielä tehty, missä muualla sitä on jo kokeiltu ja missä palveluissa dekriminalisaation vaikutukset näkyisivät. Lisäksi​ tämän vaiheen syventävät kysymykset saattaisivat keskittyä esimerkiksi siihen, missä vaiheessa annetaan apua, jos rangaistukset poistuvat, kuka ratkaisusta hyötyisi, kuka vastustaisi, ja kuka sen maksaisi. Tämän ohella saattaisi herätä kysymyksiä esimerkiksi siitä, milloin ​ratkaisun myönteiset ja kielteiset vaikutukset näkyisivät, sekä missä resursseja tarvittaisiin lisää ja missä niitä voitaisiin vähentää.

Starbursting‑menetelmä auttaa konkretisoimaan ratkaisuehdotuksen mukanaan tuomia muutoksia sekä ennakoimaan sen vaikutuksia eri näkökulmista. Menetelmä tukee ratkaisun systemaattista tarkastelua ja tekee näkyväksi sen mahdolliset seuraukset eri toimijoille.

8. Esityksen valmistelu ja esittäminen

Ratkaisun syventämisen jälkeen tiimit valmistelevat esityksen omasta ratkaisuehdotuksestaan. Esityksen muoto ja tyyli on vapaa, ja siinä voi käyttää esimerkiksi PowerPoint-, Canva- tai Sway-työkaluja. Esityksen tulee sisältää tiimin nimi, ratkaistava haaste, syyt haasteen olemassaololle, ratkaisuehdotus, perustelut sekä vaadittavat toimenpiteet. Nämä esitykset pidetään haastekilpailun tuomaristolle ja muulle opiskelijaryhmälle sovittuna päivänä, minkä jälkeen tuomaristo arvioi ja valitsee voittajan esitysten perusteella. Voittaja palkitaan haastekilpailun voitosta esimerkiksi kirja- ja lahjakorttipalkinnoilla sekä diplomeilla.

9. Kilpailutyön kirjallinen raportointi

Lopuksi tiimit kokoavat kaikki haastekilpailun vaiheet noin 8–10 sivun mittaiseksi kirjalliseksi tuotokseksi, jossa ne kuvataan tarkemmin. Raportin sisällön voi koota esimerkiksi seuraavaa rakennetta hyödyntäen: johdanto, haasteen kuvaus, ratkaisuehdotus ja sen perustelut, tavoitetila ratkaisun jälkeen, oppimisen kuvaus, tiimin vuorovaikutus ja vastuut, opitun hyödyntäminen sosiaalialalla sekä yhteenveto.

Oppiminen haastekilpailussa

Yllä kuvatulla tavalla järjestetty haastekilpailu toimii oppimismenetelmänä, joka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden kehittää monipuolisia taitoja. Tiimityöskentelyssä korostuvat vuorovaikutus, vastuunjako ja yhteisen tavoitteen eteen työskentely. Tällöin opiskelijat oppivat argumentoimaan, perustelemaan valintojaan ja ottamaan huomioon erilaisia näkökulmia. Lisäksi he pääsevät harjoittelemaan projektinhallintaa, aikataulutusta ja esiintymistaitoja.

Menetelmä tukee myös reflektiivistä oppimista: opiskelijat arvioivat omaa ja tiiminsä toimintaa sekä oppimisprosessia kokonaisuutena. Tätä oppimista tukee myös kilpailun lopuksi laadittava kirjallinen raportti, jossa kuvataan haastekilpailun vaiheet, tiimin oppiminen ja ratkaisun vaikutukset. Näin opiskelijat syventävät ymmärrystään sekä opitusta sisällöstä että oppimisprosessista itsestään.

Kun haastekilpailu yhdistetään opintojaksojen toteutukseen, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kilpailun voittajan arviointi ja opiskelijoiden oppimissuoritusten arvioinnit eriytetään toisistaan. Käytännössä tämän voi toteuttaa niin, että tuomaristo vastaa kilpailun voittajan valinnasta ja opintojakson opettaja tai opettajat hoitavat oppimissuoritusten arvioinnin. Molemmilla kannattaa olla myös omat arviointikriteerinsä.

Yhteenveto

Sosionomiopiskelijoille osana opintojaksoa ”Monialainen yhteistoiminta tiimeissä ja verkostoissa” järjestetty haastekilpailu osoitti, että haastekilpailu soveltuu varsin hyvin oppimismenetelmäksi. Kun haastekilpailua käytetään oppimismenetelmänä, sen avulla voidaan yhdistää luova ongelmanratkaisu, tiimityö ja käytännönläheinen kehittäminen. Haastekilpailun kautta voidaan myös toteuttaa muotoilulähtöistä oppimista, koska se tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden kohdata todellisia haasteita, kehittää monipuolisia taitoja ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Haastekilpailu ja sen osana käytetyt menetelmät motivoivat opiskelijoita uuden oppimiseen sekä uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen samaan tapaan kuin haastekilpailut muuallakin yhteiskunnassa (Nesta ym., 2010; Toivonen ym., 2018; Kaijanen & Westlund 2021). Vaikka menetelmä perustuu kilpailuun, haastekilpailujen järjestämisessä kannattaa myös muistaa, että muidenkin kuin voittajien ratkaisuilla on arvoa. Kannattaakin suunnitella kilpailu niin, että tiimien tuottamia ratkaisuehdotuksia on mahdollista hyödyntää käytännössä. Tällöin päästään myös jatkokehittämään ratkaisuja niin, että voidaan siirtyä ideoinnista kokeiluihin.

Kirjoittajat