Kansalliset strategiat ohjaavat eri hallinonalojen toimintaa ja kehittämistä. Yleisesti strategialla tarkoitetaan suunnitelmaa, jolla tavoiteltu päämäärä pyritään saavuttamaan. Toimiva strategia auttaa pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa. Se vastaa usein kysymyksiin mitä, miksi ja miten. Osa strategioista on sidoksissa kulloiseenkin hallitusohjelmaan, osa taas perustuu vahvemmin hallituskaudet ylittäviin parlamentaarisesti ja osallistavasti laadittuihin strategioihin. Miten strategiat kohtaavat kansalaisen arjen?
Käytän esimerkkinä syksyllä 2024 valmistunutta Elontila-tutkimusprojektiamme. Olemme tutkimusryhmäni kanssa päässeet toissa keväästä lähtien arvioimaan kansallista elinikäisen ohjauksen strategiaa, joka linjaa jokaisen kansalaisen koulutusta, uravalintoja, työllistymistä ja elämänkulkua koskevia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja. Toissa syksynä toteutimme osana tutkimuskokonaisuutta kenttätutkimuksia useassa erityyppisessä kunnassa ympäri manner-Suomea. Keskeinen kysymys oli, kuinka kansalaisten ja palveluja tuottavien ammattilaisten arkitodellisuus ja strategia kohtaavat.
Tutkimusaineistosta nouseva keskeinen havainto on se, että niin kansalaisten kuin ammattilaisten näkökulmista ylätason strategiset tavoitteet ja toimenpiteet ovat monin osin saavuttamattomissa. Suurimmat kompastuskivet löytyvät strategian kaupunkikeskeisestä lähestymistavasta, jossa kaikkien oletetaan pystyvän liikkumaan esteettömästi palvelujen luokse, käyttämään sujuvasti digitaalisia palveluja ja olemaan valmis muuttamaan opintojen tai työn perässä kauaskin kotoaan. Eritoten pieni pohjoinen kunta osoitti, kuinka infrastruktuurin puutteet rajaavat toimintamahdollisuuksia. Etäisyydet kasvokkaisiin palveluihin ovat vähintään kymmeniä kilometrejä eikä julkista liikennettä ole. Nuorten viimeiset koulukyydit lähtevät kuntakeskuksesta kolmelta iltapäivällä. Kiinteää verkkoa ei ole läheskään kaikilla eivätkä mobiiliyhteydet toimi kaikkialla kunnassa. Lähimmät perusopetuksen jälkeiset ammatillisen koulutuksen oppilaitokset ovat satojen kilometrien päässä. Työttömille ja osatyökykyisille, joilla ei ole verkkoyhteyksiä eikä omaa autoa, jo pääsy palvelujen ääreen on hankalaa.
Olemme vedenjakajalla, jossa tulee vastata perustavanlaatuiseen kysymykseen: Pidetäänkö koko Suomi asuttuna ja palvelujen piirissä? Edelleen toinen iso arvokysymys on, haluammeko tulevaisuudessa tarjota kaikille kansalaisille samantasoisia palveluja. Kun perusasiat eivät ole kunnossa, on sekä palvelujen käyttäjän että niitä tuottavan ammattilaisen vaikea nähdä strategiassa maalailtua tulevaisuutta omalla kohdallaan. Elinikäinen ohjaus ei ole tässä yksin. Samat kysymykset koskevat uusia hyvinvointialueita jakunnallisia työllisyyspalveluita, lukuisia koulutusuudistuksia ja yleisemmin väestönkehitystä.
Mitä on tarjolla lääkkeeksi? Paljon puhuttuihin viheliäisiin ongelmiin on harvoin yhtä ja helppoa ratkaisua. Perusasioiden tulisi olla kunnossa ennen kuin voidaan edetä strategioissa ja vastaavissa asiakirjoissa kuvatuille tavoitetasoille. Toimeenpanossa tulee huomioida alueelliset erot ja erityispiirteet. Tämä edellyttää kansalaisten ja ammattilaisten vahvempaa osallistumista kehittämistoimien valmisteluun. On perusteltua harkita myös positiivisen diskriminaation käyttöä tilanteissa, joissa jokin kunta tai alue tarvitsee enemmän tiettyä palvelua.
Viime kädessä kysymys on siitä, miten halutaan nähdä, määritellä ja toteuttaa riittävä palvelutaso. Puhumme arvovalinnoista, jotka heijastavat ajan henkeä: tehokkuutta, tuottavuutta ja nopeita ratkaisuja. Niiden varjoon katoaa helposti paikallinen, eletty todellisuus. Saako syrjäkylän Sami kaipaamaansa etsivän nuorisotyön apua? Tavoittavatko TE-palvelut saariston pitkäaikaistyöttömän Signen kasvokkain hänen äidinkielellään ruotsiksi? Miten kunnan ainoa opinto-ohjaaja Leena selviytyy kaikkien opiskelijoidensa tarpeiden keskellä? Yksilön hyvinvointi ja inhimillinen kokemus palveluista ovat vaikeasti arvioitavia, mutta aina yhtä merkityksellisiä mittapuita. Sivistysvaltiossa niiden tulee olla keskiössä myös taloudellisesti vaikeina aikoina.
Kirjoittaja
