Maatalouden kannattavuus – onko viljely Suomessa mahdollista?

Maatalouden kannattavuus Suomessa on pitkään jatkunut heikkona. Kannattavuuskerroin eli maatalouden taloudellinen tulos suhteessa käytettyyn työhön, ja pääomaan on vuodesta toiseen jäänyt alhaiseksi. Kannattavuuskerroin kuvaa maatalousyrittäjän saamaa palkkaa työstään sekä tuottoa pääomalleen. Kyse on kuitenkin ruoantuotannosta, yhdestä elämisen edellytyksistä. Meistä jokainen tarvitsee ruokaa. Maatalous on elintärkeää myös Suomen taloudelle ja ruokaturvalle. Se tarjoaa työtä yli 300 000 ihmiselle ja se tukee maaseutuyhteisöjä. Lisäksi se turvaa paikallisesti tuotetun ruuan saatavuuden eli on oleellinen osa huoltovarmuutta.

EU:n maatalouspolitiikkaa ohjaa näkökulma, jonka mukaan kuluttajien tulisi saada kohtuuhintaisia elintarvikkeita (MMM, n.d.). Suomessa maataloustuotteiden tuottaminen edellyttää yhteiskunnan tukea, koska ilman sitä tuotanto ei olisi mahdollista. Siksi kannattavan tuotannon turvaamiseksi kaikissa EU-maissa maataloutta tuetaan budjettivaroin (MMM, n.d.).

Mikä on sitten johtanut siihen, että maatalouden kannattavuus on niin heikko? Suomen liityttyä Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 1995 sisämarkkinoiden avautuminen toi mukanaan kovemman kilpailun. Tilojen määrä väheni rajusti. Vaikka keskimääräinen tilakoko on ajan myötä kasvanut ja tuotantoa on tehostettu, tämä ei ole johtanut parempaan kannattavuuteen yleisesti. Osa tiloista on onnistunut tekemään tuotannosta kannattavaa, mutta silti suuri osa panostuksista valuu elintarvikeketjun muille osille, erityisesti kaupalle.

Tuotantokustannusten nousu, kuten lannoitteiden, polttoaineiden ja rehun hintojen nousu, on ollut viime vuosina huomattavasti nopeampaa verrattuna tuottajahintojen kehitykseen (Luke, 2023). Kasvintuotannon osalta vuosittaiset satovaihtelut johtuen sääoloista ja ylituotannon määrästä tekevät tuottamisesta hyvin ennalta arvaamatonta. Tuottaja joutuu yrittäjänä kantamaan valtavan taloudellisen riskin, koska hän ei voi tietää sadon onnistumista ennen sen korjaamista.

Suomessa olosuhteet ovat varsin erilaiset kuin monessa muussa EU-maassa, mikä näkyy myös maataloudessa. Esimerkiksi pohjoinen sijainti on yksi tällainen tekijä (MMM. n.d.) Heikko tuottavuus on seurausta maatalouden rakenteesta, tuotantokustannusten noususta, sääolosuhteista, suhteellisen alhaisesta satotasosta sekä markkinoiden epävakaudesta. Maataloustuotteiden, niin tuotantopanosten kuin myyntituotteiden, hinnat voivat vaihdella huomattavasti, mikä puolestaan vaikeuttaa taloudellista suunnittelua sekä investointeja. Lisäksi uuden teknologian käyttöönotto ei välttämättä toteudu toivotulla vauhdilla, jolloin vanhentunut teknologia voi osaltaan rajoittaa tuottavuutta.

Ratkaisuja tuotannon kannattavuuden parantamiseen toki pyritään löytämään koko ajan. Teknologian kehittyminen ja halpeneminen on lisännyt kiinnostusta esimerkiksi täsmäviljelyyn, robotiikkaan ja automaatioon ja digitaalisiin seurantajärjestelmiin.

Ympäristö- ja ilmastotavoitteet ohjaavat tiloja kohti monipuolisempaa viljelykiertoa ja kasvilajien vaihtelua. Tavoitteet ohjaavat lisäksi kohti hiilensidontaa edistäviä käytäntöjä, kuten esimerkiksi muokkauksen vähentämistä, suorakylvöä, nurmiviljelyä ja kerääjäkasveja.

Viljelyn monipuolistumisella tarkoitetaan tuotannon laajentamista uusille alueille tai toimintamuotoihin. Erikoiskasvien, kuten härkäpavun, kuminan tai öljyhampun viljelyn lisääntyminen vaikuttaa kannattavuuteen positiivisesti. Viljelykierron ja kasvilajien monipuolistuminen tukee maaperän hyvinvointia ja vähentää siten esimerkiksi kasvitautien leviämisen riskiä.

Erikoistuminen näkyy Suomessa muun muassa luomu- ja lähiruokatuotteiden laatuun ja brändäykseen panostamisena. Yhtenä merkittävänä kannattavuuteen vaikuttavana tekijänä voidaan pitää myös vientiin suuntautuvaa tuotantoa. Tämä koskee erityisesti erikoistuotteita kuten kauraa, lihaa ja jalosteita. Viennin merkitys maataloudelle on erityisen tärkeää, koska vienti avaa uusia markkinoita kotimarkkinoiden ollessa suhteellisen pienet. Kaikista maatalouden kohtaamista haasteista huolimatta luotan vahvasti siihen, että ruoantuotanto Suomessa on mahdollista ja myös kannattavaa tulevaisuudessa. Erityisesti meidän tulee tukea nuoria, tulevia yrittäjiä, jotta he voisivat luottaa siihen, että koko ruokaketju on sitoutunut tulojen jakautumiseen ruokaketjussa tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Tuottajat ovat valmiita vastaamaan maatalouspolitiikan tavoitteisiin varmistamalla elintarvikkeiden tuottamisen ja huolehtimalla ruokaturvastamme, ottamalla ympäristönäkökohdat huomioon ja edistämään maaseutualueiden elinvoimaisuutta. Kuluttajienkin keskuudessa kyllä tiedetään ja tunnustetaan suomalaisen ruoantuotannon merkitys ja ainutlaatuisuus.

Kirjoittaja