Terveydenhuollon jatkuvat muutokset korostavat ohjausosaamisen merkitystä sosiaali- ja terveysalalla. Laadukas ja voimavaraistava potilasohjaus ei ainoastaan tue potilaan osallisuutta ja hyvinvointia, vaan myös vahvistaa hoidon vaikuttavuutta. Koulutusuudistukset ja pedagogiset menetelmät tarjoavat jatkossa konkreettisia keinoja vahvistaa ohjaustaitoja muuttuviin tarpeisiin.
Terveydenhuollon nopeat muutokset ovat tehneet ohjausosaamisesta keskeisen osan sosiaali- ja terveysalan (sote) ammattilaisten ammattitaitoa. Hoitojaksot lyhenevät, itsehoidon merkitys korostuu ja digitaaliset palvelut yleistyvät, mikä edellyttää potilaalta aktiivisempaa roolia ja ammattilaiselta vahvoja ohjaustaitoja (OECD, 2021; WHO, 2022). Ohjausosaaminen ei ole siten enää vain hyödyllinen taito, vaan olennainen osa sote-ammattilaisen pätevyyttä.
Laadukas potilasohjaus ei tue ainoastaan yksilön hyvinvointia, vaan sillä on myös laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan laadukas ja suunnitelmallinen potilasohjaus muun muassa edistää hoitoon sitoutumista, parantaa elämänlaatua ja vähentää terveyspalveluiden käyttöä (Koekenbier ym., 2016; Kuo ym., 2018). Pitkällä aikavälillä tämä näkyy myös säästöinä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa (Stenberg ym., 2016). Suomessa ohjaus on sekä potilaan oikeus että terveydenhuollon ammattilaisen velvollisuus. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) velvoittaa, että potilaalle on annettava ymmärrettävää tietoa hoitoonsa liittyvistä asioista, ja terveydenhuoltolaki (1326/2010) korostaa selkeän, yksilöllisen ja potilaan ymmärrystasoon sovitetun ohjauksen merkitystä. Potilasohjaus on siten paitsi laadukkaan hoidon, myös potilaan oikeuksien toteutumisen kannalta keskeinen tehtävä.
Ohjausosaamisen varmistaminen jo koulutusvaiheessa edellyttää, että koulutusrakenteisiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Opetushallitus on käynnistänyt vuonna 2025 sosiaali- ja terveysalan ammatillisen koulutuksen tutkintojen rakenteellisen ja sisällöllisen uudistuksen. Perustutkinnon uusitut perusteet tulevat voimaan 1.8.2026, ja ammatti- ja erikoisammattitutkintojen (Sote AT ja EAT) perusteet uudistuvat 1.1.2027. Yhtenä merkittävänä muutoksena on uuden 15 osaamispisteen laajuisen ohjausosaamiseen painottuvan valinnaisen tutkinnon osan lisäys erikoisammattitutkintoon. Tämä mahdollistaa sen, että ohjaustaidot nostetaan näkyvämmin osaksi ammatillista osaamista ja koulutusta jo opiskelun aikana. (Opetushallitus, 2025.)
Voimavaraistumista tukeva ohjaus – vaikuttavaa hoitotyötä monella tasolla
Potilaan voimaantuminen (patient empowerment) on asiakaslähtöisen hoidonydinarvo (Bonsignore ym., 2017). Voimavaraistumista tukeva ohjaus perustuu ajatukseen, että potilas ei ole passiivinen tiedon vastaanottaja, vaan aktiivinen toimija omassa hoidossaan. Ohjauksessa tulisi ottaa yksilöllisesti huomioon potilaan tarpeet sekä kokonaisvaltainen tilanne. (Bravo ym., 2015; Leino-Kilpi ym., 2005.) Potilas nähdään tässä oman elämänsä tärkeimpänä asiantuntijana ja tasa-arvoisena kumppanina ammattilaisen rinnalla (Kuokkanen ym., 2022). Voimavaraistumista tukeva ohjaus ei ole siten vain yksittäinen menetelmä, vaan ammatillinen asenne, joka näkyy potilaan kuuntelemisessa, kohtaamisessa ja rinnalla kulkemisessa. Se on keskeinen osa vaikuttavaa hoitotyötä.
Ohjaus on suunnitelmallinen ja vaiheittain etenevä prosessi, jonka aikana ammattilainen tunnistaa potilaan tiedontason ja voimavarat, valitsee tilanteeseen sopivat ohjausmenetelmät ja arvioi lopuksi sekä potilaan voimaantumista että ohjauksen vaikuttavuutta (HCEA, 2021). Voimavaraistavassa ohjauksessa tulisi huomioida kuusi tiedon ulottuvuutta: biofysiologinen, toiminnallinen, sosiaalinen, kokemuksellinen, eettinen ja taloudellinen ulottuvuus, jotta ohjaus tukee potilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja itsehoitoa (Leino-Kilpi ym., 1998; Leino-Kilpi ym., 2005).
Potilaan voimaantumiseen tähtäävä ohjaus edellyttää ammattilaiselta vahvaa pedagogista ja vuorovaikutuksellista osaamista: kykyä kuunnella, motivoida, tunnistaa potilaan tarpeet ja vahvistaa tämän osallisuutta (Virtanen ym., 2022). Lisäksi se vaatii monipuolisten ohjausmenetelmien hallintaa sekä valmiutta kohdata potilas tasa-arvoisena kumppanina, joka osallistuu aktiivisesti hoitoonsa (Agner & Braun, 2018; Eloranta ym., 2014). Näiden edellytysten vuoksi ohjausosaamisen harjoittelu ja taitojen kehittäminen tulisi sisällyttää ammatilliseen koulutukseen jo varhaisessa vaiheessa (Virtanen ym., 2022). Opettajilla ja kouluttajilla on tässä tärkeä rooli, sillä ohjausosaaminen ei kehity ilman tilaa harjoittelulle, reflektiolle ja rohkaisulle.
Kohti näkyvämpää ohjausosaamista
Potilasohjauksen opettaminen edellyttää monipuolisia ja käytännönläheisiä menetelmiä, jotka tukevat opiskelijoiden ohjaustaitojen kehittymistä. Teorialähtöinen opetus luo tiedollisen perustan, mutta taitojen harjoittelu vaatii lisäksi vuorovaikutteisia ja kokemuksellisia menetelmiä. Simulaatio- ja virtuaaliympäristöt tarjoavat turvallisen tilan harjoittelulle ja palautteen saamiselle (Virtanen ym., 2007; Virtanen ym., 2013). Vertaishavainnointi (peer observation) ja reflektio tukevat ammatillista kasvua ja auttavat opiskelijoita tunnistamaan vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan (Rees ym., 2015). Eastwood ym. (2023) korostavat vertaishavainnoinnin psykologista turvallisuutta ja sen merkitystä rakentavan palautekulttuurin syntymisessä. Vertaisten antama palaute koettiin hyödylliseksi opetustaitojen kehittämisessä ja ohjausidentiteetin vahvistamisessa. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen puolestaan syventää opiskelijoiden ymmärrystä potilaan näkökulmasta ja potilaslähtöisyyden merkityksestä (Haycock-Stuart ym., 2016; Wallace ym., 2017).
Ohjausosaamisen opettaminen tarjoaa opettajalle merkittävän mahdollisuuden vahvistaa opiskelijan ammatti-identiteettiä ja tuoda opetukseen syvyyttä ja merkityksellisyyttä. Turvallinen harjoitteluympäristö sekä monipuoliset oppimismenetelmät mahdollistavat opiskelijoille ohjaustaitojen kehittämisen ja voimavaraistavan ohjauksen eri ulottuvuuksien käytännön soveltamisen. Jotta laadukkaat ohjaustaidot vakiintuvat osaksi ammattilaisten päivittäistä työtä, ohjausosaamista on kehitettävä jatkuvasti ja systemaattisesti sekä koulutuksen että työelämän konteksteissa. Nyt on oikea hetki nostaa ohjaus näkyväksi: ei vain opetuksen sisältönä, vaan koko alan ammatillisen ylpeyden aiheena.
Lähteet
- Agner, J. & Braun, K. L. (2018). Patient empowerment: A critique of individualism and systematic review of patient perspectives. Patient Education and Counseling, 101(12), 2054–2064. https://doi.org/10.1016/j.pec.2018.07.026
- Bonsignore, C., Brolis, E., Ionescu, A., Karusinova, V., Mitkova, Z., Raps, F., Renman, V. & Fedotova, N. C. (2017). Patient empowerment and centeredness. European Health Parliament. https://www.healthparliament.eu/wp-content/uploads/2017/09/EHP-papers_Patients-empowerment.pdf
- Bravo, P., Edwards, A., Barr, P. J., Scholl, I., Elwyn, G., McAllister, M. & Cochrane Healthcare Quality Research Group, Cardiff University. (2015). Conceptualising patient empowerment: A mixed methods study. BMC Health Services Research, 15, 252. https://doi.org/10.1186/s12913-015-0907-z
- Eastwood, M. J., Davies, B. G. J. & Rees, E. L. (2023). Students’ experiences of peer observed teaching: A qualitative interview study. Teaching and Learning in Medicine, 35(1), 1–9. https://doi.org/10.1080/10401334.2021.2006665
- Eloranta, S., Leino-Kilpi, H. & Katajisto, J. (2014). Toteutuuko potilaslähtöinen ohjaus hoitotyöntekijöiden näkökulmasta? Hoitotiede, 26(1), 63–73.
- Haycock-Stuart, E., Donaghy, E. & Darbyshire, C. (2016). Involving users and carers in the assessment of preregistration nursing students’ clinical nursing practice: A strategy for patient empowerment and quality improvement? Journal of Clinical Nursing, 25(13–14), 2052–2065. https://doi.org/10.1111/jocn.13279
- Health Care Education Association (HCEA). (2021). Guidelines for effective patient education materials. https://www.hcea-info.org/assets/hcea%20guidelines_BW%201-25-2021.pdf
- Koekenbier, K., Leino-Kilpi, H., Cabrera, E., Istomina, N., Johansson Stark, Å., Katajisto, J., Lemonidou, C., Papastavrou, E., Salanterä, S., Sigurdardottir, A., Valkeapää, K. & Eloranta, S. (2016). Empowering knowledge and its connection to health-related quality of life: A cross-cultural study. Applied Nursing Research, 29, 211–216. https://doi.org/10.1016/j.apnr.2015.05.004
- Kuo, C.-C., Su, Y.-J. & Lin, C.-C. (2018). A systematic review and meta-analysis: Effectiveness of internet empowerment-based self-management interventions on adults with metabolic diseases. Journal of Advanced Nursing, 74(8), 1787–1802. https://doi.org/10.1111/jan.13586
- Kuokkanen, L., Eskolin, S.-E. & Virtanen, H. (2022). Empowerment-käsitteen määrittely ja käyttö. Teoksessa R. Suhonen, M. Hupli & M. Kangasniemi (toim.), Professori Helena Leino-Kilven juhlakirja (s. 137–153). Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, Turun yliopisto.
- Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1992/785
- Leino-Kilpi, H., Johansson, K., Heikkinen, K., Kaljonen, A., Virtanen, H. & Salanterä, S. (2005). Patient education and health-related quality of life: Surgical hospital patients as a case in point. Journal of Nursing Care Quality, 20(4), 307–318. https://doi.org/10.1097/00001786-200510000-00005
- Leino-Kilpi, H., Luoto, E. & Katajisto, J. (1998). Elements of empowerment and MS patients. The Journal of Neuroscience Nursing, 30(2), 116–123. https://doi.org/10.1097/01376517-199804000-00005
- OECD. (2021). Health for the people, by the people. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/c259e79a-en
- Opetushallitus. (2025, huhtikuu 25). Sosiaali- ja terveysalan ammatillisen koulutuksen tutkintojen perusteet. Haettu 28. huhtikuuta 2025 osoitteesta https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sosiaali-ja-terveysalan-ammatillisen-koulutuksen-tutkintojen-perusteet
- Rees, E. L., Davies, B. & Eastwood, M. (2015). Developing students’ teaching through peer observation and feedback. Perspectives on Medical Education, 4(5), 268–271. https://doi.org/10.1007/s40037-015-0213-9
- Terveydenhuoltolaki 1326/2010. https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/20101326
- Virtanen, H., Leino-Kilpi, H., Leinonen, K., Puukka, P., Wöntsö, J. & Salanterä, S. (2013). Nursing student control over using a computer simulation program about empowering discourse. Computers, Informatics, Nursing, 31(10), 512–522. https://doi.org/10.1097/01.NCN.0000432119.56581.24
- Virtanen, H., Leino-Kilpi, H., & Salanterä, S. (2007). Empowering discourse in patient education. Patient education and counseling, 66(2), 140–146. https://doi.org/10.1016/j.pec.2006.12.010
- Virtanen, H., Richards, M., Pernica, K. & Hupli, M. (2022). Potilasohjauksen osaamisen nykytila ja tulevaisuus. Teoksessa R. Suhonen, M. Hupli & M. Kangasniemi (toim.), Professori Helena Leino-Kilven juhlakirja (s. 180–194). Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, Turun yliopisto.
- Wallace, C. A., Pontin, D., Dokova, K., Mikkonen, I., Savage, E. & Koskinen, L. (2018). Developing and translating a new model for teaching empowerment into routine chronic care management: An international patient-centered project. Journal of Patient Experience, 5(1), 34–42. https://doi.org/10.1177/2374373517721516
- World Health Organization. (2022). WHO guideline on self-care interventions for health and well-being, 2022 revision. https://www.who.int/publications/i/item/9789240052192
Kirjoittajat
Ada Parkkonen
Ada Parkkonen on terveydenhoitaja ja TtM opiskelija. Hän on suorittanut Helsingin yliopiston terveydenhuollon kehittämisen maisteriohjelman asiantuntijaharjoittelua Opetushallituksessa.
Dinah Arifulla
Dinah Arifulla on sairaanhoitaja, hygieniahoitaja, TtM, ammatillinen opettaja ja DigiOpe. Hän työskentelee Opetushallituksessa sosiaali- ja terveysalan opetusneuvoksena.