Presidentin vaalit johtivat levottomuuksiin rauhallisessa Tansaniassa

Kazi na Utu, ”työ tuo rauhan”. Tansanian pääkaupungin Dar es Salaamin lyhtypylväissä oli loputon määrä julisteita ja joka puolella kaupunkia sijaitsevilla valtavilla valotauluilla mainoksia, joilla kampanjoitiin presidentti Samia Suluhu Hassanin uudelleenvalinnan puolesta. Presidentti kiersi aktiivisesti maakunnissa kehottamassa äänestämään itseään. Lokakuussa 2025 hän myös kertoi, kuinka tärkeät makean veden lähteet yhdistämällä Tansaniaan rakennetaan sähköverkon kaltainen vesijohtoverkosto, joka muuttaa maaseudun elämän (Mosenda, 2025).

Vaalit järjestettiin vuoden 2025 lokakuun lopussa. Rauhallisessa maassa pelättiin vaalilevottomuuksia, koska Samia oli ainoa presidenttiehdokas. Opposition ehdokkaista ketään ei saatu asetettua ehdolle, koska heidän ilmoittautumisistaan löytyi yhtä ja toista virheellistä. Opposition edustajia pidätettiin, heitä katosi suuri joukko, ja jotkut lienevät jopa kuolleet (Amnesty International, 2025). Tansaniaa on vuodesta 1977 yhtäjaksoisesti hallinnut CCM-puolue (The Chama Cha Mapinduzi, eli ”Vallankumouksen puolue”). Puolueen juuret ovat itsenäisyystaistelussa ja se on yksi pisimpään vallassa olleita afrikkalaisia puolueita.

Presidentiksi varapresidentin paikalta

Samia nousi varapresidentin asemasta presidentiksi John Magufulin kuoleman jälkeen. Presidentti Magufuli kuoli kesken virkakautensa virallisesti sydänoireisiin, mutta todennäköisesti koronaan (Olewe 2021). Presidentti oli vakuuttunut, että korona ei tavoita tansanialaisia, jotka rukoilevat, ja hän julistikin maansa koronavapaaksi alueeksi. Tämä ja rokotteiden kieltäminen maksoi monien hengen. (The EastAfrican, 2021).

Sansibarin saariryhmältä kotoisin olevan varapresidentti Samian (presidenttiä puhutellaan julkisuudessa etunimeltä) nimittäminen presidentiksi ei käynyt helposti, mutta armeijan ylipäällikön tuella hänet lopulta pääsi asemaansa – vaikka hän onkin nainen ja muslimi. Tansaniassa on tapana, että varapresidentti tulee muslimienemmistöiseltä Sansibarin saariryhmältä, mutta presidentiksi päätyminen on eri asia. Tansania koostuu manner-Afrikan puolelta olevasta Tanganjikan alueesta ja Atlantin valtameressä olevasta Sansibarin saariryhmästä, joka on kooltaan ja väkimäärältään vain murto-osa Manner-Tansaniasta.

Samian presidenttikauden alku oli monella tapaa helpotus monille. Lehdistön vapautta lisättiin ja moni muukin asiaa eteni hyvään suuntaan populistisen ja omintakeisen Magufulin valtakauden jälkeen. Aika oli parempi myös kansainvälisten avustusjärjestöjen kannalta, koska Samian tultua valtaan ne pääsivät hallituksen kanssa helpommin sopuun rahoituksesta.

Talous kasvaa, mutta demokratian tila huolestuttaa

Tansanian, kuten monen muunkin Afrikan maan, talous kasvaa kohisten. Maailman pankki ennustaa vuodelle 2026 reilun kuuden prosentin talouskasvua (Christopher, 2026). Kaikkia talouskasvu ei kosketa, mutta taloutta enemmän presidentinvaaleissa kansalaisia huolestutti demokratian puute. Tansaniassa arvotetaan suuresti rauhaa, ja harmonista yhdessäoloa, vahvaa toisten huomioimista ja ystävällisyyttä. ”Huomenna voimme tarvita toistemme apua, ei pidä rikkoa”, tiivisti lentokentälle minua kuljettanut kuski. Hänen mielestään oli hyvin sopimatonta, että presidentin käskystä maasai-heimo ajettiin pois vuosisataisilta asuinalueiltaan paikkoihin, jotka eivät sovellu heille merkitykselliseen karjankasvatukseen. Asukassiirtoja tehdään nyt Arabimaista tulevien sijoitusten varmistamiseksi.

Samia valittiin presidentiksi 98 prosentin äänisaaliin turvin (Mgonja & Muia, 2025). Vaaliviikolla oli kuitenkin levottomuuksia, joissa kuoli satoja ihmisiä ja monia pidätettiin. Uutta hallitusta nimittäessään Samia oli huolissaan siitä, kuinka maan maine tahrautui levottomuuksissa (Gavin, 2025). Toisaalta hallitukseen nimitettiin ministeriksi myös presidentin tytär ja vävy.

Itäafrikkalaiset lehdet kertovat samasta, mistä taksikuskit kaduilla puhuvat: Itä-Afrikan, Tansanian, Kenian ja Ugandan presidenttien epäillään tekevän yhteistyötä ja tukevan toisiaan valta-asemiensa säilyttämiseksi.

Ugandassa pidettiin vaalit tammikuussa 2026. Hankekollega naurahti, että vaalit olivat muodollisuus. Kymmeniä vuosia vallassa ollut 81-vuotias Yoweri Museveni voitti vaalit 70 prosentin äänivyöryllä, kun hänet valittiin seitsemännelle kaudelle (Reuters, 2026). Lähin kilpailija, entinen pop-tähti, taiteilijanimeltään Bobi Wine, ilmoitti salaisesta piilopaistaan, että hän ei haasta vaalitulosta. Wine piti vaaleja epärehellisinä, vaikka Afrikan unionin tarkkailijat eivät havainneetkaan merkkejä vaalivilpistä.

Ugandan vaalit vaikuttivat meidänkin työhömme HAMKissa. Internet suljettiin pariksi päiväksi ennen vaaleja. Samalla tavalla internet oli muutaman päivän suljettu myös Tansanian vaalien aikaan.

Vuonna 2026 yli 50 maan Afrikan mantereella on edessä monia parlamentti-, presidentin- ja paikallisvaaleja: Benin, Sambia, Etelä-Afrikka, Somalimaa, Etelä-Sudan, Gambia, ja monta muuta (Sanderson, 2026). Suurin osa näistä vaaleista käydään epävakaissa olosuhteissa. Oppositiopoliitikkoja pidätetään, internetiä rajoitetaan ja kokoontumisia suitsitaan. Vaalilaskennan ja äänien määrän manipulointi ja monet muut keinot ovat käytössä vaalivoittojen järjestelemiseksi useissa maissa. Vaalituloksissa voi toki nähdä myös huumoria: Museweni ennakoi, että ilman vaalivilppiä hän saa 80 prosenttia äänistä (Hannula, 2026) – aivan siihen hän ei nyt yltänyt.

Maailmanjärjestyksen muutos heijastuu hanketyöhön

Afrikka ei ole nyt ainut manner, jossa johtajuus haastaa yhteiskunnan kehityksen. Samalla kun laajalti puhutaan uudesta maailmanjärjestyksestä läntisessä maailmassa, myös Afrikan demokratiakehitys on pysähtynyt, ellei sekin jopa ottanut taka-askeleita. Tämä herättääkin kysymyksiä: Kuinka kansalaiset ja erityisesti nuoret näkevät oman ja maansa tulevaisuuden? Kuinka ihmiset voivat säilyttää moraalinsa olemisessaan ja tekemisessään? Kansalaisten tiedon saantia ei enää voi kokonaan kieltää tai estää. Sosiaalista mediaa ja internetiä on melko mahdoton suitsia kokonaan, vaikka esimerkiksi Iran pohtikin jo koko internetin kieltämistä (Down, 2026).

Meillekin tilanne antaa pohdittavaa. HAMKilla on hankkeita noin kymmenessä Afrikan maassa, ja Suomen yhteistyö on ihmisoikeuspohjaista. Missä kulkee raja, että voimme vielä toimia maissa, joissa humaanit periaatteet on heitetty romukoppaan tai niitä kohti ei vakavalla mielellä edes pyritä? Vai kannattaako ennemmin ajatella niin, että mukana oleminen on vaikuttamista, hyvään pyrkimisen vahvistamista? On kuitenkin myös niin, että koulutusprojekteilla vahvistamme nuorten omistajuutta ja kykyä löytää itselleen, yhteisöilleen ja viime kädessä omalle maalleen sopivia ratkaisuja. HAMK on mukana tansanialaisten nuorten vision toteuttamisessa. Parannamme ammatillisen metsäkoulutuksen laatua SUSFOR-hankkeessa, joka toimii Erasmus+ -ohjelmaan kuuluvan, Euroopan komission koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (European Education and Culture Executive Agency, EACEA) järjestämän ammatillisen koulutuksen kapasiteetinvahvistamishankkeen (Capacity Building in Vocational Education and Training, CBVET) alaisuudessa. SUSFOR-hankkeessa selvitämme mitä muutoksia opetussuunnitelma vaatii, jotta valmistuneilla olisi työllistymisen tai yrittäjyyden mahdollistavaa osaamista. Lisäksi kehitämme uudenaikaisia opetusmateriaaleja ja etsimme malleja sille, kuinka koulutus voidaan järjestää nykyistä vahvemmin yhteistyössä yritysten ja yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Teemme työtä sen eteen, että nuorilla olisi muitakin keinoja osallistua ja vaikuttaa kuin nyt sosiaalisessa mediassa kukoistava hirtehishuumori.

Kirjoittajat