Toivoa ja parempia tulevaisuuksia ennakoinnin menetelmin

Muutosten ja epävarmuuden keskellä toiveikkuuden löytäminen voi tuntua välillä vaikealta. Ihmiselle on elintärkeää uskoa siihen, että kaikki vielä tulee menemään hyvin. Mistä toiveikkuutta voisi lähteä etsimään?

Sitra on Nuorisobarometrin 2024 (Happonen & Kiilakoski, 2025) tulosten pohjalta juuri tutkinut suomalaisten nuorten tulevaisuususkoa (Poussa ym., 2025), jota on pidetty automaattisesti ikävaiheeseen kuuluvana ominaisuutena. Heidän toiveikkuutensa oman elämänsä suhteen on laskenut 20 % lyhyessä ajassa. Se ei vielä ole romahtanut, mutta kertoo siitä, että ongelman laajuus vaatii nopeaa puuttumista ja tämä on aikuisten vastuulla. Ei ole mielekästä kysellä, miksi nuori ei usko tulevaisuuteen. On parempi kääntää kysymys uuden luomiseen. Millaisiin tulevaisuuksiin he voisivat uskoa? Minkälaisilla teoilla voimme luoda luottamusta siihen, että rakennamme kestävämpää tulevaisuutta heitä varten?

KOTILO-hankkeessa tutkimme, miten tulevaisuuden ennakoinnin menetelmin voi luoda uusia liiketoimintamalleja kiertotalouteen. Kiertotalous on yksi mahdollisuus luoda uskoa parempaan tulevaisuuteen, kun moni nuori kärsii ympäristöahdistuksesta. Samoin menetelmin on mahdollista löytää laajemminkin sellaisia tulevaisuuksia, joihin nuoret voivat uskoa ja keinoja toimia paremman tulevaisuuden eteen. (Poussa, 2022)

Mitä ennakointi on?

Tulevaisuuden ennakoinnissa on tärkeää tuntea vallitseva todellisuus. Suomen itsenäisyyden rahasto Sitran (2025) koostamat megatrendit luovat hyvän pohjan tarkastella sitä, mitä tapahtuu nyt. Niiden ei ole tarkoitus yllättää vaan kuvailla sitä, mikä yhteiskuntien tasolla ja globaalisti on valtavirtaa.

Trendit eivät synny itsestään globaaleiksi vallitseviksi kehityssuunniksi, vaan ne alkavat yksittäisten ihmisten tai ryhmien teoista. Siksi on hyvä tutkia myös niin kutsuttuja hiljaisia signaaleja siitä, mitä uusia ilmiöitä mahdollisesti on nousemassa laajemmiksi trendeiksi. Näin voidaan tarkastella vallitsevan todellisuuden lisäksi myös mahdollisia uusia ja alkavia kehityskulkuja, joista tulee valtavirtaa. Ennakoinnin menetelmistä saa tukea siihen, miten tulevaisuutta voidaan hahmotella suunnitelmallisesti.

Ensin on hyvä todeta, että tulevaisuutta ei voi ennustaa. Se muuttuu todellisuudeksi vasta tapahtuessaan. Ja tässä yksi toivon siemen piileekin. Koska huomista ei vielä ole, siihen voi vaikuttaa. Kun järjestelmällisesti ja tietopohjaisesti käymme suunnittelemaan parempia huomisia, voimme löytää myös teot, jotka tekevät niistä meidän todellisen tulevaisuutemme. Epätoivottujakin polkuja on hyvä tarkastella, jotta voidaan välttyä päätymästä epämieluisiin tulevaisuuksiin.

Elämme postnormaalia jatkuvan muutoksen aikaa. Sen perusolemukseen kuuluvat kriisit ja konfliktit, jotka ovat oireita menossa olevasta laajemmasta systeemisestä muutoksesta, eivät vain ohimeneviä ja tilapäisiä häiriöitä, joiden jälkeen asiat jatkuvat entisellään. Onkin turha pohtia paluuta ”vanhaan normaaliin”, tulevaisuuden ratkaisut tähän laajempaan muutoksen täytyy löytää uusin tavoin. Suuria muutoksia ei sen sijaan megatrendeissä ole näkyvillä. Meillä on koko ajan kovempi kiire pitää huolta luonnon kantokyvystä ja ihmisten hyvinvoinnista sekä demokratian säilymisestä. Samalla tulee varmistaa, että talouden ja teknologian kehittäminen tehdään reilusti ja kestävästi. (Sitra, 2025.)

Työkaluja kehittämistyön tueksi

Sitra on tarttunut tulevaisuuden ennakointiin vahvasti. Sekä megatrendien seuraaminen että menetelmien tutkiminen ja kehittäminen ovat tuottaneet työkaluja organisaatioiden ja liiketoiminnan kehittämiseksi.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus TOPI (2025) on koonnut sivuilleen tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä ja niiden käyttöä. Ennakointi eroaa tutkimuksesta siinä, että se on lyhytjänteisempää ajallisesti ja keskittyy usein rajatumpaan aiheeseen. Käytetyt menetelmät ovat molemmille yhteisiä. (Rubin, 2004; & Aalto ym., 2022.) Jos haluaa perehtyä tulevaisuusajatteluun syvemmin, sivusto antaa paljon ammatillisia välineitä ennakointityöhön.

Sitran sivuilta löytyy laaja työkalupakki erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi tulevaisuuskolmio (kuva 1) on hyvä lähtökohta ennakoinnissa, sillä siinä mietitään kehitettävää skenaariota kolmen vaikuttavan näkökulman kautta.

Mikä on ilmiöön kohdistuva ”nykyisyyden työntö” eli sitä vahvistavat tämän hetken tapahtumat? Esimerkiksi luonnon kantokyvyn rajallisuus pakottaa meitä löytämään kestävämpiä toimintatapoja. KOTILO-hankkeen työpajassa käsittelimme megatrendien vaikutusta ja totesimme, että kulutusta on jätteen vähentämiseksi ohjattava laadukkaamman tuotannon suuntaan, jolloin uudelleenkäyttö on mahdollista. Myös omistamisesta vuokraamiseen siirtyminen on nousemassa ja sellainen hiljainen signaali, josta voi rakentaa uutta ja kestävää liiketoimintaa.

Millaista painolastia menneisyyden uskomukset tai muut muutoksen esteet aiheuttavat? Tämä voi tarkoittaa vaikkapa muutosvastarintaa, jossa kehitys nähdään jostain luopumisena eikä asioiden parantamisena. Esimerkiksi kiertotekstiili nähdään jätteenä, josta voi tulla mieleen likaisuus ja köyhyys. Myös jatkuva uusien halpojen vaatteiden ostaminen voidaan kokea saavutetuksi eduksi, johon jokaisella tulee olla oikeus. Tällainen ajattelu voi estää näkemästä tulevaisuuden parempana. Tällöin myös luovuus ja innovatiivisuus kehittämisessä rajoittuu ja pitäydytään vanhoissa toimintatavoissa. Tämän painolastin tarkasteleminen auttaa meitä näkemään sen, mitä on syytä kehittää. Esimerkiksi laajeneva korjaus- ja huoltopalveluiden kysyntä mahdollistaa uudenlaista yritystoimintaa ja työtä paikallisesti.

Minkälaista imua asiaan tulevaisuudessa kohdistuu? Näitä ilmiöön vaikuttavia voimia pohtiessa saadaan luotua kuva siitä, mikä siihen vaikuttaa nyt ja lähitulevaisuudessa, sekä miten hyvää voi vahvistaa ja huonompia vaikutuksia torjua. Esimerkiksi luonnon kantokyvystä huolehtiminen aiheuttaa kysyntää kestävämmille kulutustavoille. Jos tekstiilinkiertoa saadaan tämän tarpeen täyttämiseksi kehitettyä tuloksellisemmaksi, on ensituotannossa mahdollista panostaa resursseja laadukkaampien materiaalien käyttöön ja nollahukkaan suunnittelusta alkaen. Näin kriisistä voikin tulla voimavara, joka tukee sekä kulutuksen hillitsemisen sekä kiertotalouden uudenlaista edistämistä tulevaisuudessa.

Kun toivottu tulevaisuus on kuvailtu, on usein tarkoituksenmukaista lähestyä sen toteutumiseksi tarvittavia toimenpiteitä käänteisesti. Vaikeinta on usein päästää irti siitä, mikä on mahdollista nyt. Tämä rajoittaa kykyämme ennakointiajatteluun. Backcasting on menetelmä, jolla kuvaillaan toimia ja muutoksia, joiden täytyy tapahtua, jotta toivottu tulevaisuus voi toteutua. Tämä tapahtuu katsomalla tulevaisuudesta nykyhetkeä kohti, jolloin on helpompi irrottautua nykypäivän rajoituksista esimerkiksi teknisen kehityksen suhteen.

Ennakointi yhteisvoimin sitouttaa toimintaan

Käytännön tuloksena järjestelmällisestä ennakoinnista on yleensä se, että se luo erilaisia polkuja tulevaisuuteen, kuin ilman sitä tehdyt skenaariot. Tämä itsessään on hyödyllistä onnistuneelle ennakointityölle. Koska varmaa tietoa tulevasta ei voi olla, on parempi laatia aina usea erilainen skenaario mahdollisesta tulevasta kehityksestä. Olennaista on parantaa käsityksiä siitä, mihin tulevaisuudessa tahdotaan sekä voidaan vaikuttaa ja miettiä toimenpiteitä, joilla toivottuun tulevaisuuteen päästään. Kun tulevaisuuden visioita ja tekoja laaditaan ja niihin sitoudutaan yhdessä, on ne yhteisvoimin myös mahdollista saavuttaa. (Ojala & Kantola, 2024.)

Kotilo-hankkeessa järjestimme tulevaisuustyöpajan, jonka tarkoitus oli kehittää tekstiilinkierron parissa toimivien kanssa alalle uusia yritysideoita. Ennakoinnin menetelmillä saimme toteutettua jatkokehityskelpoisia liiketoimintaideoita parissa tunnissa, vaikka tavoite tuntui aluksi haasteelliselta. Hyvällä suunnittelulla sekä menetelmiin ja tavoitteisiin paneutumalla tuloksia saatiin aikaan lyhyessäkin ajassa. Ennakointiprosessin fasilitoijan tehtävä on huolehtia siitä, että aikataulussa pysytään niin, että kaikki suunniteltu saadaan käytyä läpi. Myös aiheen rajaus ja siinä pysyminen on tärkeää onnistumisen kannalta. Kokeiluun kannustaa kokemukseni mukaan se, että menetelmät innostavat ihmisiä miettimään tulevaisuutta yhdessä ja vapauttaa ajattelua uutta luovaan suuntaan. Nuorempien ikäluokkien luottamus tulevaisuuteen vaikuttaa siihen, miten he kiinnittyvät yhteiskuntaan ja minkälaista tulevaisuutta he Suomelle rakentavat. Siksi tämä muutos on syytä ottaa vakavasti ja antaa nuorille välineitä, joilla he voivat kokea saavansa vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tulevaisuuden ennakoinnin menetelmin nuorille voidaan antaa oma ääni oman tulevaisuutensa suunnittelussa, tapa tarttua toimeen ja tuntea merkityksellisyyttä sekä osallisuutta.

Kirjoittaja