Tulevaisuuden ohjaaminen alkaa myötätunnosta

Erilaiset haavoittavat elämänkokemukset voivat estää ihmistä näkemästä omia mahdollisuuksiaan ja tavoittelemasta toivomaansa tulevaisuutta. Kun katse on vielä menneessä, voi esimerkiksi unelmakoulutuksen tai -ammatin pohtiminen olla haastavaa. Perusturvallisuutta ravistelleet kokemukset elämän eri vaiheissa voivat vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestään toimijana.

Haavoittavia elämänkokemuksia kokenut ihminen voi ohjausvuorovaikutuksessa hahmotella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja suuntautua niitä kohti. Pedaverkot-hankkeen verkostotapaamisessa Johanna Linner Matikka toi esiin, miten myötätuntoinen kohtaaminen ohjauksessa auttaa rakentamaan turvallista siltaa tulevaisuuteen. (Linner Matikka, 2025)

Pedaverkot-hankkeessa edistetään ohjaus- ja neuvonta-alan ammattilaisten ja heidän ohjattaviensa toimijuutta kehittämällä, kokeilemalla ja levittämällä tietoa uusista ohjauksen ja tuen muodoista. Toiminnassa yhdistyy kannattelevan ohjausorientaation myötätuntoinen lähestymistapa ja tulevaisuusohjauksen viitekehys. Tulevaisuusohjauksessa yhdistyy pitkän aikavälin tulevaisuusajattelu kokonaisvaltaiseen ohjaukseen (Ahvenainen ym., 2014).

Myötätuntoinen ohjaus kannattelee

Ensimmäinen edellytys ohjausalalla työskentelyn vaikuttavuudelle on ohjaajan myötätuntoinen suhtautuminen ohjattavaan ja hänen tilanteeseensa. Asiakasvuorovaikutuksen keskeisenä periaatteena on pyrkiä luomaan yhteys kahden tasavertaisen ihmisen, ohjattavan ja ohjaajan välille. Hyvä yhteistyösuhde onkin tärkeä edellytys ohjattavan muutostavoitteiden saavuttamiselle (Pietikäinen, 2024).

Myötätuntoinen ohjaus liittyy kannattelevaan ohjausorientaatioon (Vehviläinen, 2014), jossa osoitetaan kunnioitusta ja kiinnostusta ohjattavan ohjaustarvetta kohtaan sellaisena kuin se kulloisessakin prosessissa avautuu (Souto, 2020). Myötätuntoisessa ohjauksessa pysähdytään ohjattavan kanssa asian äärelle ja ollaan läsnä. Ohjaaja antaa tällaisessa ohjauskeskustelussa tilaa ohjattavan mielipiteille ja ajatuksille, ja ohjauksessa edetään rauhallisesti ja johdonmukaisesti eteenpäin. Ohjaaja tukee vastaanottamalla ohjattavan kokemuksia ja tunteita sekä kuuntelemalla häntä. (Gjerstad et al., 2024)

Keskeistä myötätuntoisessa ohjauksessa onkin hyväksyvä asenne, rohkaisu ja kannustus.  Myötätuntoisuus näkyy ohjaajan lempeänä katseena ja avoimena olemuksena. Lisäksi kannattelevan ohjausorientaation tunnusmerkkejä ohjauskeskustelussa ovat ohjaajan positiivinen asenne ohjattavaa kohtaan, elämäntilanteen huomiointi, huomion pitäminen tavoitteissa sekä epävarmuuden vähentäminen (emt.). Myötätuntoinen ohjaus mahdollistaa näin turvallisen ja kohdennetun työskentelyn, jossa ohjattava tuntee itsensä arvokkaaksi ja ohjauksen päähenkilöksi. Tämän jälkeen on mahdollista lähteä tutkimaan tulevaisuutta ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja uraan ja elämään.

Ratkaisuja tulevaisuuden rakentamiseen

Ratkaisujen rakentamiseen tähtäävät ohjauskeskustelut edistävät ohjattavan toipumista ja vaikuttavat häntä kokoavasti. Haavoittavia elämänkokemuksia kohdannutta ohjattavaa auttaa huomion suuntaaminen siihen, mihin asiaan hän haluaa saada muutosta. Samalla voidaan hyödyntää hänen aiempia onnistumisen kokemuksiaan. Ratkaisukeskeinen ja myötätuntoinen työtapa ohjauksessa auttaa haastavia tilanteita kokeneita ohjattavia. Jos haavoittavasta kokemuksesta on vasta vähän aikaa, ohjattava pystyy yleensä tekemään vain lyhyen tähtäimen suunnitelmia (De Jong & Berg, 2008). Lyhyen tähtäimen suunnitelmia voivat olla esimerkiksi kuluneen päivän ja tulevan yön nukkumiseen liittyvät käytännölliset asiat ja rutiinit.

Nukkuminen on ihmisen perustarve. Riittävä lepo ja uni ovat jokaiselle ihmiselle elintärkeitä, koska ne mahdollistavat kehon ja aivojen palautumisen, mikä taas on välttämätöntä jaksamisen, oppimisen ja terveyden kannalta. Ohjaaja voi esittää ohjauskeskustelussa nukkumiseen liittyvän avoimen kysymyksen: Miten olet nukkunut? Tähän konkreettiseen kysymykseen ohjattavan on yleensä helppo vastata.

Unesta käytävä keskustelu voi edetä kysymällä: Mikä on aiemmin auttanut sinua raskaan tilanteen kanssa, nukkumaan mennessä tai öisin? Näin pyritään siirtämään huomio niihin asioihin, joita ohjattava on tehnyt auttaakseen itseään selviytymään vaikeasta tilanteesta. Lisäksi kysymys sisältää ajatuksen, että ohjaaja uskoo ohjattavan tavalla tai toisella löytäneen hyödyllisiä keinoja, joiden kautta hän on alkanut toipua ikävistä kokemuksista.

Esittämällä tällaisia selviytymiseen liittyviä kysymyksiä ohjaaja voi näyttää, että arvostaa ohjattavan itsensä esille tuomia keinoja. Tämän jälkeen voidaan ohjauskeskustelussa tarkastella arjessa vastaan tulleita myönteisiä poikkeuksia, esimerkiksi sitä, milloin nukkuminen olikin tavanomaista parempaa ja mitkä tekijät auttoivat asiassa. 

Luovia menetelmiä tulevaisuusohjauksen tueksi

Luovat menetelmät harjaannuttavat mielikuvitusta ja sen käyttöä, ja mielikuvitus puolestaan mahdollistaa toisenlaisten tavoiteltavien tulevaisuuksien kuvittelun. Ilmaisullisuutta ja mielikuvitusta hyödyntävät menetelmät auttavatkin tavoittamaan ja merkityksellistämään kokemuksia, joiden sanallistaminen on muuten vaikeaa. (Ryynänen & Rannikko, 2021)

Pedaverkot-hankkeessa kehitetään tulevaisuusohjauksen tueksi luovia menetelmiä, joiden tavoitteena on auttaa yksilöitä ja yhteisöjä hahmottamaan omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Mahdollisuuksien tunnistamisen lisäksi olennaista on myös tarkastella sitä, mikä itsessä voi estää toivottujen tulevaisuuksien tavoittelun.

Tunnistamista voidaan tehdä esimerkiksi luovan harjoituksen avulla, jolla voidaan kartoittaa, millaista sisäistä puhetta me ylläpidämme suhteessa itseemme. Harjoituksen aluksi ohjaaja esittää kysymyksiä sisäisestä puheesta ja siitä, onko puhe itselle ankaraa, kritisoivaa vai hyväksyvää ja rohkaisevaa. Tällöin esitettäviä kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: Tuleeko sisäiseen puheeseen mukaan ulkopuolisia ääniä? Kuuluuko puheessa läheisten tai auktoriteettien kommentit ja odotukset?  

Voimavaroja tunnistettaessa ohjaaja voi alun tunnistamisvaiheen jälkeen kuljettaa pohdintaa hyödyntämällä taidelähtöisyyttä. Ohjattavaa kannustetaan konkretisoimaan sisäisen puheen sävyjä kirjoittamalla sisäiselle äänelle tyypillisiä repliikkejä ja kuvailemalla joko sanoin, piirtäen tai maalaten sisäisen äänen olemusta. Lisäksi sisäisen äänen asentoa, ilmeitä, eleitä ja tapaa liikkua voi lähteä kehollistamaan liiketyöskentelyn kautta.

Draamallisen työskentelyn avulla voidaan tuoda esiin tilanteita, joissa sisäistä puhetta tuntuu puhuvan useampikin hahmo. Draamallisen työskentelyn harjoituksessa voidaan tällöin tarkastella, miten hahmot ovat kontaktissa muihin, ristiriidassa keskenään, ja estävät tai edistävät mielekästä toimimista. Työskentelyn jälkeen päästään pohtimaan, kenen puheelle kannattaa antaa tilaa.   

Kuten aiemmin nukkumisesta esitetyssä esimerkissä, myös tämän sisäisen puheen tunnistamisharjoituksen kautta on olennaista löytää tukea omaan arkeen. Tällöin kannattaa kysyä esimerkiksi: Millaista puhetta olisi mielekästä ylläpitää ja vahvistaa? Löytyykö oman mielen leirinuotiolta myötätuntoisia keskustelijoita, jotka kannattaisi ottaa mukaan silloin, kun keskustellaan tulevaisuudesta?

Johtopäätökset

Tulevaisuuden ohjauksessa keskeistä on ohjaajan myötätuntoinen kohtaaminen ja ratkaisukeskeinen työskentely ohjattavan muutostavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjaajan monipuolinen ohjausosaaminen esimerkiksi luovin menetelmin tukee ohjattavan toimijuutta. Pedaverkot-hankkeessa kehitetäänkin ohjausalan toimijoiden ja ohjattavien kanssa juuri tällaisia uusia, tulevaisuusohjauksen ja tuen muotoja.

Kirjoittajat