Työharjoittelun merkitys, haasteet ja mahdollisuudet Hämeen ammattikorkeakoulun Professional Horticulture -koulutuksessa

Työharjoittelu on olennainen osa Hämeen ammattikorkeakoulun kansainvälistä Professional Horticulture -koulutusta. Kokemusten mukaan näiden harjoittelujaksojen merkitys on hyvin suuri suomenkielisissä koulutuksissa, ja harjoittelut usein vaikuttavat paljon myös siihen, miten ura valmistumisen jälkeen lähtee kehittymään. Vieraskielisille opiskelijoille harjoittelujaksojen vaikutus voi olla kuitenkin vieläkin merkittävämpi. Tämä kirjoitus käsittelee harjoitteluun liittyviä haasteita ja tarjoaa näkökulmia niiden voittamiseen, jotta opiskelijat voivat hyödyntää työharjoitteluaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Hämeen ammattikorkeakoulun englanninkielinen Professional Horticulture -koulutus aloitettiin elokuussa 2024 (HAMK, 2025). Koulutus tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden syventyä monipuolisesti puutarhatalouden eri osa-alueisiin. Koulutusohjelma yhdistää biologian, teknologian ja talousosaamisen kasvien tuotantoon ja tarjoaa opiskelijoille sekä laajan tietopohjan että käytännön kokemusta. Työharjoittelut ovat on olennainen osa tätä koulutusta, sillä ne antavat opiskelijoille mahdollisuuden soveltaa oppimaansa käytännössä ja valmistautua työelämään. Tutkintoon kuuluu kaksi 15 opintopisteen laajuista harjoittelua, joista ensin tehdään työharjoittelu ja opintojen loppupuolella suoritetaan asiantuntijaharjoittelu.

Ensimmäisen harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelijat puutarhatuotannon perustyötehtäviin, puutarha-alaan ja sen toimijoihin. Harjoittelun aikana opiskelijat saavat arvokasta kokemusta, joka auttaa heitä kehittämään ammattitaitoaan ja valmistautumaan tuleviin työtehtäviin. Harjoittelupaikat tarjoavat myös mahdollisuuden verkostoitua alan ammattilaisten kanssa ja luoda kontakteja, jotka voivat olla hyödyllisiä tulevaisuudessa. Hyvin usein asiantuntijaharjoittelupaikan tarjoava yritys tai yhteisö tilaa harjoittelijan tekemänä myös opinnäytetyön. Lisäksi jo ensimmäisten tästä koulutusohjelmasta saatujen kokemusten myötä on havaittu, että harjoittelut ovat auttaneet opiskelijoita kehittämään myös suomen kielen taitojaan. Parhaissa tapauksissa harjoittelupaikasta on löytynyt henkilö, joka on opastanut tehtävät suomeksi ja englanniksi.

Lepaan kampuksella on järjestetty jo vuodesta 2012 alkaen joka tammikuun kolmantena keskiviikkona Rekrypäivä-tapahtuma, johon osallistuu yleensä noin 20 työnantajatahoa. Tammikuussa 2025 myös kansainväliset hortonomiopiskelijat olivat ensimmäistä kertaa mukana. Työnantajatahoilta tiedusteltiin samalla valmiutta rekrytoida kansainvälisiä harjoittelijoita, ja lähes jokainen alan yritys ilmaisi kiinnostuksensa palkata myös kansainvälisiä opiskelijoita työharjoitteluihin tai työsuhteisiin. Lähtökohta oli siis erinomainen ja oikeastaan odotettukin, sillä puutarha-alalla työskentelee paljon ulkomaista työvoimaa ja työkieli on usein englanti (Luke, 2025). Huomionarvoista oli, että kansainväliset opiskelijat olivat Rekrypäivässä erittäin aktiivisia työnhakijoita. Eniten heitä kiinnostivat yritykset tai yhteisöt, jotka sijaitsivat pääkaupunkiseudulla, jossa suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista asuu.

Lisäksi Rekrypäivä paljasti kuitenkin saman haasteen, joka on tunnistettu myös suomenkielisen puutarhatalouden hortonomikoulutuksen puolella. Opiskelijoiden enemmistö on asettunut Helsinki-Tampere-akselille, ja siksi harjoittelupaikan löytäminen läheltä omaa asuinaluetta on heille ensisijainen vaihtoehto. Tilanteesta tekee haastavan se, että merkittävä osa puutarhatuotannosta on keskittynyt läntiselle rannikkoseudulle ja Keski-Suomeen (Luke, 2024). Ensimmäisen kesän suhteen oli kuitenkin ilahduttavaa, että osa opiskelijoista hakeutui harjoitteluun jopa verrattain kauas asuinpaikastaan, kuten Pohjois-Savoon ja Närpiöön. Kokemukset näiltä osin olivat erittäin positiivisia ja rohkaisevia niin työnantajan kuin opiskelijankin näkökulmasta. Onkin tärkeää tuoda esiin tällaisia hyviä kokemuksia, sillä se voi osaltaan madaltaa kynnystä lähteä harjoitteluun maaseudulle.

Kuten aiemmin totesin, puutarha-alalla on mahdollista tulla toimeen englannin kielellä, sillä alalla on jo ennestään paljon ulkomaista kausityövoimaa ja työkieli onkin usein englanti. Tämän vuoksi suomen kielen taidon puuttuminen ei luo merkittäviä esteitä työharjoittelulle. Tilanne on kuitenkin hieman erilainen asiantuntijaharjoittelussa, jossa tehtävien on tarkoitus olla vaativampia ja ne voivat sisältää esimerkiksi esihenkilövastuita. Kun harjoittelija on esihenkilövastuussa, voi tulla eteen tilanteita, jolloin kielimuuri voi tuottaa todellisia esteitä tai rajoitteita vaativampien tehtävien tekemiselle. Perehdytys ja siihen liittyvä työturvallisuus onkin yksi osa-alue, joka voi muodostaa esteen pääsylle haastavampiin tehtäviin. Näkisin kuitenkin, että onnistuneen ensimmäisen työharjoittelun jälkeen on hyvät mahdollisuudet pärjätä myös näissä tehtävissä.

Sen sijaan paljon suurempi haaste on yritysten sijainti maaseudulla, kaukana kasvukeskuksista. Kasvukeskusten ulkopuolella sijaitsevilla alueilla on hyvin usein rajoitetusti vuokra-asuntoja, mikä vaikeuttaa opiskelijoiden majoittumista harjoittelun ajaksi. Lisäksi täytyy huomioida, että kansainväliset opiskelijat maksavat lukukausimaksun, mikä voi yhdessä elinkustannusten kanssa johtaa helposti siihen, ettei opiskelija pysty pitämään nykyistä asuntoaan samalla kun maksaa vuokraa myös toisaalla.

Mikäli asuminen ja kulkeminen työpaikalle on järjestettävissä mahdollisimman pienillä kustannuksilla, olisi nähdäkseni mahdollista saada opiskelijoita siirtymään harjoitteluun enenevässä määrin myös maaseudulle. Näissä harjoittelupaikoissa on usein mahdollisuus oppia puutarhatuotannon tehtäviä monipuolisesti ja rakentaa pohjaa jopa vakituiselle työsuhteelle valmistumisen jälkeen. Edellä mainituista syistä niin HAMKin koulutuksilla, maaseudulla sijaitsevilla työnantajilla kuin heitä edustavilla järjestöilläkin on tähän yhteinen intressi. Asiaa voisi edistää yhteishankkeella, jossa olisi HAMKin lisäksi mukana mahdollisesti kohdealueen yrityksiä, kunta tai kaupunki, sekä viljelijäjärjestöjä (esim. Kauppapuutarhaliitto ry, Taimistoviljelijät ry ja Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto ry). Alkuvaiheessa voisi olla mahdollista hakea alaa lähellä olevilta säätiöiltä tukea harjoittelun aikaiseen asumiseen ja liikkumiseen. Näkisin, että taloudellisen kysymyksen ratkaiseminen tarjoaa avaimen siihen, miten opiskelijat saataisiin hakeutumaan ammatillisesti hyviin harjoittelupaikkoihin. Tämä puolestaan johtaa onnistuneisiin harjoitteluihin, jotka parantavat merkittävästi työuranäkymiä Suomessa.

Kirjoittajat