Vedenhallinta sambialaisessa maataloudessa on välttämätöntä

”Tuletko veneellä vai autolla?” kysyn nauraen Gideonilta, kun soitan WhatsAppilla sopiakseni, että hän tulee vastaan lentokentälle. Olemme matkalla Lusakaan Z4ABC-hankkeen seminaariin, jossa teemme töitä paikallisten maatalousopistojen ja yliopistojen kanssa opiskelijakeskeisten opetusmateriaalien valmistamiseksi. 

Kysymys on toki kieli poskessa esitetty, mutta Lusakassa on tulvinut niin, että paikoin venettä olisi oikeasti tarvittu (ZNBC Today, 2025). Tämän vuoden sateet tulivat niin runsaina, että heikot kaupunkirakenteet eivät vedä vettä. Koteja ja autoja on huuhtoutunut veden mukana. 

Ero viime vuoteen on valtava. Viime vuonna kärsittiin ennätysmaisestä kuivuudesta. Sunday Daily Mail 2.3.2025 kertoo viljelijästä, joka sai viime vuonna viiden hehtaarin maissiviljelmältään vaivaiset viisi 50 kilon maissisäkkiä. Tänä vuonna hän odottaa kuuden hehtaarin viljelmältään 400 säkin maissisatoa. Ruokaturvaongelmista kärsivässä maassa kunnon sato on todella tervetullut. 

Runsaiden sateiden pitäisi vaikuttaa muuhunkin kuin maatalouteen. Ikävä uutinen on toki se, että kolera on taas nostanut päätään. Energiaan liittyen sateiden vaikutus taas onkin mielenkiintoinen. Viime vuonna kärsittiin sähkökatkoksista, jotka venyivät päivien mittaiseksi. Sähköä tuotetaan Kariba-tekojärven padoilla. Viime vuonna niitä ei voitu juoksuttaa. Lentokoneesta kollega näki, kuinka järvi on nyt varsin täynnä, sähkökatkokset kuitenkin jatkuvat. Yksi tulkinta tilanteesta on hotellin työntekijän esittämä: patoja ei haluta juoksuttaa kuivaksi. Gideonin raadollisempi tulkinta taas on, että patoja kyllä juoksutetaan, mutta sähkö viedään ulkomaille, koska maa tarvitsee valuuttaa maksaakseen valtaisan valtionvirkamiesjoukon palkat.  

Hauskaa on huomata se, että rankkasateetkin luovat yrittäjyyttä; toinen kollega kertoi näyttelyalueella näkemästään ”kumppari-uberista”, pitkävartiset sai vuokrata tulvivan kadun reunalta ja palauttaa lätäkön toiselle puolelle. Parempaa palvelua hakevat ehkä ne, jotka maksua vastaan kannattavat itsensä vahvoilla miehillä tulvalätäköiden yli.  

Työpajaan osallistuneilla maatalouskoulujen opettajilla oli selvä näkemys tilanteesta. Ilmastonmuutoksesta on puhuttu vuosia ja tavallaan varauduttu siihen. Viimeiset vuodet, kun sää on heitellyt aivan arvaamattomasti, on kirkastunut asian, joka nyt on nousemassa yli muiden: sadeveden kerääminen ja vesivarastojen hallinta.  

Ennen, aikana ennen ilmastonmuutosta, sateet tulivat ajallaan, ja ne olivat suunnilleen samansuuruiset. Viljelijät tiesivät, milloin maan muokkaaminen piti aloittaa ja milloin kylvää. Maatalous on perinteisesti sateista riippuvaista, mutta vuoden kierto on ollut varsin vakaa. Pienviljelijöillä ei ole mitään kastelua. Luottaen luonnon tasaiseen kiertokulkuun maatalous toimi ja tuotti tasaisesti satoa.  

Samaan aikaan ymmärrys metsä-maataloudesta on vähentynyt. Metsä-maatalous tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että pelloilla on puita maan suojana. Näin haihtuminen vähentyy.  Metsä-maatalous voi toimia niin, että tavoitteena on maan metsittäminen ja niin pitkään, kun puut ovat pieniä, niiden alla viljellään ja kun kasvusto käy liian tiheäksi ja varjoisaksi, alueen annetaan metsittyä. 

Maatalous voi olla myös metsä-maatalouden ensisijainen tavoite. Silloin puut istutetaan harkiten niin, että viljelylle luodaan mahdollisimman edulliset olosuhteet, valitaan puulajit, jotka suojaavat maata veden haihtumiselta tai tuulelta halutulla tavalla. Puut saattavat myös parantaa oman juuriston toimintansa kautta maata, ja puiden istuttamistiheydellä tai istutuspaikoilla luodaan edellytykset koneiden käyttämiselle tai jopa kastelulle. Puulajit valitaan niin, että niitä saatetaan käyttää vaikkapa viherlannoitteiden valmistamiseen tai johonkin muuhun taloudelliseen toimintaan.  

Ihmisen ja luonnon suhde maataloudessa on aina ollut hyvin käytännönläheinen. Esimerkkinä tästä on vaikkapa tieto siitä, miksi ihminen kesytti lehmän. Nykyihminen ajattelee varmaankin maitoa ja lihaa, mutta näiden takia lehmää ei kesytetty. Karjaa alettiin kasvattaa lannan takia: varhaisessa maataloudessa tämä oli ainut lannoite, joka tiedettiin, ja maanviljelys alkoi nimenomaan kasvien tuottamisesta.  

Ilman pienviljelmillä toimivia keinoja sambialainen pienimittakaavaiseen viljelyyn perustuva maatalous ajautuu suuriin vaikeuksiin. Isot tilat ovat sijoittajien, monesti ulkomaalaisten tai paikallisten ulkomaalaistaustaisten omistamia. Näillä tuotetaan kaupallisia kasveja kastelujärjestelmien tukemana. Afrikassa maatalous työllistää suurimman osan väestöstä. Monet tuottavat vain oman perheen tai lähiyhteisön tarpeisiin. Tämän pienviljelyn turvaamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan veden hallinnan keinoja, jotka ovat taloudellisesti mahdollisia pienviljelijöille. Näitä keinoja ovat veden kerääminen, varastointi ja veden jakamisen hallinta (Ministry of Water Development and Sanitation, 2024). Veden haihtumisen estäminen on osa vesivarojen hallintaa. Veden kulutukseen voidaan vaikuttaa myös kasvivalinnoilla ja viljelymenetelmillä, esimerkiksi maan muokkausta vähentämällä.  

Sambialaiset maatalouskoulut ovat avainasemassa viljelijöiden neuvomisessa. Kouluilla on omat kouluviljelmät ja kyläyhteisöt ovat oppineet hakemaan neuvoja kouluilta. Sambiassa koulut ovat myös osa neuvontajärjestelmää, joten osaaminen ja tieto valuu myös niiden kautta viljelijöille. Veteen on maataloudessa aina kiinnitetty huomiota, lähinnä sitä kautta, että vesimäärää on optimoitu mahdollisimman suuren sadon saamiseksi. Ilmastonmuutos vaihtaa nyt näkökulmaa: vettä on pystyttävä hallitsemaan edes jonkinlaisen sadon saamiseksi.

Kirjoittaja