Monet vanhat suomalaiset maatiaisruislajikkeet soveltuisivat otettavaksi uudelleen viljelyyn Pohjoismaissa. Monilla on korkea ravintoarvo ja hyviä leivontaominaisuuksia. Yksi näistä lajikkeista on kaskiruis.
Suomessa viljeltiin ruista kaskessa vielä 1800-luvun lopulla ennen peltoviljelyn vakiintumista. Ruotsiin Värmlandin alueelle lähteneet kaskiviljelyn taitaneet metsäsuomalaiset veivät mukanaan kaskirukiin, jota he olivat viljelleet vuosisatojen ajan kotiseudullaan. Näin kaskiviljely ja kaskiruis vakiintuivat Skandinavian keskiosissa, ensin Ruotsissa ja sitten Norjassa.
Vuosisatojen aikana ruis on sopeutunut pohjoiseen lyhyeen kasvukauteen, ravinneköyhiin moreenimaihin ja vaihtelevaan ilmastoon. Kaskissa käytetty ruis oli erityinen ruistyyppi, jota kutsutaan myös juureisrukiiksi. Sen juuristo kasvaa voimakkaaksi, ja kasvusto muodostaa suuria ryppäitä. Juureisrukiin korsi on pitkä ja harva, jyvä lyhyempi ja kevyempi kuin peltorukiissa. Yhdestä siemenestä voi kasvaa jopa 60 tähkää. Ensimmäisenä kesänä juureisruis kasvaa matalana, ja sitä voidaan käyttää rehuna, toisena kesänä saadaan varsinainen jyväsato.
Juureisrukiin viljely
Juuresrukiista tunnetaan nykyään vain yksi elossa oleva kanta, nimeltään Tvengsberg, joka löydettiin Norjan Finnskogista. Per Martin Tvengsberg löysi vuonna 1973 vanhasta riihestä kymmenen jyvää, joista seitsemän iti. Näistä saatiin uusi elinvoimainen kanta. Juureisruis rekisteröitiin alkuperäiskasvilajikkeeksi Norjassa vuonna 2012 ja Suomessa vuonna 2018 nimellä Mustiala Tvengsberg. Tutkimusten mukaan se on perimältään erilainen kuin nykyiset rukiit, ja se edustaa hyvin vanhaa ruistyyppiä.
Perinteisesti juureisruis kylvettiin kaskimaahan juhannuksen aikaan, vuorokautta ennen viimeistä juhannussadetta. Se kylvetään harvaan, koska se pensastuu erittäin voimakkaasti. Kasvustoa niitettiin tai laidunnettiin loppukesällä, jotta se säilyi terveenä talven yli.
Juureisruista viljeltiin usein seosviljana muiden viljojen, kuten ohran, rukiin, nauriin tai tattarin kanssa, jolloin ensimmäisen vuoden sato saatiin muista kasveista ja rukiista seuraavana syksynä. Koska ruis on ristipölytteinen, sen elinvoimaa ylläpidettiin aikoinaan vaihtamalla siemeniä naapureiden kanssa.
Pieni jyvä, suuri voima
Nykyisin juureisruista viljellään vain pienimuotoisesti Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Viljely sen alkuperämaassa Suomessa on vähäistä. Tutkimusten mukaan juureisrukiin ravintoarvot ovat korkeat. Oraassa on rautaa yhtä paljon kuin pinaatissa ja nelinkertaisesti verrattuna jyviin. Myös sinkki- ja mangaanipitoisuudet ovat korkeat. Pohjoismaiden yhteisessä geenipankissa NordGenissa on useita vanhoja ruislajikkeita, joilla on hyvä ravintoarvo, leivontaominaisuudet ja makuerot, ja joita voisi hyödyntää. Rukiin markkinahinta on kuitenkin pysynyt alhaisena, minkä vuoksi sen viljely ei ole ollut taloudellisesti houkuttelevaa. Tietoa tarvitaan lisää ja lisäksi on edistettävä tuotekehitystä, jotta saataisiin hyötykäyttöön vanhojen lajikkeiden arvokkaita ominaisuuksia.
Kirjoittajat
Maarit Heinonen
tutkija, Luonnonvarakeskus