Opiskelijat innovoivat syötävän lusikan
Bio- ja elintarviketekniikan insinööriopiskelijat ja kestävän kehityksen opiskelijat innovoivat osana opintojaan syötävän Zero Spoon -lusikan. Innovaatio liittyi Design Based Education -projektiin, jonka toimeksiantajana oli Jokioisten leipä. Tekstissä opiskelijat kertovat miten syötävä lusikka oikein syntyi.
Syötävien Zero Spoon -lusikoiden kehittäminen lähti liikkeelle kestävän kehityksen ja bio- ja elintarviketekniikan opiskelijoiden yhteisestä projektista. Projektiryhmässämme olivat bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat Emilia Kiviportti ja Maiju Vähä-Nikkilä ja kestävän kehityksen opiskelijat Mari Forssell ja Sonja Salonen. Projektin toimeksiantaja oli Jokioisten leipä, ja tarkoituksenamme oli keskittyä elintarvikkeeksi kelpaavan korppujauhon uusiin käyttömahdollisuuksiin ja sitä kautta biojätteen määrän vähentämiseen.
Työstimme tehtävänantoa Design Thinking -menetelmällä. Aloitimme projektin ideoimalla lyhyissä, muutaman minuutin ajanjaksoissa erilaisia tapoja käyttää korppujauhoja. Pallottelimme lukuisten vaihtoehtojen joukosta parhaimmat ja valitsimme lopulta syötävän kertakäyttöaterimen. Prototypoimme keksimiämme ideoita esimerkiksi muotoilemalla haarukan muovistyroksista, havainnollistamaan aterimen kokoa. Tiimimme etsi aterinmuotteja netistä, jotta voisimme testata ideaamme syötävästä lusikasta käytännössä, ja pitkän etsimisen jälkeen löysimme projektiin soveltuvan muotin pikkulusikoille, jolloin rajasimme aterimet koskemaan lusikoita.
Koska kauppoihin kelpaamaton korppujauho on määrällisesti lusikoiden suurin ainesosa, mahdollisuus niiden tuotannolle olisi toimeksiantajalle realistinen rahallisesti pienten investointien ja selkeän yhteistyömahdollisuuden takia.
Kokeilujen kautta korppujauhoille käyttöä
Onnistuimme monien yritysten jälkeen kehittämään reseptin, jonka valmiit lusikat kestävät 20 minuuttia 80-asteisessa vedessä, ennen pehmentymistä käyttämättömäksi. Makutesteissä havaittiin, että maku lusikoissa oli miellyttävä, se ei jättänyt jälkimakua, ei muuttanut testatun vaniljajäätelön makua syödessä, ja lusikoiden pureskelu oli vaivatonta, kun jäätelö oli syöty. Suunnittelimme lusikoillemme nimen, ja koska lusikan pystyy syömään tai laittamaan biojätteeseen käytön jälkeen, tuotetta ei enää ole käytön jälkeen. Näin syntyi Zero Spoon -nimi.
Lusikkamme ei ainoastaan toimi hyvänä tapana hyödyntää toisen luokan korppujauhoja, vaan se myös korvaa muovilusikat.
Huomasimme projektin yhteydessä, miten mielenkiintoinen kehitysmatka oli ollut, aina ensimmäisistä päivistä projektin loppuun asti. Lusikkamme ei ainoastaan toimi hyvänä tapana hyödyntää toisen luokan korppujauhoja, vaan se myös korvaa muovilusikat. Zero Spoon antaa kauppoihin kelpaamattomalle korppujauholle uuden mahdollisuuden ja on biohajoava, jolloin muovilusikat voivat jäädä kauas historiaan.
Syötävän lusikan ovat innovoineet bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat Emilia Kiviportti ja Maiju Vähä-Nikkilä ja kestävän kehityksen opiskelijat Mari Forssell ja Sonja Salonen.
Design Based Education
Design-based education (muotoilulähtöinen oppiminen, DBE) on yhteiskehittämällä oppimista, jota tehdään tiiviissä yhteistyössä yritysten ja muiden työnantajien kanssa.
- DBE:ssä keskeistä on kehittää yhdessä ja oppia sellaisia työskentelytapoja, joita opiskelija tarvitsee jatkossa työurallaan.
- Opiskelijat saavat ratkottavakseen aina yritysten aitoja haasteita. Tämä auttaa opiskelijoita työelämätaitojen kehittämisessä.
- Toteutamme DBE-työskentelyä monialaisissa tiimeissä, joissa opiskelijat voivat olla eri koulutuksista. Näin opiskelija oppii toimimaan ja löytämään parhaat ratkaisut yhdessä erilaisten ihmisten ja taustojen kanssa.
- Muita DBE:hen liittyviä ulottuvuuksia ovat kestävät ja vastuulliset ratkaisut, opiskelijan toimijuus ja hyvinvointitaidot, tutkimusperusteisuus ja uudistavuus.
Lisätietoja
