Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Tech -tutkimusyksiköllä on jo vuosikaudet ollut yhteistyösopimus teräsvalmistaja SSAB:n kanssa. Erilaisten teräsohutlevyjen, pääasiassa maalattujen mutta myös sinkittyjen, tuotekehitys vaatii tuotteiden ulkotestausta niiden todellisen kestävyyden varmistamiseksi. HAMK Techissä tehdään toki lisäksi kiihdytettyjä laboratoriotestejä esimerkiksi UV-valon ja korroosionkeston selvittämiseksi. Kuitenkin vain ulkotestauksella voidaan selvittää pinnoitteiden todellinen kestävyys ja saada tuotteille tietty korroosioluokitus. Tästä syystä säännölliset työmatkat Bohus-Malmönin saaren testikentälle Ruotsin länsirannikolle kuuluvat tutkimusyksikkömme työnkuvaan.
Ennakkokuvitelmista kohti omia kokemuksia
Paljon olen kollegoiltani kuullut tarinoita Bohus-Malmönin saaren ankarista olosuhteista. Luonnollisesti meren läheisyydessä suolainen ympäristö aiheuttaa metalleille korroosiota. Tuuliolosuhteet voivat saaristossa olla myös todella rankat, sateesta puhumattakaan. Eikä sadetta edes välttämättä tarvita siihen, että kentällä saa kasteltua näytteiden lisäksi myös itsensä, sillä kova tuuli lennättää merestä vettä hyvälläkin säällä. Testikentällä on telineitä, joihin näytteitä voidaan asettaa joko pohjoiseen (90ºN) tai etelään (45ºS) päin. Erityisesti etelän suuntaan asetettavat näytteet altistuvat UV-säteilylle, joka haalistaa maalipinnan väriä ja kiiltoa. Pohjoisen näytteissä korroosio on puolestaan suurempaa, sillä aurinko ei pääse kuivattamaan näytteitä.
Keväällä 2025 pääsin kokeneen kollegani, Tiina Vuorion, matkaan mukaan perehtymään ulkotestaukseen käytännössä. Pakkasimme neljään matkalaukkuun reilut 25 kiloa ohutlevynäytteitä sekä kaiken testikentällä tarvittavan, kuten monta kiloa ruuveja, kannettavan värimittarin, kameran, muuta pienempää tarviketta ja tietysti paljon työvaatetta varautuen keliin kuin keliin. Porakoneen saimme onneksi saarelta lainaan. Lensimme Helsingistä Göteborgiin, lentokentältä otimme vuokra-auton, ja parin tunnin ajomatka kohti Bohus-Malmönin saarta pääsi alkamaan. Meille osui loistavat kelit kyseiselle viikolle; aurinko paistoi joka päivä, toki tuulistakin oli, mutta laskettakoon tämä vielä ihan normaaliksi tuuleksi rannikkoalueella. Lämpötilat olivat kesäiset eikä sadepilviä näkynyt koko viikolla.
Työskentely testikentällä
Testikenttien maasto on haastava kallioineen, eikä autolla luonnollisesti pääse perille asti. Kaikki tavarat ja näytteet on siis pakattava reppuihin ja kasseihin ja kannettava autolta testikentälle. Kentällä saa myös olla tarkkana koko ajan, ettei kompastu esteisiin, kuten telineiden kiinnitysvaijereihin. Testikentällä työnkuvaan sisältyy muun muassa uusien näytteiden kiinnitystä, poistettavien näytteiden irrottamista, välitarkastuksia mittauksineen, valokuvausta ja hieman telineiden rakentamistakin (kuva 1). Onneksi meitä odotti tällä kertaa valmiina pari uutta telinettä, sillä niiden rakentaminen kenttäolosuhteissa on työlästä.
Pari kertaa vuodessa tehtäviä matkoja edeltää tiimissämme viikkojen intensiivinen valmistelu. Testikentän olosuhteissa ei tietokoneella tee yleensä mitään, vaan kaikki tarvittava tieto, kuten kartat näytetelineistä ja kulloinkin tarkastettavista näytteistä, on hyvä olla vanhanaikaisesti mappiin tulostettuna. Tästä syystä uusiin kentälle vietäviin näytteisiin tehdään HAMKilla keinotekoinen naarmu, josta voidaan määrittää välitarkastusten kohdalla korroosion määrä (kuva 2), sekä taivutus, josta voidaan arvioida tuotteiden kestävyyttä muovattuna. Pinnan väri ja kiilto mitataan ennen ulos viemistä, ja muutokset mitataan aina ennalta määrättyjen välitarkastusten yhteydessä. Näytteet myös nimetään tarkasti etukäteen. Jokainen kentän näyte valokuvataan paikan päällä, mikä ei aina olekaan helppo homma telineiden ja näytteiden sijainnin, maaston sekä auringon heijastusten tai vaihtoehtoisesti sateiden ja kovan tuulen takia. Välillä kallioilla saakin taipua mitä erikoisimpiin työskentelyasentoihin (kuva 3). Polvisuojat lisättiinkin seuraavan reissun pakkauslistalle.
Saarella on kolme testikenttää, joilla kaikilla kävimme viikon aikana. Nykyään suurin osa näytteistä sijaitsee yhdellä Kvarnvikin kentistä. Kattesandin testikenttä sijaitsee hieman kauempana merestä keskemmällä saarta, mutta maastona täällä on vieläkin haastavampi ja jyrkempi kalliopohja (kuva 4) vesiesteineen. Välitarkastettavaa tällä kentällä ei tällä reissulla ollut, eikä uusia näytteitä viety. Tässä ympäristössä kävimme myös iltalenkillä, sillä paikka sijaitsee yleisen lenkkipolun varrella. Tällä puolella saarta oli myös kasvillisuutta ja vihreää, toisin kuin Kvarnvikissa.
Viikon antimet
Yövyimme saarella pensionaatissa, jossa meille oli varattu oma mökki. Näin sesongin ulkopuolella majapaikassa oli rauhallista; alkuviikosta ei juuri muita näkynyt, mutta loppuviikosta parkkipaikka alkoi jo täyttyä autoista ja ruokailuhetket iloisesta puheensorinasta. Eri maaliyritysten edustajia käy paikassa säännöllisesti, yleensä keväisin ja syksyisin, ja kesäaikaan saaren valtaavat ruotsalaiset turistit. Ruoka oli joka kerta maukasta, ja pääsimme kokemaan myös perinteisen ruotsalaisen rapuillallisen. Iltaisin uni tuli aikaisin pitkän päivän raittiissa ilmassa työskentelyn jälkeen.
Reissu oli todella antoisa ja auttoi ymmärtämään, miksi suuri työ tehdään jo ennen reissua laboratoriossa. Oli erittäin mielenkiintoista päästä näkemään testikentät paikan päällä ja tietysti paljon puhuttu Bohus-Malmönin saari itsessään, jonka kauneus pääsi jopa yllättämään. Karut meri- ja kalliomaisemat tekivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen (kuva 5). Käytännön työ kentällä oli mukavaa olosuhteiden ollessa kunnossa. Lähden ehdottomasti uudestaankin reissuun mukaan tarpeen vaatiessa. Kiitos Tiinalle kattavasta perehdytyksestä ja loistavasta matkaseurasta.
Kirjoittaja
