Jalkinemuotoilun koulutus kehittyy yhteistyössä jalkineteollisuuden kanssa 

Sinulla saattaa olla jaloissasi juuri nyt jalkineet, joiden idea on lähtenyt opiskelijan kynästä. Ne ovat mahdollisesti saaneet alkunsa Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) jalkinestudiolla yhteistyössä jalkinealan ammattilaisten kanssa.

Yhteistyö yritysten kanssa on osa HAMKin muotoilun koulutuksen toimintaa (HAMK, 2025). Muotoiluprojekteihin liittyvä yhteistyö yritysten kanssa on alkanut jo vuonna 1990 osana jalkineisiin keskittyvää opintokokonaisuutta. Jalkine- ja nahka-alan suunnittelukoulutus alkoi jalkineteollisuuden toiveista Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa vuonna 1989 (Nebo & Friman, 2013, s. 12). Jalkinemuotoilun koulutus vakinaistettiin HAMKissa vuonna 1996 (Nebo, 2025).

Yritysyhteistyön avulla varmistetaan, että opetus pysyy ajan tasalla jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Opiskelija kehittää yhteistyöprojektien avulla muun muassa osaamistaan työskennellä ryhmässä, toimia viestintätilanteissa, hyödyntää alansa tieto- ja viestintätekniikoita, sekä työskennellä projekteissa ja oman alansa työtehtävissä. Muotoilijan osaamiseen kuuluu myös alan kansainvälisyyskehityksen ymmärtäminen omalla alallaan. (Auvinen, ym. 2010, ss. 7–8)

Tässä artikkelissa pohdimme jalkineteollisuuden muutosten vaikutusta koulutuksen kehittymiseen. Jalkineteollisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä yrityksiä, jotka suunnittelevat kaupallisia sarjatuotantona valmistettavia jalkineita. Yrityksillä on erilaisia toimintatapoja jalkineiden suunnittelussa ja valmistamisessa. Esimerkiksi yksi yritys voi suunnitella ja valmistaa itse jalkineet omassa suomalaisessa tehtaassaan, kun taas toinen suunnittelee jalkineet Suomessa mutta valmistaa ne ulkomailla. Yritys voi olla myös maahantuontiyritys tai vaatetusalan yritys. Maahantuontiyrityksellä voi olla oma tuotemerkki, jonka jalkineet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan ulkomailla.

Tarkastelemme aluksi, miten suomalaisten jalkinetehtaiden määrä on muuttunut vuosikymmenien aikana ja miten se on vaikuttanut muotoiluprojektien toteuttamiseen. Lisäksi käsittelemme taustaselvityksen tärkeyttä muotoiluprosessin ja tuotteen suunnittelun onnistumisessa. Jalkineen suunnitteluosaamista tarkastelemme kahden yhteistyöprojektin kautta: toinen toteutettiin kansainvälisen muotialan yrityksen kanssa ja toinen suomalaisen ammattijalkineita valmistavan yrityksen kanssa. Lopuksi pohdimme opettajan asiantuntijuutta ja hänen rooliaan monitahoisten suunnittelutehtävien joustavana ohjaajana.

Teollisuuden muutokset vaikuttavat yhteistyöprojektien sisältöön 

Suomi on yksi harvoista Pohjoismaista, jossa vielä tänä päivänä valmistetaan jalkineita. Näin oli myös vuonna 1989, kun Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa aloitettiin jalkinesuunnittelukoulutus. Koulutuksen 35-vuotisen historian aikana on Suomessakin tehtaiden määrä vähentynyt yli kahdestakymmenestä tehtaasta vain kolmeen kotimaassa jalkineita valmistavaan tehtaaseen.

Suomalainen jalkineteollisuus ajautui vaikeuksiin 1980-luvun puolivälissä Neuvostoliiton viennin romahtamisen seurauksena. Vaikeudet jatkuivat 1990-luvulla, jolloin useat keskisuuret tehtaat lopettivat toimintansa. Jäljelle jäi noin kaksikymmentä keskisuurta ja pientä jalkinetehdasta, jotka erikoistuivat muun muassa muoti-, arki-, erikois-, ammatti- ja urheilujalkineisiin. (Palo-Oja, 2005, ss. 168, 185–187) Vuosina 2009–2013 suurimpia jalkinetehtaita oli alle kymmenen (Huhtala, 2009, s. 17).  Tehtaiden viimeisin alasajo nähtiin vuosina 2010–2018, jolloin keskisuuria tehtaita suljettiin viisi. Mukana oli neljä muoti- ja käyttöjalkineita valmistanutta tehdasta. Tämän päivän suomalaiset jalkinetehtaat ovat erikoistuneet pääasiassa ammatti- ja talvijalkineisiin.

Designyrityksiä tuskin oli 1990-luvulla, mutta 2010-luvulta lähtien näiden yritysten määrä on kasvanut. Designyrittäjä työskentelee usein yksin tai pienen henkilökunnan kanssa. (Nebo, 2018, ss. 24, 34) Mallistojen tuotantomäärät ovat pienet ja myyntialueena on Suomen lisäksi muun muassa Eurooppa, Yhdysvallat ja Japani. Yrityksille on ominaista mallistojen uniikki muotokieli ja materiaalien rohkea käyttö. Myös ekologisuus on useiden tuotemerkkien ominaispiirre. Vaatetusalan yritykset aloittivat jo 1990-luvulla sisällyttämään mallistoihinsa jalkineita, ja sama kehitys on nähtävissä myös joissakin maahantuontiyrityksissä.

Jalkineteollisuuden muutokset ovat vaikuttaneet HAMKin jalkinekoulutukseen. Yhteistyöprojektit jalkinekoulutuksen ja jalkineteollisuuden kanssa ovat jatkuneet vuosien varrella, ja ne ovat kehittäneet koulutuksen sisältöä. Muutokseen on pystytty reagoimaan joustavasti, koska toimiala on pieni (Nebo & Friman, 2013, s. 22).

Jalkinetehtaiden vaikeuksien voimistuessa alkoi nahka- ja jalkinesuunnittelukoulutuksen suunnittelu vuonna 1986. Jalkineteollisuus kaipasi uusia tuulia mallistojen kehittämiseen ja erityisesti mallimestareita, joilla olisi vahvaa suunnitteluosaamista (Nebo & Friman, 2012, s. 52). Ensimmäinen jalkinemuotoilun koulutuksen suunnitteluprojekti jalkineteollisuudelle toteutettiin vuonna 1990. Kyseessä oli kaupallinen naisten talvisaapasmallisto Askel-jalkinetehtaalle.

Koulutus on kehittynyt vuosien varrella erilaisten ammattialan yhteistyöprojektien kautta. Yhteistyötä suunnitteluprojekteissa on tehty laajasti: vuosina 1996–2000 koulutuksessa työskenneltiin kansainvälisten tuotemerkkien kanssa. Mallistoja suunniteltiin ruotsalaisille, englantilaisille ja italialaisille yrityksille. Vuodesta 2017 kansainvälisten jalkinetehtaiden yhteistyöprojektit ovat kasvattaneet opiskelijoiden ymmärrystä kaupallisesta jalkinesuunnittelusta. Koulutuksen kansainväliset yritysyhteistyöt ovat keskittyneet pääasiassa toimimiseen jalkinetehtaiden kanssa.

Jalkineteollisuus on tuonut oppimisprosessiin oman asiantuntijuutensa ja mahdollistanut laajan kirjon muotoilutehtäviä (Nebo, 2025). Vuosikymmenten aikana on suunniteltu jalkineita ja niiden eri osia sekä ideoitu materiaalien pintojen manipulointia. Opinnoissa on tehty markkinointitutkimusta ja suunniteltu laukkumallistoja. Koulutus on kehittynyt myös työskentelystä vaatetus- ja maahantuontiyritysten kanssa: vuonna 2002 alkoi jalkineiden suunnittelu vaatetusalan yrityksille ja 2010 luvulla maahantuontiyrityksille.  

Nykyisin suunnittelussa ja tuotekehityksessä on vahvasti mukana erilaisia digitaalisia valmistuksen ja visualisoinnin työkaluja. Tekoälyä on alettu hyödyntää muotoilijan työkaluna, ja kolmiulotteinen jalkinekomponenttien suunnittelu ja niiden tulostaminen toimivaksi tuotteeksi ovat arkipäivää.

Taustaselvitys osana onnistunutta yhteistyöprojektia  

Taustaselvitys on keskeinen osa muotoiluprosessin ja tuotteen suunnittelun onnistumisessa. Muotoiluprosessi käynnistyy annetun ongelman tai toimeksiannon ymmärtämisestä. Tällöin tarkastellaan, millaisia reunaehtoja ongelman eri sidosryhmät muodostavat muotoiltavalle ratkaisulle, millaisia tarpeita sidosryhmillä on ja mitä kehittämiskohteita ongelmasta voidaan tunnistaa. Kun ongelma on ymmärretty, voidaan alkaa tuottaa uusia ideoita, jotka vastaavat käyttäjän tarpeisiin. Seuraavaksi valituista ideoista tuotetaan prototyyppi, jota testataan. Prosessi on luonteeltaan iteroiva: muotoilija käy keskustelua eri menetelmin sidosryhmien kanssa koko projektin ajan. (Lewrick ym., 2020, ss. 22, 23).

Myös jalkinesuunnittelu lähtee liikkeelle annetun toimeksiannon ja käyttäjän tarpeiden ymmärtämisestä. Yritysyhteistyöprojektit käynnistyvät taustaselvityksellä, jossa perehdytään yrityksen toimintaan, tuotteisiin, toimintatapoihin ja kohderyhmään. Tämän jälkeen ideoidaan uusia tuote- ja mallistoideoita yhteistyössä yrityksen kanssa, jotta varmistetaan yhteinen näkemys projektin tavoitteista ja lopputuloksesta (Nebo & Mustonen, 2015, s. 30). 

Taustaselvitys on tärkeä osa muotoiluprosessia ja tuotteen suunnittelun onnistumista. Sen avulla opiskelijat pystyvät tunnistamaan yhtäläisyyksiä olemassa olevien tuote- ja kohderyhmien ja uuden tuoteryhmän välillä. Lisäksi taustaselvitys auttaa luomaan määritteitä, joiden pohjalta uusien tuotteiden ideointi voidaan aloittaa.

Jokaisessa jalkineteollisuudelle tehtävässä projektissa määritetään taustaselvityksen painoarvo. Yhteistyöyrityksellä on usein oma, tarkasti rajattu käyttäjäryhmänsä. Opiskelijat selvittävät asiakkaan toiveet ja vaatimukset ja esittävät ne asiakasprofiilina. Lisäksi opiskelijat selvittävät vallitsevat trendit ja niiden vaikutus jalkineeseen. Opiskelijat perehtyvät laajasti yrityksen tuoteryhmään kuuluviin ja markkinoilla oleviin jalkineisiin. Useimmiten he keskittyvät yrityksen omaan jalkinetyyppiin, mutta on tärkeää kerätä tietoa muista tuoteryhmistä, jotta he saavat laajemman ymmärryksen jalkinealasta.

Tuoteryhmänä voi olla esimerkiksi vapaa-ajan jalkineet. Opiskelijat keräävät tietoa vapaa-ajan jalkineista ja analysoivat kerättyä aineistoa. Vapaa-ajan jalkineiden analysoitavaa tietoa voivat olla esimerkiksi jalkinetyyppien rakenteet ja muotokieli: lestin muoto, pohjan ja koron muodot ja rakenne, toiminnallisuus ja päällisen rakenteen yksityiskohdat.

Opiskelijat selvittävät myös uusien jalkineiden tekniikoiden ja materiaalien mahdollisuuksia, kuten pohjan ja päällisen kiinnitystekniikoita, luonnon- ja keinomateriaalien käyttöä sekä innovatiivisia materiaaleja. Osa yrityksistä toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, joten opiskelijat selvittävät materiaalien, komponenttien ja valmistustekniikoiden ekologisuutta ja vastuullisuutta. Vaihe vaatii opiskelijalta aktiivista tutkimista sekä teknologian ja jalkineen anatomian ymmärtämistä. Tämä on merkittävää koko projektin onnistumisen kannalta.

Yhteistyöyritykset ovat arvostaneet opiskelijoiden ammatillista osaamista suunnitteluprojekteissa. On havaittu, että opiskelijan aiempi jalkineisiin liittyvä tietotaito tukee onnistunutta suunnitteluprosessia. Tämä osaaminen voi liittyä esimerkiksi jalkineiden muotokielen, rakenteiden, tekniikoiden tai materiaalien ymmärtämiseen. Yritysten palautteiden mukaan HAMKin jalkinekoulutuksen erikoispiirteenä on myös opiskelijan omakohtainen kokemus jalkineiden valmistamisesta. Taustaselvitys tehdään projektissa pääasiassa koulutuksessa ohjauksen ja itsenäisen työskentelyn kautta. Yrityksen ohjaus projektissa korostuu suunnittelun edetessä ideoinnista protovaiheeseen.

Vaelluskenkiä ja tuotekonsepteja     

Seuraavaksi esittelemme kaksi erilaista esimerkkiä yhteistyönä tehdyistä projekteista. Ensimmäisenä on projekti yritykselle, jonka toimeksiantona oli selvittää vaelluskenkien soveltumista osaksi olemassa olevia mallistoja ja mahdolliseksi uudeksi tuoteryhmäksi. Projekti alkoi opiskelijaryhmän tekemällä ennakkoselvityksellä, jossa perehdyttiin yrityksen historiaan, brändiin, tuotteisiin ja kestävän kehityksen periaatteisiin. Tämän jälkeen yrityksen edustajat antoivat varsinaisen toimeksiannon ja syvensivät opiskelijoille tietoa yrityksestä. Projektin keskeinen tavoite oli arvioida uuden tuoteryhmän soveltuvuutta yrityksen toimintaan.  

Opiskelijaryhmä kartoitti sekä yrityksen nykyisen että uuden tuoteryhmän kohderyhmät ja niiden vaatimukset, jotta ymmärrys tuotteen tarpeista syvenisi. Selvitystyönä tutustuttiin vaelluskenkien ominaisuuksiin haastattelemalla asiantuntijoita ja kuluttajia sekä toteutettiin verkkokysely suomalaisille ja saksalaisille vaellusharrastajille.

Tuotekehitystä tehtiin tiiviissä yhteistyössä yrityksen asiantuntijoiden kanssa. Opiskelijat työskentelivät itsenäisesti ja viestivät yrityksen asiantuntijoiden kanssa, ja he saivat tukea tuotteiden tekniseen ja visuaalisuuden kehittämiseen. Mallisto esiteltiin muotoilijan käyttämien digitaalisten ohjelmien avulla. Valittujen tuotteiden valmistus toteutettiin yhteistyössä yrityksen kanssa. Opiskelijat valmistivat tuotteista kaavat ja teknisen dokumentoinnin sekä 3D-tulostivat tuotteisiin tulevien komponenttien prototyypit. Yritys valmisti annettujen dokumenttien perusteella tuotteista prototyypit. Projekti päättyi yhteiseen palautekeskusteluun opiskelijoiden, yrityksen ja opettajien kesken.

Toinen esimerkki yritysyhteistyöstä on jalkinekonseptin suunnittelu kansainväliselle jalkineyritykselle. Tämän projektin rakenne poikkesi edellisestä: tavoitteena oli luoda yksi tuotekonsepti, joka sopii yrityksen mallistoon. Painopiste oli luovuudessa, ilmiöiden ja ajankohtaisten teemojen tutkimisessa.

Projektin alussa opiskelijat perehtyivät yrityksen brändiin, visuaaliseen identiteettiin, historiaan, trendeihin ja arvoihin. Osa projektista toteutettiin intensiivisenä, viikon mittaisena työpajana yhdessä yrityksen asiantuntijoiden kanssa. Ennen työpajaa opiskelijat tekivät taustatutkimusta ja aloittivat ideoinnin. Työpajassa asiantuntijat valitsivat yrityksen näkökulmasta vahvimmat ideat ja tukivat opiskelijoita kehitystyössä. Työpajan jälkeen opiskelijoilla oli kaksi viikkoa aikaa viimeistellä työnsä ja lähettää valmiit prototyypit yritykselle. Tänä aikana he tuottivat prototyypit, 3D-tulosteet, tuotekuvaukset, portfoliot ja konseptiesitykset. Yritys arvioi työt yhdessä opettajien kanssa ja antoi palautetta sekä yrityksen että oppimistavoitteiden näkökulmasta.

Tällaisen projektin onnistuminen edellyttää, että yritys jakaa opiskelijoille myös omaa materiaaliosaamistaan. He antavat lestejä, materiaaleja ja komponentteja maailman eri työpisteistään. Tässä projektissa materiaaleja saatiin Italiasta, Espanjasta ja Kauko-Idästä.

Näiden projektiesimerkkien avulla jalkinemuotoilijan ammatillista osaamista kehitetään monipuolisesti: tutkimustyössä, suunnittelussa, visuaalisessa ja verbaalissa kommunikoinnissa sekä digitaalisten ohjelmien käytössä. Tutkimustyöhön kuuluu taustatiedon hankinta ja analysointi. Opiskelijat oppivat, miten tietoa kerätään ja hyödynnetään suunnittelutyössä. Yritysten palautteiden mukaan opiskelijoiden kokoama laaja tietopaketti on yritykselle arvokas ja sitä hyödynnetään usein myös yrityksen muussa toiminnassa. Yritykset ovat todenneet, että kiireen vuoksi taustatutkimus jää usein vähälle huomiolle uusien tuoteryhmien kehityksessä. Opiskelijaryhmien tekemä taustatyö tuo tähän merkittävää lisäarvoa.

Yhteistyöprojektit kehittävät myös jalkineopintojen sisältöä. Opintokursseille saadaan uutta tietoa esimerkiksi jalkinetyypeistä ja niiden markkinasegmenteistä. Ensimmäisessä projektissa opiskelijat perehtyivät vaelluskenkien tekniikkaan. Vaelluskengän rakenteen ymmärtäminen ja sen idean toteuttaminen prototyypiksi oli haastavaa, mutta prototyypin valmistaminen edisti oppimista ja teknologian hyödyntämistä. Yritykset arvostavat tällaisia projekteja, koska ne tuottavat toimivia prototyyppejä, jotka osoittavat opiskelijoiden osaamista rakenteiden ja tekniikoiden hallinnassa. Toimiva prototyyppi tarkoittaa opiskelijan kaavoittamaa ja valmistamaa näytekappaletta jalkineideasta.

Jokainen yritys ja jokainen yhteistyö on erilainen. Opettajan näkökulmasta jokainen projekti täytyy suunnitella siten, että se tukee opiskelijan oppimista oppimistavoitteiden mukaisesti sekä vastaa yrityksen toimeksiannon tarpeita parhaan mukaan. Opettajan on kyettävä mukautumaan ja mukauttamaan opetusta ja sisältöjä näistä näkökulmista tarvittaessa nopeastikin. Samalla opettajan täytyy tunnistaa opiskelijoiden vahvuuksia ja tuen tarpeita tarpeen mukaan. Yritysyhteistyö linkittää oppilaitoksen työelämään ja kehittää niin opiskelijoita, opettajia kuin koulutustakin vastaamaan tämän hetken työelämän vaateisiin.

Kirjoittajat