Ammatillinen opettajankoulutus toimii merkittävänä siltana käytännön työelämän ja pedagogisen osaamisen välillä. Lukuvuonna 2024–2025 Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) ammatillisessa opettajakorkeakoulussa otettiin käyttöön uusi opetussuunnitelma. Lukuvuoden aikana valmistui ennätysmäärä ammatillisia opettajia: jopa 88 % opiskelunsa aloittaneista valmistui ensimmäisen lukuvuoden aikana. Koulutus tarjoaa mahdollisuuden kasvaa osaavaksi, reflektiiviseksi ja työelämälähtöiseksi opettajaksi.
Miten koulutukseen osallistuneet kokevat opintonsa, ja mitkä elementit ovat erityisesti tukeneet heidän kehittymistään? Tässä kirjoituksessa syvennyn lukuvuonna 2024–2025 valmistumispalautteen kautta saatuun opiskelijakokemukseen ja nostan esiin kehittämisen kohteita tulevaisuutta ajatellen.
Mikä koulutuksessa toimi parhaiten ja mitä opiskelijat kokivat oppineensa eniten?
Opiskelijapalautteiden perusteella HAMKin ammatillinen opettajankoulutus koettiin kokonaisuudessaan erittäin onnistuneeksi. Valmistuneiden opettajaopiskelijoiden antamien arvioiden perusteella koulutuksen yksittäisistä osa-alueista parhaimmaksi nousi selvästi yhteistyö opettajakorkeakoulun vastuuopettajankanssa, mikä sai arviointiasteikolla (1–7) huipputuloksen 6,6. Tämä kertoo siitä, että henkilökohtaisella ohjauksella, saavutettavalla ja asiantuntevalla opettajalla sekä rakentavalla vuorovaikutuksella on merkittävä rooli opiskelijan kokemassa tuessa ja opettajaksi kasvussa. Vastaajien sanallinen palaute kuvasi vastuuopettajien olleen kannustavia, läsnäolevia ja osaavia – heistä välittyi aidosti opiskelijan kehittymisestä kiinnostunut ammattilainen, joka osasi ohjata myös haastavissa tilanteissa ja huomioi yksilölliset tarpeet.
Myös opintojen joustavuus ja yksilöllisyys, kuten henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat (HOPS) ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen (AHOT), arvioitiin vahvuuksiksi. Opiskelijoiden mukaan näiden elementtien ansiosta opintoja oli mahdollista suorittaa omista elämäntilanteista ja työhistoriasta käsin, mikä lisäsi koulutuksen saavutettavuutta ja mielekkyyttä.
Opetusharjoittelu oli lähes kaikkien vastaajien mukaan ratkaiseva osa opettajaksi kehittymistä (keskiarvo 6,4, asteikko 1–7). Harjoittelu ei ollut vain opintosuoritus, vaan mahdollisuus soveltaa teoriaa käytäntöön, arvioida omaa osaamistaan ja kehittää ammatti-identiteettiä turvallisessa ohjatussa ympäristössä. Kuten yksi opiskelija kirjoitti kuvaavasti, että ”harjoittelu konkretisoi opetusta ja kurssien suunnittelua.” Kehittämiskohteitakin löytyi, sillä vastaajat toivoivat selkeämpiä ohjeita harjoittelun laajuudesta ja tavoitteista. Lisäksi harjoittelupaikan hakemiseen kaivattiin enemmän tukea niille, jotka eivät ole ennestään opettajan työssä.
Oppimisilmapiirin koettiin tukevan yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Sekä oppimispiirit että pienryhmätyöskentely mahdollistivat vertaisoppimista ja näkökulmien vaihtoa, mikä syvensi ymmärrystä opettajan roolista. Erityisen arvokkaaksi koettiin ne tilanteet, joissa opiskelijat saivat jakaa kokemuksiaan ja rakentaa yhteistä ymmärrystä erilaisista pedagogisista lähestymistavoista. Eräs opiskelija tiivisti tämän seuraavasti: ”Lähiopetuspäivät olivat parhaimpia. Verkostoituminen ja toisten ajatukset rikastuttavat aina.” Tämä ilmaisu kiteyttää koulutuksen sosiaalisen ulottuvuuden merkityksen, jota pelkkä verkko-opiskelu tai itsenäinen työskentely ei kykene täysin korvaamaan. Opettajankoulutusta järjestetään sekä alue- että verkkoryhmissä.
Opintojen aikana opiskelijat kokivat oppineensa erityisesti pedagogista ajattelua sekä opettajan työn eettisiä reunaehtoja. He mainitsivat myös opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin osaamisen vahvistuneen merkittävästi. Tärkeäksi nousi myös yksilöllisyyden huomioiminen opetuksessa sekä henkilökohtaistamisen käytännön soveltaminen. Opiskelijat oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehityskohteitaan, mikä on olennainen osa opettajaidentiteetin rakentumista. Moni korosti reflektoinnin ja oman toiminnan arvioinnin merkitystä oppimisprosessin ytimessä. Erityisen merkityksellisinä pidettiin oppimistehtäviä kuten opettajaksi kasvun tarinan kirjoittamista sekä opettajan hyvinvointiin keskittyviä osioita, jotka auttoivat jäsentämään omaa kasvupolkua ja jatkuvan oppimisen tarvetta. Näiden tehtävien kautta opiskelijat kokivat saavansa tilaa pysähtyä pohtimaan paitsi pedagogisia käytäntöjä myös omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan opettajana. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa näyttäytyi monille erityisen arvokkaana osana koulutuskokemusta.
Kehittämistarpeet ja opiskelijoiden ehdotukset
Vaikka suurin osa opettajankoulutukseen osallistuneista koki opintokokonaisuuden sisällöllisesti ja pedagogisesti onnistuneena, nousi palautteista esiin myös selkeitä kehittämistarpeita. Erityisesti oppimisympäristöjen rakenteelliset haasteet, digitaalisten työkalujen hyödyntäminen sekä sisältöjen kohdentaminen eri taustoista tuleville opiskelijoille vaativat jatkokehittämistä.
Verkko-oppimisympäristö Moodle herätti eniten kriittisiä huomioita. Useat opiskelijat kokivat ympäristön sekavaksi ja vaikeaselkoiseksi, etenkin kun samanaikaisesti opiskeltavat moduulit ja niihin liittyvät tehtävät sijaitsivat hajautetusti eri näkymissä. Tehtävien palautuspäivämääriä, materiaaleja ja tehtävänantoja oli toisinaan haastavaa löytää. Palautteissa nousi toive selkeämmästä ja visuaalisemmasta rakenteesta, jossa koko opintokokonaisuuden aikataulutus ja tehtävälistat olisi hahmotettavissa yhdellä silmäyksellä. Opiskelijat ehdottivat esimerkiksi kronologisesti etenevää tehtäväsivua tai graafista moduulikarttaa, joka toimisi sekä visuaalisena navigointityökaluna että oman opiskelun suunnittelun tukena.
Toinen merkittävä kehittämisteema liittyi digitaalisten työvälineiden hallintaan ja tekoälyn hyödyntämiseen. Vaikka tekoälyn käyttö opettajaopinnoissa arvioitiin keskimäärin myönteisesti, opiskelijat toivoivat enemmän ohjattua perehdytystä sen soveltamiseen opetuksessa. Erityisesti ne opiskelijat, joilla oli rajallisemmat digitaidot tai jotka eivät päivittäin työskentele verkkoalustojen parissa, kokivat tarvitsevansa tukea ja käytännön harjoittelua eri sovellusten käyttöön. Tämä koski niin Moodlea kuin muita digityökaluja, kuten Padletia, Miroa tai Teamsin opetuskäyttöä. Lisäksi nostettiin esiin tarve madaltaa digitaalisten alustojen käyttöönottokynnystä esimerkiksi lyhyillä orientaatiojaksoilla tai tukimateriaaleilla.
Sisältöjen osalta opiskelijat toivoivat, että koulutuksessa huomioitaisiin entistä paremmin erilaiset lähtökohdat ja taustat. Erityisesti ne opiskelijat, joilla ei ollut aiempaa kokemusta opetustyöstä, kaipasivat lisää käytännönläheistä ohjausta ja konkreettisia esimerkkejä opettajan arjesta. He kokivat, että teoreettisten sisältöjen rinnalle olisi hyödyllistä tuoda enemmän opettajuuden käytännön tilanteita, kuten opetuksen suunnittelua, ryhmänhallintaa, arviointia ja erilaisten oppijoiden kohtaamista. Myös toiveita ryhmäytymisen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä opettajan hyvinvoinnin käsittelyn syventämisestä esitettiin.
Kokonaisuudessaan kehittämisehdotukset ilmensivät opiskelijoiden toivetta entistä saavutettavammasta, yksilöllisemmästä ja käytännönläheisemmästä koulutuksesta, jossa rakenteellinen selkeys, digipedagoginen tuki ja sisällöllinen kohdennettuus muodostavat toimivan ja opiskelijalähtöisen kokonaisuuden. Näihin huomioihin tarttuminen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden koulutuksen laadun jatkuvaan kehittämiseen.
Opettajankoulutuksen arvo ja merkitys
Ammatillinen opettajankoulutus ei ole vain opintojen suorittamista, vaan matka oman ammatillisen identiteetin rakentamiseen, ajattelun kehittymiseen ja ihmisenä kasvuun. Valmistuneiden palautteet osoittavat, että parhaimmillaan koulutus antaa eväitä, jotka kantavat pitkälle – ei ainoastaan opettajan työssä, vaan kaikissa kohtaamisissa, joissa tarvitaan empatiaa, osaamista ja rohkeutta uudistua.
Opettajuus syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa – ohjaavan opettajan tuella, opiskelijakollegoiden kanssa jaettujen oivallusten kautta sekä opetusharjoittelun todellisuudessa. Jokainen askel, pohdinta ja haaste kasvattaa osaajaa, joka ei ainoastaan opeta, vaan myös inspiroi ja mahdollistaa oppimista muille.
Opiskelijapalautteiden analysoinnissa ja kirjoituksen laatimisessa on hyödynnetty tekoälyä.
Kirjoittaja
