Ohjaamojen ja oppilaitosten monialainen yhteistyö nuorten ohjauksessa

Johdanto

Ohjaamot ovat kaikille alle 30-vuotiaille suunnattuja matalan kynnyksen palvelupisteitä, jotka tarjoavat ohjausta koulutukseen, työllistymiseen ja arjen hallintaan liittyvissä asioissa. Ne perustuvat monialaiseen yhteistyöhön ja kokoavat yhteen työntekijöitä eri palveluista ja organisaatioista. Ohjaamot ovat toimineet Suomessa vuodesta 2015 alkaen, ja niiden merkitys osana nuorten palvelujärjestelmää on tunnustettu. Tällä hetkellä Suomessa toimii noin 80 Ohjaamoa.

Opinto- ja uraohjaus on yksi keskeinen teema Ohjaamojen palveluissa, ja asiakkailla onkin sille tarvetta. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan tietoa siitä, millä tavalla Ohjaamojen ja oppilaitosten yhteistyö on rakentunut ja miten ne toimivat yhteisten asiakkaiden kanssa. Tämän tutkimuksemme tavoitteena on selvittää Ohjaamojen ja oppilaitosten organisoitumisen tapoja sekä yhteisiä tarpeita.

Ohjaamojen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä vahvistetaan Oodi-projektissa, joka on mahdollistanut aineiston keräämisen artikkeliin. Projektin perimmäisenä tavoitteena on vahvistaa nuorten tavoittamista ja heidän koulutuspolkujensa tukemista Ohjaamojen ja oppilaitosten välisenä yhteistyönä (”Oodi Ohjaamojen ja oppilaitosten yhteistyölle”, n.d.).

Ohjaamot – vastaus nuorten monialaiseen ohjaustarpeeseen

Ohjaamoverkosto syntyi yli kymmenen vuotta sitten eri hallinnonalojen yhteisenä visiona, jonka taustalla vaikuttivat linjaukset elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategioista (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2011) sekä nuorisotakuun tavoitteet nuorten koulutuksesta ja työllistymisestä (Savolainen ym., 2015). Politiikkasuosituksissa hahmoteltiin lisäksi nuorten matalan kynnyksen palvelujen vakiintumista jokaiseen kuntaan ja niiden yhteistä koordinointia (Määttä & Määttä, 2015). Nuorten palvelujen pirstaleisuus nähtiin keskeisenä ongelmana pyrittäessä vaikuttamaan nuorten kiinnittymiseen koulutukseen ja työhön (Aaltonen ym., 2015). Laajemmin taustalla voidaan nähdä varhaiseen puuttumiseen, nuorten aktivointiin, työllistämiseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyvät politiikkadiskurssit (Mertanen, 2017). 

Ohjaamo-toimintaa ei alun perin säädelty laissa, mutta sen teoreettisia perusteita oli hahmoteltu tutkimuksissa jo aikaisemmin (esim. Nykänen ym., 2007; Nykänen, 2010). Nuorisotakuun keskeisenä toimenpiteenä haluttiin lisää yhteistyötä oppilaitosten ohjaustyön, nuorisotyön, työllisyyspalvelujen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kesken. ESR-rahoituksen suuntaaminen Ohjaamo-hankkeisiin ohjelmakaudella 2014–2020 edisti ministeriöiden yhteisen vision toteuttamista. Kokeiluun lähdettiin tavoittelematta välitöntä säädösperustan muutosta ja luottamalla eri hallinnonalojen keskinäiseen verkostoitumiseen.

Vuoden 2025 alussa voimaan tulleet lait työvoimapalveluista (380/2023) ja työllistymisen monialaisesta edistämisestä (381/2023) mahdollistavat Ohjaamoiden toiminnan jatkumisen kuntien työllisyyspalvelujen vastuulla. Lainsäädäntö edellyttää, että alueilla arvioidaan nuorten monialaisten palvelujen tarve, arvioidaan palvelujen toimintaedellytykset ja nimetään toiminnasta vastaava henkilö.

Ohjaamojen asiakastilastojen (KEHA-keskus 2024) mukaan käyntien syynä ovat pääsääntöisesti työllistymiseen liittyvät asiat (38 %), hyvinvointi ja terveys (28 %) sekä koulutus ja opiskelu (28 %). Samaan aikaan 15 % Ohjaamoista ilmoitti tarjoavansa oppilaitoksen opinto-ohjaajan palveluja vähintään yhtenä päivänä viikossa. Opinto- ja uraohjauksen tarjonta näyttäytyy tarpeen kannalta melko vaatimattomana, minkä vuoksi suhdetta koulutuksen järjestäjiin on perusteltua vahvistaa.

Oppilaitosten ohjaustehtävä ja haasteet 

Oppilaitoksissa ohjaus perustuu säädöksiin, joissa määritellään oikeus opinto-ohjaukseen. Toisen asteen koulutuksessa opinto-ohjaus on lakisääteinen oikeus. Sekä lukiolain (717/2018) että ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukaan tutkinnon suorittaneilla on oikeus saada ohjausta ja tukea jatko-opintoihin tai työelämään siirtymisessä. Ohjauksesta vastaa koulutuksen järjestäjä, mutta tämä ns. jälkiohjaus ja sen toteuttaminen ovat mahdollisuus myös Ohjaamojen ja oppilaitosten yhteistyölle. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen ohjausta ei laissa säädellä, mutta niissäkin ohjauksen tarve tunnistetaan kaikissa opintojen vaiheissa. Ohjausta suunnitellaan ja resursoidaan eri tavoilla, mutta keskeisenä ajurina on opintojen läpäisyaste ja työllistymisen seuranta.

Oppilashuollon rooli ohjauksessa perustuu oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin (1287/2013), jossa tavoitteena on oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen. Ohjaamojen yhteys opiskelijahuoltoon voi toteutua luontevasti esimerkiksi niiden opinto-ohjaajien kautta, jotka toimivat Ohjaamo-verkostossa.

Kaikki koulutusjärjestelmään liittyvät uudistukset lisäävät ohjauksen ja ohjausresurssien tarvetta. Oppilaitosten haasteena ovat erityisesti opiskelijoiden hakeutumiseen, kiinnittymiseen ja opiskelun etenemiseen liittyvät kysymykset. Näiden ohella kasvavat myös hyvinvointiin ja oppimisen tukeen liittyvät tarpeet. Ammatillisen koulutuksen muutokset ja oppivelvollisuuslain voimaantulo ovat lisänneet ohjauksen tarvetta erityisesti koulutuksen siirtymävaiheissa.

Vaikka Ohjaamojen kehittämiseen on panostettu julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä, keskeiseksi haasteeksi on noussut oppilaitosten, korkeakoulujen ja Ohjaamojen yhteistyö, joka vaihtelee alueittain. Nykyisen ESR+-ohjelmakauden yhtenä tavoitteena on vahvistaa Ohjaamojen ja oppilaitosten yhteistyötä, johon valtakunnallinen Oodi Ohjaamojen ja oppilaitosten yhteistyölle -projekti keskittyy vuosina 2024–2025 (Savonmäki & Pekkarinen, 2024). Projektissa kehitetään yhdessä toimintamalleja ja menetelmiä, joilla voidaan edistää nuorten koulutukseen hakeutumista ja opintoihin kiinnittymistä. Tavoiteltavia ryhmiä ovat esimerkiksi työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat, peruskoulun käyneet, koulutuksen keskeyttäneet, työttömät työnhakijat sekä työelämässä jo olevat, joilla on vähäinen koulutustaso.

Monialainen yhteistyö ja sen tasot

Monialaisuus on Ohjaamo-toiminnan kantava periaate, mikä tarkoittaa julkisen, yksityisen, kolmannen sektorin ja yritysten sisäistä ja välistä yhteistä työtä. Oleellista on myös asiakkaan roolin näkeminen yhtenä yhteistyön kumppanina eikä yhteistyön kohteena. (Ohjaamon perusteet, 2025)

Monialaista yhteistyötä käsittelevissä tutkimuksissa on löydetty tekijöitä, jotka edistävät ja estävät yhteistyön toteutumista. Aikaisimmista tutkimuksista tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella (Pukkila & Helander, 2016) merkittävimpiä edistäviä tekijöitä ovat luottamuksellinen ja kunnioittava ilmapiiri, asiantuntijuuden rajojen tunnistaminen ja niiden tarkoituksenmukainen ylittäminen sekä aika yhteiseen keskusteluun ja reflektointiin. Lisäksi monialainen yhteistyö vaatii onnistunutta yhteistyön koordinointia, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja sekä yhteisen käsitteistön ja tavoitteen muodostamista. Monialaista yhteistyötä estäviä tekijöitä ovat asiantuntijaroolien epäselvyys, erilaiset viestintätavat sekä eri ammattiryhmien toiminnan perustana olevat erilaiset säädökset ja normit. Lisäksi resurssien riittämättömyys ja fyysisten yhteisten työtilojen puute voivat vaikeuttaa aidon monialaisen yhteistyön rakentumista. (Pukkila & Helander, 2016)

Monialainen yhteistyö on jäsennetty sen tiiviyden ja piirteiden perusteella viiteen erilaiseen tasoon (ks. kuvio 1) (Pukkila, 2023). Ensimmäisenä on tilanne, jossa palvelut toimivat täysin erillään, eli yhteistyötä ei ole (Frost, 2005). Yhteistyöon löyhä käsite toiminnalle, jossa palvelut tunnistavat toisensa ja sopivat työnjaosta (Siurala, 2011) sekä vaihtavat tietoja toisiaan konsultoiden (Atkinson ym., 2007). Koordinaatiotarkoittaa esimerkiksi yhteistä johtamisrakennetta tai budjettia sekä keskinäistä yhteydenpitoa ja yhteisten tavoitteiden sopimista (Frost, 2005; Townsley ym., 2004). Yhteistoimintaon koordinaatiota syvempi yhteistyön muoto, jossa mukana ovat arviointi-, seuranta- ja palautejärjestelmät. Asiakastyössä tämä tarkoittaa konkreettista työskentelyä yhteisten asiakkaiden kanssa (Atkinson ym., 2007; Siurala, 2011). Vahvimpana yhteistyön tasona pidetään yhteistä työtä, jossa eri palvelut yhdistyvät yhdeksi organisaatioksi ja palveluntarjoajaksi (Frost, 2005). Tämä tarkoittaa myös resurssien ja budjetin yhdistämistä sekä työn suunnittelun ja toteutuksen jakamista (Ahgren & Axelsson, 2005). Yhteisessä työssä korostuvat asiakaslähtöisyys, asiantuntijoiden keskinäinen riippuvuus ja toisilta oppiminen (Siurala, 2011).

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimuksemme tavoitteena on kuvata, millaista monialaista yhteistyötä Ohjaamot ja oppilaitokset tekevät. Tutkimuskysymyksemme on: Millaisia monialaisen yhteistyön tasoja on tunnistettavissa Ohjaamojen ja oppilaitosten välillä?

Tutkimuksen aineisto koostuu Oodi-hankkeen asiantuntijoiden tekemistä kenttämuistiinpanoista hankkeen työpajoista, joihin osallistui 91 henkilöä neljältä eri alueelta Suomesta. Työpajoja oli aineiston analyysihetkellä järjestetty 2–3 kutakin aluetta kohti. Osallistujat edustivat viiden Ohjaamon työntekijöitä, niiden verkostokumppaneita esimerkiksi nuorisotyöstä ja työllisyyspalveluista (49) sekä oppilaitosten ja korkeakoulujen opinto- ja uraohjaajia (42). Aineisto kerättiin 08/2024–03/2025 aikana, ja se sisältää 48 sivua tekstiä. Aineiston keruussa, käsittelyssä ja analyysissa noudatettiin erikseen laadittuja tutkimus- ja aineistonhallintasuunnitelmia sekä tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012) periaatteita. Osallistujat olivat antaneet suostumuksensa osallistua tutkimukseen ja saivat etukäteen tiedot aineiston käsittelystä sekä tietosuojamenettelyistä.

Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä (Dey, 1995; Silverman, 2000). Aineisto luokiteltiin yhteistyön tasoja kuvaavien ilmaisujen mukaan hyödyntäen monialaisen yhteistyön tasojen luokittelua (Pukkila, 2023). Aineistosta löytyi myös aineistolähtöisesti uusia luokkia, jotka nimettiin niiden sisältöä kuvaavalla tavalla.

Tuloksena tunnistetut monialaisen yhteistyön tasot

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Ohjaamot ja oppilaitokset toimivat yhteistyössä eri tavoilla, joissa voidaan tunnistaa monialaisen yhteistyön eri tasoja (ks. kuvio 1): 1) Ohjaamon ja oppilaitoksen työntekijöiden välillä ei ole yhteistyötä eikä tietoa yhteisistä asiakkaista, 2) Ohjaamon ja oppilaitoksen työntekijöiden välillä ei ole yhteistyötä, vaikka heillä on tietoa yhteisistä asiakkaista, 3) Ohjaamon ja oppilaitoksen työntekijöillä on säännöllistä yhteydenpitoa ja tietojen vaihtoa palveluista, 4) Ohjaamo ja oppilaitos tekevät asiakastyötä kertaluonteisesti tai satunnaisesti yhdessä, sekä 5) Ohjaamossa työskentelee oppilaitoksen työntekijöitä ja/tai Ohjaamon työntekijät työskentelevät oppilaitoksessa asiakastyössä.

Ensimmäisestä kohdassaesimerkkinä ovat samalla paikkakunnalla A toimiva korkeakoulu ja Ohjaamo, joilla ei ole minkäänlaista yhteydenpitoa eikä tietoa siitä, käyttävätkö nuoret toisen toimijan palveluja. Tämä lähtötilanne kuvaa kuvion 1 tasoa, jossa ei tehdä monialaista yhteistyötä. Työpajassa nämä toimijat tulivat tietoisiksi toisistaan ja sopivat tutustumiskäynneistä.

Toisessa yhteistyön tavassaOhjaamolla ja oppilaitoksella on tietoisuus siitä, että niillä on yhteisiä asiakkaita, mutta ne eivät tee yhteistyötä keskenään. Esimerkkinä tästä on tilanne, jossa paikkakunta B on keskisuuri kaupunki. Siihen on liitetty viime vuosina kehyskuntia, ja niissä toimivilla lukioilla ja Ohjaamolla on yhteisiä asiakkaita. Etäisyyksien takia ne eivät kuitenkaan tee yhteistyötä. Kehittämistyöpajassa tällaisen lukion opinto-ohjaaja toi esiin nuorten tarpeen saada lähipalveluja. Kehittämistoimenpiteenä sovittiin yhteistyöstä, jossa ”Ohjaamon palveluja viedään pitäjään.” Tässä tavassa voidaan tunnistaa jo kehittyneempi yhteistyön taso (t kuvio 1).

Kolmannessa yhteistyön tavassa Ohjaamon ja oppilaitoksen työntekijöillä on säännöllistä yhteydenpitoa ja tietojen vaihtoa. Esimerkki liittyy peruskoulun ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen nivelvaiheeseen, jossa Ohjaamon työntekijöillä on rooli ennaltaehkäisevän tuen tarjoamisessa ammatillisen koulutuksen alku-/kiinnittymisvaiheessa. Tarkoitus on ennaltaehkäistä opintojen viivästymistä ja keskeyttämistä yhdessä oppilaitoksen henkilöstön kanssa säännöllisellä yhteydenpidolla kolmen kuukauden ajan sekä työntekijätapaamisilla, joita on kahdesti vuodessa. Toisena kehittämisesimerkkinä ovat ammattilaisten tapaamiset Ohjaamossa eli ns. aamukahvit, jotka järjestetään kuukausittain. Ne on teemoitettu esimerkiksi koulutuksen, työllisyyden ja erityisen tuen kysymysten ympärille. Muotona on matalan kynnyksen keskustelufoorumi uusille innovaatioille. Kolmantena esimerkkinä on ammatillisen oppilaitoksen toimipisteellä järjestettävä matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa on mahdollista keskustella eri alojen ammattilaisten kanssa ja saada tietoa nuorten palveluista. Näissä esimerkeissä voidaan tunnistaa monialaisen yhteistyön koordinaation taso (ta kuvio 1).

Neljännessä yhteistyön tavassaOhjaamon ja oppilaitoksen työntekijät tekevät yhdessä konkreettista asiakastyötä joko kertaluonteisesti tai satunnaisesti. Tästä esimerkkinä on Ohjaamossa toteutettava Kysy opinnoista -tapahtuma, jossa ovat mukana kaikki alueen oppilaitokset ja korkeakoulut. Tässä asiakkaille avoimessa, matalan kynnyksen tapahtumassa asiakkaat voivat saada monialaista ohjausta sekä Ohjaamon että eri oppilaitosten ja korkeakoulujen työntekijöiltä. Toisena esimerkkinä on erityistä oppimisen tukea saaneiden ohjaus työhön siirtymisessä tutkinnon jälkeen. Ohjaamon ja toisen asteen ammattioppilaitoksen yhteistyössä luodaan malli, jonka pohjalta tarjotaan erityistä tukea kohti työelämää. Näissä esimerkeissä voidaan tunnistaa yhteistoiminnan tasoa kuvaavia piirteitä (t kuvio 1).

Viidennessä yhteistyön tavassaOhjaamossa työskentelee oppilaitoksen työntekijöitä tai Ohjaamon työntekijöitä työskentelee oppilaitoksessa. Tästä esimerkkinä on tilanne, jossa Ohjaamon työntekijät jalkautuvat yliopistoon, koska yliopiston opiskelijat eivät vaikuta löytävän Ohjaamon palveluita. Yhteisen kehittämistyön tuloksena Ohjaamo alkaa toimia monipaikkaisesti erään yliopiston tiloissa opiskelijoiden hyvinvointipisteessä. On huomionarvoista, että useassa Ohjaamossa työskentelee säännöllisesti oppilaitoksen opinto- tai uraohjaaja. Tämä edistää yhteisen asiakastyön kehittämistä ja syventymistä. Tämä esimerkki kuvaa myös yhteistoiminnan tasoa (t kuvio 1).

Monialaisen yhteistyön tasoihin peilattuna tulokset osoittavat, että Ohjaamojen ja oppilaitosten välisen yhteistyön tasot vaihtelevat hyvin löyhästä yhteistyöstä tiiviimpään yhteistoimintaan (ks. Pukkila, 2023). Huomattavaa on, että kaikkein syvin, yhteisen työn taso ei kuvautunut aineistossa. Yhteisen työn tasolla monialaisuus tarkoittaisi Ohjaamojen ja oppilaitosten työntekijöiden asiantuntijaroolien hämärtymistä ja laajenemista sekä työntekijöiden yhteisen ja erikoisosaamisen tunnistamista. Tätä tasoa kuvaa myös työntekijöiden keskinäinen riippuvuus toisistaan yhteisen tavoitteen toteutumiseksi. (Pukkila, 2023)

Pohdinta ja johtopäätökset

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Ohjaamojen ja oppilaitosten välinen yhteistyö on monimuotoista ja sijoittuu useille monialaisen yhteistyön tasoille. Yhteistyön tavat vaihtelevat paikallisesti ja alueellisesti aina löyhästä yhteistyöstä tiiviimpään yhteistoimintaan. Yhteistyö perustuu yhteisten asiakkaiden ja tavoitteiden tunnistamiselle, jolloin esimerkiksi Ohjaamojen ja oppilaitosten keskinäiset tutustumiskäynnit voivat käynnistää syvemmän yhteistyön kehittymisen. Yhteistyötä voidaan kehittää myös huomioimalla Ohjaamojen palveluiden saavutettavuutta niin, että palveluja viedään lähemmäksi asiakkaita. Tiiviimmissä muodoissaan Ohjaamojen ja oppilaitosten välinen monialainen yhteistyö on säännöllistä keskinäistä vuoropuhelua, mikä tukee asiantuntijuuden jakamista ja uusien toimintatapojen kehittämistä. Asiakkaiden näkökulmasta tällainen sujuva yhteistyö mahdollistaa monialaisen ohjauksen saamisen eri työntekijöiltä esimerkiksi kohdennetuissa tapahtumissa tai Ohjaamon ja oppilaitoksen työntekijöiden toimiessa toistensa toimintaympäristöissä.

Monialaisen yhteistyön tasoluokittelun näkökulmasta yhteistyön tietoinen ja tavoitteellinen kehittäminen mahdollistaa sen syvenemisen uudelle tasolle. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se edellyttää konkreettisten ja yhdessä sovittujen uusien toimintatapojen rakentamista. Ensivaiheessa tämä tarkoittaa toimijoiden välille rakennettavia yhteyksiä ja vuorovaikutuksen vahvistamista.

Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että Ohjaamojen ja oppilaitosten keskinäisestä ja suunnitellusta yhteistyöstä hyötyvät ennen kaikkea asiakkaat. Toimiva monialainen yhteistyö varmistaa osaltaan, että asiakkaat saavat sujuvaa ja oikea-aikaista ohjausta eri elämänvaiheissa ja siirtymissä. Tulokset osoittavat kuitenkin myös selvästi, että Ohjaamojen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä on monin paikoin tarvetta vahvistaa.

Ohjaamoille ja oppilaitoksille on ajan myötä syntynyt omat rakenteensa ja toimintakulttuurinsa. Yksi olennainen oppilaitosten arkea ohjaava toimintatapa on niiden lukuvuoteen sidottu aikarakenne, joka voi vaikuttaa yhteistyön tekemiseen ja rytmitykseen. Monialaisessa yhteistyössä on tärkeää tunnistaa lisäksi kunkin alueen nuorten aikuisten ohjaukselliset tarpeet ja alueelliset erityispiirteet. Näiden tekijöiden onnistunut yhteensovittaminen on keskeinen osa toimivan monialaisen yhteistyön rakentamista.

Ohjaamojen haasteena tämänhetkisessä toimintaympäristössä on tasapainoilla työllistymisen, koulutuksen, arjen ja elämänhallinnan teemojen välimaastossa. Näyttäisi siltä, että Ohjaamojen perinteinen tapa tuottaa monialaista palvelua saman katon alla yhdessä palvelupisteessä on laajenemassa monimuotoisemmaksi yhteistyöksi. On huomionarvoista, että aineistossa esitetyistä kehittämistoimista jotkut ovat suunnittelun vaiheessa ja joissakin yhteistyö on edennyt toteutukseen ja jopa vakiintumiseen. Hankkeiden eri vaiheista huolimatta artikkelissa tarkastellut yhteistyön tasot antavat tärkeää tietoa Ohjaamojen ja oppilaitosten suhteesta ja sen kehittämisen edellytyksistä. Keskeisiksi tekijöiksi muodostuu monialaisen yhteistyön oppiminen ja palvelujen saavutettavuus nuorten kannalta oikeaan aikaan.

Kirjoittajat