Ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa opettajan työ on jatkuvassa muutoksessa. Osa opiskelijoiden oppimisprosesseista on automatisoitu itseopiskeluksi ja oppimisalustat, kuten Moodlet ja ItsLearningit, auttavat opiskelijaa ohjatusti, antavat automatisoidun palautteen tehtävistä ja keräävät oppimisen tueksi analytiikkaa alustan aktiviteeteista. Tekoäly toimii oppimisessa tukiälynä, sparraajana ja valmentajana sekä toimii olkapäänä ongelmissa. Se antaa ”oikeita” vastauksia ja toimii asiantuntijana, korjaa kieltä, laatii tekstejä ja muokkaa opinnäytetöitä. Mihin opettajia enää tarvitaan?
Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillisessa opettajankoulutuksessa on otettu elokuussa 2024 käyttöön uusi opetussuunnitelma, jossa yhtenä opintojaksona on Yhteisöllisyys ja kohtaaminen opettajan työssä (5 op). Opintojakson tavoitteena on perehtyä oppivan yhteisön monimuotoisuuteen ja sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin, kehittää ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudesta sekä oppia tunnistamaan opiskelijoiden vahvuuksia. Tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että vahvuuksien kautta ohjaaminen ja toimiminen edistää opiskelijan käsitystä omasta osaamisesta sekä vahvistaa ammatillista identiteettiä ja myönteistä, toiveikasta tulevaisuuskuvaa (Uusiautti ym., 2022). Opintojakson tavoitteena on lisäksi ymmärtää, miten oppimisyhteisön hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa opetuksessa sekä monimuotoisissa ja -kulttuurisissa oppimisyhteisöissä on mahdollista edistää. Opettajan tai ohjaajan kohtaamis- ja vuorovaikutusosaamisella lienee tässä merkittävä rooli.
Opettajankoulutuksen uuden opetussuunnitelman toteutusta seurataan ja tutkitaan vuosien 2024–2028 aikana. Tutkimuksessa kerätään opettajaopiskelijoilta tietoa opintojaksoihin ja niiden sisältöihin liittyen. Tässä artikkelissa pohdimme Yhteisöllisyys ja kohtaaminen opettajan työssä -opintojakson tuloksia lukuvuoden 2024–2025 ryhmissä.
Näkökulmia kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen
Opetus- ja ohjaustyön keskeisin, ehkä jopa tärkein tekijä on toisen ihmisen kohtaaminen. Työ on perusteiltaan vuorovaikutusta. Tapahtuivatpa kohtaamiset verkossa tai face-to-face-tilanteissa, opiskelija aistii helposti, onko hän tervetullut opintoihinsa, syntyykö hyväksytyksi tulemisen kokemus tai kokeeko hän, että ”koulu” on häntä varten. Jokainen oppimistilanne on tiedon omaksumisen lisäksi myös sosiaalinen ja emotionaalinen tapahtuma. Kohtaamisessa opettajan tai ohjaajan pedagoginen asiantuntemus yhdistyy inhimilliseen läsnäoloon ja herkkyyteen. Tilanteet voivat olla voimaannuttavia, mutta myös haavoittavia. Jälkiä jää molemmista. Tarkastelemme seuraavaksi kohtaamisosaamista eri näkökulmista.
Filosofi Martin Buberin (1993) ajatukset ovat edelleen relevantteja tässä ajassa. Hän erotti kohtaamisissa ns. minä–sinä- ja minä–se -suhteet. Minä–sinä-suhteessa opettaja tunnistaa opiskelijan arvokkaana ihmisenä, itsenäisenä subjektina. Kiinnostus kohdistuu siihen, millainen ihminen opiskelija on, mitä hän tuntee ja ajattelee sekä miten hän toimii eri tilanteissa. Mahdollisuus aidolle kohtaamiselle syntyy tällaisessa vuorovaikutuksessa. Minä–se-suhteessa opiskelija nähdään objektina, oppimisen, opettamisen ja ohjauksen kohteena. Kiinnostus kohdistuu ensisijaisesti opettajan tai ohjaajan omaan toimintaan tai prosesseihin, materiaaleihin ja opetukseen. Opiskelija on kohtaamisissa vastaanottajan, kohteen, roolissa, ei välttämättä tasavertaisena, oman oppimisena omistajana.
Psykologian ja neurotieteen näkökulmasta muun muassa humanistinen psykologia (mm. Rogers, 1961) korostaa autenttisia, varauksettomia kohtaamisia ja opiskelijan hyväksyntää sellaisena kuin hän on. Neurotieteellinen tutkimus tukee näkemystä, että empatia ja tunnetilojen tunnistaminen ja synkronointi ovat biologisia kykyjä (mm. Huotilainen & Saarikivi, 2018; Falcon ym., 2025). Sekä opettajan että opiskelijan tunnetilat ja tunteet tarttuvat helposti ohjaus- ja oppimistilanteissa. Kohtaaminen ei täten ole vain sosiaalinen tapahtuma, vaan myös kehollinen ja hermostollinen prosessi. Tunteiden ja tunnetilojen yhteys kehon eri osiin näkyy kehon tunnekartassa. (Nummenmaa ym., 2014) Voisiko kehon tunnekarttoja hyödyntää enemmänkin ohjauksessa ja kohtaamisissa?
Kasvatustieteen ja pedagogiikan näkökulmasta kohtaamisia voi tarkastella erityisesti dialogisuuden, empaattisuuden ja pedagogisen sensitiivisyyden näkökulmista. (mm. Freire, 2005; Aarnio, 1999; Aarnio & Enqvist, 2016) Opettaja johtaa vuorovaikutusta ja kohtaamisia, joissa luottamus syntyy. Yhteisöllisyyden, osallisuuden ja toimijuuden kokemukset (Eteläpelto ym., 2014; Ryynänen, 2022) kehittävät opiskelijan sosiaalisia valmiuksia. Maunun (2018) mukaan nämä ovat yhteiskuntaan kiinnittymisen edellytyksiä ja keskeinen työelämätaito. Opettajan herkkyys havaita opiskelijan tunnetiloja, tarpeita ja ilmaisun tapoja luo pohjan aidolle vuorovaikutukselle. Kunnioitus ja kuuntelu ovat tässä opettajan keskeisiä työkaluja.
Hakala (2021) esittelee kolme keskeistä kohtaamisen näkökulmaa opetus- ja ohjaustyössä. Kohtaaminen vuorovaikutuksena sisältää ammatin tietojen, taitojen ja asenteiden siirtämisen lisäksi myös sivistävän kasvatustehtävän (Tuominen & Wihersaari, 2006). Kohtaaminen ohjaustilanteissa tarkoittaa erilaisten ohjausorientaatioiden soveltamista opiskelijan tilanteeseen. Keskeistä on antaa tilaa, aikaa ja huomiota opiskelijan ja oppimisen tarpeen mukaan. (Onnismaa, 2007; Vehviläinen, 2014) Kohtaaminen dialogisissa keskusteluissa tarkoittaa eettisesti ja ammatillisesti korkeat mitat täyttävää keskustelumuotoa. Dialogi, vuorovaikutus, tarkoittaa Aarnion ja Enqvistin (2016) mukaan yhdessä ajattelua, yhdessä asioihin perehtymistä ilman tarvetta voittaa mielipiteissä tai väittelyissä. Se on toimintaa, jossa osallistujat ovat tasavertaisessa suhteessa toisiinsa (Aarnio & Enqvist, 2016).
Laadukas vuorovaikutus on kohtaamistyössä keskeistä. Saarikivi (2016) toteaa älykkään ongelmanratkaisun ja yhteisöllisyyden näkökulmasta myös opetus- ja ohjaustyössä relevantin totuuden: ”Tärkeintä ei ole se, mitä tietoja ryhmän jäsenillä on, vaan se miten he pystyvät kohtaamaan toisensa.” Tällaiseen kohtaamiseen ja asenteeseen opettajankoulutuksen opetussuunnitelman tulisi opettajia kasvattaa ja kouluttaa.
Opiskelijoiden kokemuksia Yhteisöllisyys ja kohtaaminen opettajan työssä -opintojakson sisällöistä
Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Ammatillisen opettajakorkeakoulun tutkimushankkeessa Opetussuunnitelman toimeenpanon seurantatutkimus 2024–2028 selvitetään opettajaopiskelijoiden kokemuksia uudesta opetussuunnitelmasta. Aineisto kerättiin lokakuussa 2025 HAMKin Yhteisöllisyys ja kohtaaminen opettajan työssä -opintojaksoon osallistuneilta opiskelijoilta (n = 110) Webropol-kyselyllä, jossa käytettiin Likert-asteikkoa (1 = täysin eri mieltä; 7 = täysin samaa mieltä) ja avoimia kysymyksiä. Tässä artikkelissa keskitytään opiskelijoiden itsearviointeihin omasta osaamisestaan suhteessa opintojakson Yhteisöllisyys ja kohtaaminen opettajan työssä (5 op) osaamiskriteereihin ennen ja jälkeen opintojakson sekä avoimiin vastauksiin merkityksellisimmistä sisällöistä.
| Osaamiskriteeri | Keskiarvo ennen | Keskiarvo jälkeen | Mediaani ennen | Mediaani jälkeen |
|---|---|---|---|---|
| Tunnet oppivan yhteisön moninaisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. | 4,4 | 5,8 | 5,0 | 6,0 |
| Ymmärrät opiskelijoiden erilaisuutta ja tunnistat heidän vahvuuksiaan. | 4,9 | 6,0 | 4,5 | 6,0 |
| Tiedät tapoja edistää oppimisyhteisön hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa opetuksessa. | 4,4 | 5,8 | 5,0 | 6,0 |
Avoimilla kysymyksillä selvitettiin, mitkä opintojakson sisällöistä olivat opettajaksi kehittymisen kannalta tärkeimpiä. Vastausten perusteella tärkeimmiksi sisällöiksi nousivat erilaisuuden ja moninaisuuden huomioiminen sekä erilaisten oppijoiden kohtaaminen. Moninaisen oppimisyhteisön kannalta tärkeiksi nousivat myös kieli- ja kulttuuritietoisuuteen liittyvät teemat sekä oman ajattelun laajentuminen. Vastauksissa tuli myös ilmi, että arvostavaa ja kunnioittavaa kohtaamista ei voi ikinä korostaa liikaa. Tärkeäksi koettiin, että opettajan roolissa edistetään tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta oppimisyhteisössä. Palautteiden perusteella merkittävimmät menetelmät osaamisen lisäämisessä olivat erilaiset keskustelut ja dialogiharjoitukset muiden opiskelijoiden kanssa.
Merkittäväksi koettiin myös etuoikeuskehä ja etuoikeuskävely, joita useimmissa monimuotoryhmissä toteutettiin. Kanadalaisen Sylvia Duckworthin laatima etuoikeuskehä pohjautuu maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksia puolustavan Canadian Council for Refugees -järjestön luomaan, sorronvastaiseen etuoikeuskehään (CCR, n.d.). Etuoikeuskehän tarkoitus on visualisoida, millaiset asiat tuottavat etuoikeutta ja mitkä vähentävät sitä (Jaanu & Näsänen, n.d.). Etuoikeuskehä on synnyttänyt paljon yhteiskunnallista keskustelua ja kritiikkiä siitä, että valkoiset keskiluokkaiset heterot nostavat itsensä valta-asemaan ja sysäävät muut ulkokehälle. Opettajankoulutuksessa myös purimme tätä menetelmää ja pohdimme sen toimivuutta. Kritiikistä huolimatta moni koki sen toimivaksi, ja se sai pohtimaan omia arvojaan ja asenteita muita kohtaan. Yhtenä kommenttina opetuspäivien keskusteluissa tuli, että etuoikeuskehä voisi näyttää toisenlaiselta nykypäivän nuorten laatimana. Iloksemme huomasimme myöhemmin, että etuoikeuskehää on työstetty Nuorten etuoikeuskehäksi Nuorten väkivaltafoorumissa. . (Ensi- ja turvakotien liitto, 2024.) Etuoikeuskehän ja muiden harjoitusten kautta hahmottui paremmin se, miten monella eri tavalla opiskelijat voivat erota toisistaan, ja mitä tarkoitetaan sillä, että opettaja kohtaa opiskelijat yhdenvertaisesti. Vastauksissa koettiin myös tärkeänä harjoitus, jossa opettajaopiskelija pohti omia vahvuuksiaan, heikkouksiaan ja arvojaan sekä tunnisti omia suojautumismekanismejaan.
Yhteenveto
Opiskelijoiden itsearvioidun osaamisen perusteella opintojakso Yhteisöllisyys ja kohtaaminen opettajan työssä (5 op) tuki opettajaksi kehittymistä. Kokonaisuutena voidaan todeta, että opintojakso tarjosi opiskelijoille sekä tietoa että käytännön kokemuksia, jotka vahvistavat heidän valmiuksiaan toimia moninaisissa ja yhteisöllisissä oppimisympäristöissä hyvinvointia lisäävällä tavalla.
Yhteisöllisyys ja kohtaaminen opettajan työssä -opintojakso sijoittuu opettajaopintojen alkuun hyvin perustellusta syystä. Opintojaksossa muodostetaan yhteisymmärrystä ammatillisen opettajan merkityksellisestä vuorovaikutusammatista. Opintojakson tavoitteet ja arviointikriteerien mukainen osaaminen kulkee lisäksi läpileikkaavana sisältönä myös tätä seuraavissa opintojaksoissa, kuten oppimisprosessin suunnittelussa, osaamisperustaisuudessa ja arvioinnissa sekä henkilökohtaistamisessa ja oppimisen tuessa. Ilman yhteisöllisyyteen ja kohtaamisen liittyvää osaamista ammatillisen opettajan on miltei mahdotonta ammentaa opiskelijoilleen yleis- ja ammattisivistystä, vaikka omaisikin vahvan alan substanssiosaamisen ja laajasti erilaisia pedagogisia menetelmiä. Uskomme vahvasti siihen, että jatkossakin kohtaamistaitoisia opettajia tarvitaan edistämään opiskelijoiden hyvinvointia sekä ohjaamaan ja tukemaan opiskelijoiden ammatillista kasvua sekä kasvua hyviksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi.
Lähteet
Aarnio, H. (1999). Dialogia etsimässä: Opettajaopiskelijoiden dialogin kehittyminen tieto- ja viestintäteknistä ympäristöä varten (Acta Universitatis Tamperensis 676) [väitöskirja, Tampereen yliopisto].
Aarnio, H. & Enqvist, J. (2016). Uudistettu DIANA-malli kehykseksi digiajan oppimiselle. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(3), 39–48. Haettu osoitteesta https://journal.fi/akakk/article/view/84877
Buber, M. (1993). Minä ja Sinä. WSOY.
CCR. (n.d.). Anti-oppression. https://ccrweb.ca/en/anti-oppression
Ensi- ja turvakotien liitto. (2024). Nuorten etuoikeuskehä. Haettu osoitteesta https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/nuorten_etuoikeuskeh_2024
Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. (2014). Identity and agency in professional learning. Teoksessa S. Billet, C. Harteis & H. Gruber (toim.) International Handbook of Research in Professional and Practice-based Learning. Vol. 2. Springer
Falcon, M., Martikainen, S., Wikström, V., Makkonen, T. & Saarikivi, K. (2025). Dispositional empathy as a driver of inter-individual neural phase synchrony. Scientific reports 15, 16695. https://doi.org/10.1038/s41598-025-01485-2
Freire, P. (2005). Sorrettujen pedagogiikka. Vastapaino. Tampere.
Hakala, K. (2021). Kestävä pedagogiikka hankkeessa [julkaisematon esitys]. Ammatillinen opettajankoulutus. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Huotilainen, M. & Saarikivi, K. (2018). Aivot työssä. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki.
Jaanu, A.-M. & Näsänen, J. (8.5.2024). Moninaisuus on muutakin kuin tilastoja: mitkä asiat merkitsevät työelämässä? Tärkeissä töissä -blogi. https://tarkeissatoissa.fi/moninaisuus-on-muutakin-kuin-tilastoja
Maunu, A. (2018). Sosiaalinen luottamus ryhmäilmiönä: Tapaustutkimus ammatillisista opiskelijaryhmistä. Sosiaalipedagogiikka, 19, 9–42. https://doi.org/10.30675/sa.70196
Nummenmaa, L., Glereana, E., Harib, R. & Hietanen J. K. (2014). Bodily maps of Emotions. PNAS XX
https://www.pnas.org/doi/pdf/10.1073/pnas.1321664111
Onnismaa, J. (2007). Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus.
Rogers, C., Lyon, H. C. & Tausch, R. (2014). On Becoming an Effective Teacher. Person-centered teaching, psychology, philosophy, and dialogues with Carl R. Rogers and Harold Lyon. Routledge.
Ryynänen, E. (2022). Yhteisö, osallisuus ja toimijuus. Näkökulmia oppilaitoshyvinvointiin [julkaisematon esitys 4.10.2022]. Ammatillinen opettajankoulutus, oppilaitoshyvinvoinnin erikoistumiskoulutus. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Saarikivi, K. (16.9.2016). Älykkäin ongelmanratkaisu on jaettua. Medium. Haettu 4.6.2025 osoitteesta https://medium.com/@katrisaarikivi/%C3%A4lykk%C3%A4in-ongelmanratkaisu-on-jaettua-927e19ed8d9c
Tuominen, M. & Wihersaari, J. (2006). Ammattikasvatusfilosofia. Okka, Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiön julkaisuja.
Uusiautti, S., Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M., Rautio, K., & Riponiemi, N. (2022). Character strengths in higher education: Introducing a Strengths-Based Future Guidance (SBFG) model based on an educational design research in two northern Finnish universities. Journal of Psychological and Educational Research, 30(2), 33-52.
Vehviläinen, S. (2014). Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus.
Kirjoittajat
