Kummiurheilija Laura Laukkanen: Korkealla leijumista ja räjähtävää voimaa

Laura Laukkanen on lentopallon mestaruusliigan paras keskitorjuja. Hän opiskelee insinööriksi sähkö- ja automaatiotekniikassa.

Keskitorjuja on lentopallon strateginen linnoitus, joka suojaa verkkoa ja ylläpitää hyökkäysten rytmiä. Hän ei ole vain korkea ja vahva – hän on nopea ajattelija, tarkka ajoittaja ja kentän hiljainen johtaja. Ilman vahvaa keskitorjuntaa joukkueen peli on haavoittuva. Keskitorjujan työ ei näy tilastoissa samalla tavalla kuin pisteitä tekevien pelaajien, mutta hänen panoksensa vaikuttaa suoraan vastustajan hyökkäyspelin tehokkuuteen. Tehokas keskitorjuja pakottaa vastustajan hyökkäämään vaikeammista paikoista, mikä helpottaa puolustuspelaamista.
Siinäpä lentopallon lyhyt oppimäärä ja hieman konkretiaa siitä missä Laura Laukkanen, 22, oli tänä vuonna parempi kuin kukaan muu naisten lentopallon SM-liigassa: hän voitti runkosarjan torjuntapörssin. Kun 189-senttinen Laura nostaa kätensä ilmaan ja ponnistaa, vastustajan olisi parempi lyödä palloa yli kolmesta metristä, mikäli mielii onnistua.

”Kyllähän siitä kiksit saa. Se on se pelipaikka, jossa olen vahva. Hyppään korkealle ja nopeasti”, Laukkanen sanoo.

Monen huippu-urheilijan tavoin Laukkanen on osaamisestaan vähäpuheinen. Nopeus, pelinlukutaito ja älykkyys, reagointikyky ja ajoituksen tarkkuus ovat Laukkaselle asioita, joihin hän on kasvanut. Hän siirtyi korkeimmalle sarjatasolle jo 16-vuotiaana, Hämeenlinnan Pallokerhon riveissä.

Syy miksi lähdin opiskelemaan, oli se, että kaipasin vastapainoa urheilulle ja jotain muutakin elämääni, kuin pelkkää urheilua.

”Opiskelin Hämeen lyseossa. Noina vuosina sain myös ensikosketuksen HAMKiin, kun kävimme tutustumisvierailulla lukiosta.”

Nyt Laukkanen asuu Kangasalalla ja pelaa LP-Kangasalan riveissä. Joukkue voitti SM-hopean viime kaudella. Laukkanen tavoittelee kultaa huhtikuussa pelattavissa finaaleissa. Myös maajoukkueringistä on löytynyt paikka jo parin vuoden ajan ja siellä tavoitteena olisi vakiinnuttaa pelipaikka. Kiirettä siis pitää. Lentopallon ohella Laukkanen opiskelee monimuoto-opetuksessa sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriksi.

”Syy miksi lähdin opiskelemaan, oli se, että kaipasin vastapainoa urheilulle ja jotain muutakin elämääni, kuin pelkkää urheilua. Sitä olen saanut ja siihen olen tyytyväinen. Opinnot ovat osoittautuneet kiinnostaviksi ja haastaviksi. No varmaan silläkin oli vaikutusta, että isäni on diplomi-insinööri.”

Laukkasen elämässä mennään toistaiseksi kausi kerrallaan ja lentopallo edellä. Mutta varsinaiseksi ammatiksi lentopallosta ei kuitenkaan tahdo pitkässä juoksussa olla – ainakaan Suomessa.

”Palkkataso ei naisurheilijalle riitä. Insinöörinä tienaa varmasti paremmin”, Laukkanen naurahtaa ja kiittää HAMKia kummisopimuksesta.

”Tämä on huippujuttu ja olen todella kiitollinen. Sponsoroinnilla on isompi merkitys kuin moni varmaan tiedostaakaan.”

Mutta otetaan tähän loppuun vielä yksi urheilukysymys: Laura Laukkanen, mikä lentopallossa on kaikkein kivointa?

”Se miten lentopallo on joukkuelaji. Yksikään pallo ei ole käytännössä mahdollista ilman kolmea kosketusta.”