Visioita jätteiden keräyspisteiden tulevaisuudesta

EU on antanut Suomelle ukaasin (Euroopan Unioni, 2023) laittaa yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet kuntoon. Materiaalia valuu liian paljon kierrätykseen sekajätteenä ja siten hyötykäytön ulottumattomiin. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että monenlaista kierrätysvaihtoehtoa ja ohjeistusta on kuluttajien ja kotitalouksien saatavilla – tai ehkä näin tapahtuu jopa juuri ohjeiden moninaisuuden vuoksi.

Kotitalouksien vastuulle on annettu jätteiden syntypaikkalajittelu. Eri jakeiden erottelun tulee tapahtua kotona, josta materiaalit omina jakeinaan päätyvät asianmukaiseen kiertoon. Ensisijaisesti on kuitenkin pyrittävä vähentämään syntyvän jätteen määrää (Finlex, 2011). Kiertotalouden keskeinen periaate onkin pitää materiaalien arvo kierrossa mahdollisimman pitkään, eikä tuhota tuota arvoa, kuten käy jos suuri osa menee sekajätteeseen. Toisaalta kotitalouksilla on mahdollisuus ostopäätöksiä tehdessään jopa ehkäistä jätteen syntyä, ja siten myös vähentää syntypaikkalajittelun tarvetta.  

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) toteuttamassa KOTILO-hankkeessa (Kuluttajien osallistaminen jätteiden syntypaikkalajittelun edistämiseen) ryhdyttiin tarkastelemaan syntypaikkalajittelua ja kierrätystä sellaisten kotitalouksien näkökulmasta, jotka käyttävät yleisiä pakkausmateriaalien ja muiden jakeiden, kuten vaatteiden, keräyspisteitä. Myös tämän kautta vastataan EU:n kierrätykselle asettamaan haasteeseen (Euroopan Unioni, 2023). Meitä kiinnostaa, kuinka saisimme suomalaiset kierrättämään enemmän ja vaivattomammin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka näihin teemoihin liittyvän opiskelijahaasteen käytännön toteutus järjestettiin, ja millaisia visioita keräyspisteiden tulevaisuudesta se herätti.

Opiskelijaprojektin käytännön toteutus

Heitimme HAMKin ensimmäisen vuosikurssin kiertotalouteen erikoistuville tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoille haasteeksi luoda näkymää siihen, millainen tulevaisuuden pakkausjätteen keräyspiste voisi olla. Haasteen tavoitteena oli luoda loppukäyttäjälle suunnattu, informatiivinen ja vuorovaikutteinen digitaalinen ympäristö valitusta pakkausjätteen keräyspisteestä ja oppia samalla, millaisia ratkaisuja tarvitaan hyvään lajittelukokemukseen. Lisäksi tehtävänä oli visioida tulevaisuuden innovaatioita.

Ratkaisun prototyyppi toteutettiin ThingLink-palvelulla, joka on interaktiivisen sisällön luomiseen tarkoitettu työkalu. Sen avulla käyttäjät voivat rikastuttaa kuvia, videoita, 360°-kuvia ja -videoita sekä 3D-malleja lisäämällä niihin ns. tägejä, eli interaktiivisia pisteitä. Näihin pisteisiin voi liittää tekstiä, kuvia, ääntä, videoita, linkkejä tai upotettuja sisältöjä, kuten verkkosivuja tai kyselyitä. ThingLinkillä voidaan luoda esimerkiksi interaktiivisia karttoja, virtuaalikierroksia, opetusmateriaalia tai vaikkapa pakohuonetyyppisiä pelillisiä ympäristöjä. (Thinglink, n.d.)

Opiskelijoiden tehtävänä oli hahmottaa, mitä informaatiota loppukäyttäjä tarvitsee sekä kohteesta että lajittelusta, ja miten jätepisteitä voisi parantaa. Heidän tuli tuottaa loppukäyttäjien tarpeisiin monimediaista ohje- ja vinkkisisältöä lajittelua varten sekä pohtia, miten erilaisilla ratkaisuilla voidaan ohjata kuluttajaa nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Ratkaisuissa otettiin kantaa siihen, miten keräyspisteen voisi tulevaisuudessa toteuttaa, millaisia pelillistämisen keinoja siinä voisi hyödyntää, sekä miten kohteeseen liittyvää dataa voisi näyttää loppukäyttäjälle.

Projektia oli toteuttamassa 14 opiskelijatiimiä, jotka tarkastelivat eri kohteita ja tuottivat haasteeseen erilaisia ratkaisuja. Tiimit tutustuivat valitsemaansa keräyspisteeseen havainnoiden kierrätystä ja kuvaten kohteen 360-kameraa hyödyntäen. 360 asteen kameralla kuvattu ympäristö tallentuu kokonaisuudessaan, eli kuvauspisteen näkymää voi tarkastella haluamastaan suunnasta, mikä auttoi ottamaan huomioon koko ympäristön ratkaisua pohdittaessa.

Toteutus ajoittui noin kuukauden mittaiselle jaksolle. Aluksi opiskelijat perehtyivät valitsemaansa keräyspisteeseen sekä lajittelevan loppukäyttäjän tarpeisiin, minkä jälkeen he määrittelivät ja rajasivat kehitystarpeen tarkemmin. Ideointivaiheessa opiskelijat löysivät ThingLink -ympäristöön vietävät sisällöt sekä käytettävät ikonit, jotka toteutettiin prototyypeiksi ThingLink -ympäristöön (kuva 1). Samassa yhteydessä luotiin keräyspisteen tulevaisuuden visioita. Testausvaiheessa kerättiin prototyyppien avulla palautetta ratkaisuiden jatkokehittämisen tueksi ja tehtiin tarvittavia muutoksia.

Tulevaisuuden keräyspiste: älykäs, palkitseva ja käyttäjälähtöinen

Keräyspisteiden kehittämisessä nousee esiin selkeä viesti: nykyiset pisteet kaipaavat konkreettisia parannuksia niin käytettävyyden, opastuksen kuin käyttäjien motivoinninkin osalta. Myös opiskelijaprojektissa korostui se, että tulevaisuuden keräyspiste ei voi olla enää pelkkä jätepiste, vaan sen tulisi olla älykäs, vuorovaikutteinen ja motivoiva osa kiertotaloutta.

Nykyisissä keräyspisteissä oikealla tavalla tapahtuvaa lajittelua voidaan helpottaa jo nyt selkeillä, värikoodatuilla ohjeilla ja esimerkkikuvilla. Myös lajittelupisteillä tulee ottaa saavutettavuus huomioon usealla tavalla, esimerkiksi monikielisin ohjein ja sopivan korkuisilla jäteastioilla. Tämän lisäksi keräyspisteen houkuttelevuutta voidaan nostaa helposti panostamalla valaistukseen, sääsuojaukseen sekä pihan kuntoon. Kierrätysvaihtoehtoja voitaisiin myös laajentaa kattamaan esimerkiksi pienelektroniikka ja kausittaiset jätejakeet, kuten lahjapaperi.

Millainen sitten olisi visio käyttäjälähtöisestä ja digitaalisuutta hyödyntävästä tulevaisuuden ekopisteestä? Opiskelijoiden kaavailemissa ratkaisuissa nousi esiin erilaisia tapoja, joilla tulevaisuuden keräyspiste on enemmän kuin jätesäiliö – se toimii älylaitteena ja palveluna, joka osaa puhua, neuvoa ja palkita. Sovelluspohjainen järjestelmä seuraisi tällöin käyttäjän kierrätystä, antaisi haasteita ja pisteitä sekä tarjoaisi palkintoja, kuten alennuksia yrityksiltä. Järjestelmän käyttämien sensorien, tekoälyn ja kameroiden avulla voitaisiin tunnistaa eri jätejakeet, säätää jäteastioiden tyhjennysaikatauluja ja ohjata käyttäjää oikeaan lajitteluun (kuva 2). Lisäksi käyttäjää motivoitaisiin myös niin, että tämä voisi seurata, mihin hänen kierrättämänsä materiaali päätyy ja miten se hyödyttää ympäristöä. Tällöin käyttäjä näkisi kierrätyksensä vaikutukset, eli esimerkiksi kuinka paljon energiaa säästyy, tai mitä tuotteita materiaalista syntyy. Sellainenkin ehdotus projektista nousi, että mitäpä jos samalla, kun saat robotin tuomat ruokaostokset kotiisi, voisit nakata jätteesi robotin kyytiin ja tämä veisi ne suoraan keräyspisteelle?

Tällaisten visioiden kautta voidaan hahmotella, kuinka tulevaisuuden keräyspiste ei vain helpota kierrättämistä, vaan myös palkitsee siitä, antaa tunteen vaikuttamismahdollisuuksista, lisää ymmärrystä, ja tekee kierrättämisestä yhteisöllisen ja innostavan osan arkea. Parhaimmillaan keräyspiste voisikin tällaisten ratkaisujen avulla rakentaa sillan yksilön valintojen ja globaalien ympäristötavoitteiden välille.

Kirjoittajat